Manda

Lisätty:elo 02, 2014


Narttu
Suomessa
Tämä kaunis ja herttainen tyttö eli kylmän ja lumisen talven arkojen pentujensa kanssa yksittäishäkissä, jossa ei nähnyt eikä tavannut muita koiria ja ihmisiäkin vain silloin kun joku tuli tuomaan ruokaa tai siivoamaan tai tekemään hoitotoimenpiteitä – lähinnä antamaan pennuille lisäruokaa .Manda hoiti ja paimensi pentunsa hyvin, mutta pennuistakin kasvoi yhtä arkoja kuin äiti. Ne löysivät kuitenkin kaikki kodin, koska pentujen on helpompi sopeutua. Manda-äiti vain kyyhötti pää roikkuen ja silmistä kuvastui suru. Se tuli joskus ottamaan makupalan kädestä, mutta ilme ja olemus pysyivät samana.

Siirryttyään koirataloon Manda alkoi katsella ympärilleen, leikkiäkin joskus hieman, mutta sen lähelle ei saanut tulla. Keväällä se tuli yllättäin häkkiverkon takaa nuolaisemaan kättäni. Ilostuin ja menin häkkiin istumaan ja niin Manda ja Freedom, sekä kaksi muutakin myös arkaa koiraa tulivat istumaan viereeni, aivan lähelle. Katsoivat silmiin, eivätkä lähteneet pois.

Ja minä kerroin niille paikoista, joihin niiden pennut ja ystävät ovat päässeet; sinisestä taivaasta, viileistä järvistä, humisevista puista. Kodeista, joissa on koirille pehmeä peti, ruokaa, vettä, leluja. Kerroin, miltä tuntuu, kun turkkia harjataan ja silmäkulmia pyyhitään. Miten hauskaa on, kun mennään koirille tarkoitettuihin leikkipuistoihin ja vapaana juoksemaan metsäpoluille, rannoille ja kallioille.

Minusta tuntui, että ne kuuntelivat minua ja laittoivat silmänsä hetkeksi kiinni. Ehkä joskus tulee päivä, jolloin nekin uskaltavat luottaa. Jolloin nekin saavat matkustaa näkemään ja omistamaan tuon kaiken. Ehkä joskus tulee päivä, jolloin kaikki tuo on myös Mandan elämää.