¨

Manu (ent. Alex)

Lisätty:helmi 14, 2005

Enkeli
Uros
Suomessa
Manu etsii itselleen omistajaa, jolta löytyy aiempaa kokemusta ja vankkaa tietämystä laumanvartijaroduista, koska Manussa itsessäänkin mitä todennäköisemmin virtaa laumanvartijaverta. Tulevassa kodissa ei saisi olla toisia koiria/kissoja eikä lapsia. Manu nauttisi varmasti siitä,että se pääsisi asuttamaan omakotitaloa, jossa olisi omaa aidattua pihaa, jossa saisi “rauhassa” vahtia ja vartioida. Manu on fyysisesti sekä luonteensa puolesta vahva koira, eli ei siis ihan kaikkien koira. Ihminen, jolla tietoa ja taitoa löytyy Manun kaltaisista koirista, tulee saamaan tästä kaverista itselleen todella ihanan ystävän kunhan aikaa sopeutumiseen suodaan sen tarvittava määrä. Manu asustaa tällä hetkellä Nurmijärvellä.

4.11.2007 Manu ent. Alex oli varjussa yksi suurista rakkauksistani. Siksi sydäntäni riipaiseekin kirjoittaessani tätä kirjoitusta. Manulle etsitään todella kiireellä ikiomaa kotia tai edes kotihoitopaikkaa. Manu on nykyisille omistajilleen tärkeä ja rakas,mutta he joutuvat kuitenkin luopumaan pojasta… aikaa uuden paikan löytymiselle ei ole kuin 1-2vk. Manu on vaativa ja voimakas poika, joka kuitenkin johonkin ihmiseen leimautuessaan on mitä luotettavin ystävä. Manussa on vahvaa vahtiviettiä eikä se tule toimeen toisten koirien eikä kissojen kanssa. Manu tarvitsee tulevalta kodiltaan siis aidattua pihaa,mutta jos sitä ajatteleekin kerrostaloon hoitokoiraksi niin tulevan hoitajan pitää sitoutua siihen,että kyseessä on paljon vaativa koira,jonka kanssa joutuu varmasti myös hoitopaikassa tekemään töitä. Minä soisin tälle ihanalle suurisydämiselle pojalle vielä yhden mahdollisuuden ja siksi heitän toivoni nyt teihin…

Manusta tuli enkeli marraskuussa 2007.

Nykyisen kodin kertomaa:

Kun olimme tehneet päätöksen koiran ottamisesta Pelastetaan koirat Ry:n kautta, selailimme kotia etsivien koirien kuvia ja Manun (silloinen Alex) kohdalla tiesimme kumpikin, että tuo on se koira jonka haluamme. Manu oli kuvanotto hetkellä reilu 2-vuotias iso uros, joskin kovin laiha. Lähdimme hakemaan Manua koiratarhalta toukokuussa 2005 jännittynein tunnelmin ja iloisin odotuksin. Oli aivan ihana nähdä Manu, joka otti meidät iloisena vastaan.

Kotiutuminen sujui ilman suurempia ongelmia; ensimmäisinä päivinä Manu merkkaili sisään ja pelkäsi melkein kaikkea, mutta pian koira oli kun olisi aina meillä asunutkin. Missään vaiheessa ei ollut johtajuusongelmia, ja nuoren narttukoirammekin kanssa järjestys laumassa järjestyi ilman isoja tappeluita. Manulla on alusta asti ollut omat erityispiirteensä, selvimpänä ehkä aggressiivisuus tosia uroksia kohtaan. Meille Manu on kuitenkin aina ollut aivan ihana ja uskollinen koira, eikä sitä malttanut olla rapsuttamatta ja hellimättä! Manulla on hymyilevät ja iloiset kasvot ja kotiin tullessa oli ihanaa huomata kuinka uskomattoman iloinen joku voi olla kotiintulosta. Aina pitää myös hakea jokin mitä esitellä sisääntulijalle, oli se sitten aamutossu tai oma lelu.

Manu ei ole koskaan rikkonut tavaroita tai muulla lailla ilmaissut ahdistuvansa yksin ollessaan. Uskoisin, että suurimman osan ajasta Manu vain nukkuu ja nauttii omasta rauhasta. Manu on samalla todella pirteä ja hellyydenkipeä, mutta toisaalta hyvin rauhallinen ja omissa oloissaan viihtyvä.

Manu kaipaa hyvän, osaavan ja kärsivällisen kodin, mutta antaa vastapalveluksena ehdottoman rakkautensa ja uskollisuutensa ja hyvän mielen pelkästään olemassaolollaan.

Tarhakuvaus:

Alex on luultavasti alle 2-vuotias todella reipas ja ihmisrakas koirapoika. Se on energinen ja leikkisä ja aina valmis vastaanottamaan iloissaan kaikki luokseen hypäten vastaan halien ja pussaillen. Alex onkin luonteeltaan yhdellä sanalla kuvaten hyväntuulinen. Se on voimakas laihuudestaan huolimatta ja kuljettaa innoissaan heiveröisemmän taluttajan itselleen mielenkiintoisimpaan paikkaan. Alex tuntuu kuitenkin pehmeänluontoiselta, joten sen kouluttamisen ei luulisi tuottavan ylitsepääsemättömiä ongelmia. Poika on kova syömään ja haukkaa herkut hetkessä parempiin suihin. Se nauttii saadessaan leikkiä ja touhuta. Säkäkorkeus hieman yli 60cm.

16.04.05 Ihmettelen suuresti sitä, että Alex on yhä vaan kotia etsivissä. Jokainen joka poikaan tutustuu menettää sille taatusti sydämensä. Onhan se aikasmoinen vauhtiveikko ja haukkuäänikin käheänä se anoo jotakin, ihan ketä vaan, luokseen. Lenkillä se elvistelee mukana olleille uroksille, jos ne tulevat liian lähelle sitä itseään tai taluttajaansa. Lenkillä tämä vauhtiville paahtaa siis niin, että heinikot raikuu, mutta ei sille voi olla siitä myrtsinä. Sen katse sulattaa sydämen, suukot ja perään itkeminen saavat ihmisen tuntemaan itsensä tärkeäksi. Ketään se ei tunnu pelkäävän, se suukottelee ja halii myös sen luona käyviä miehiä. Koko koira on rakkautta täynnä. Siinä on kokoa ja se tulee tarvitsemaan koulutusta, mutta tästä työstä tulee sen tuleva omistaja saamaan suuren ja kultaakin kalliimman kiitoksen: Alexin täydellisen luottamuksen ja kunnioituksen.