Marvin

Lisätty:helmi 11, 2014

4 kk
Uros
Suomessa
Kunnallisella tarhalla joulukuussa, tehdessämme avustustyötä, huomiomme kiinnitti pieni joulunajan menninkäinen, joka putkahteli milloin mistäkin välistä näköpiiriimme. Pikkuinen nenänpää kiilsi auringossa ja mustat nappisilmät katsoivat uteliaina. Pörrökarvaiset korvat sojottivat sivuille napaten jokaisen pienen ääneen.
Menninkäinen ei putkahdellut näkyviin vaan tarhalla sieltä sun täältä, vaan välillä se juoksi myös tiellä autojen joukossa ja sydän syrjällään seurasin sen menoa. Olin myös huolissani, löydänkö sen emoa ja muuta mahdollista perhettä.
Olin aivan varma että pentu oli tyttö, sen olemus oli niin täysin pienen uteliaan neidin, vain saparot päästä puuttuivat. Se oli myös maailmanvalloittaja, syntynyt selviämään. Joten lähdin etsimään sen perhettä.
Kylmälle viimalle alttiina olevien häkkirivistöjen keskeltä löytyi sinisessä muovipedissä makaamassa arka mutta niin kaunis musta emokoira – vierellään kolme kappaletta menninkäispentuja.

Neuvoteltuamme asiasta jälleen kerran vähän kiivainkin sanakääntein matkasimme lopulta pennut kainalossa ja äitikoira myös turvassa autossa pelastuksen määränpäähän Mapiin.

Tuo perheensä pelastajatyttö oli Myrtti ja toinen tytöistä on Malva. Marvin on siis pentueen ainoa poika ja tietää sen, sillä Marvinilla ei ole mitään epäilyksiä ihmistenkään suhteen, hän on kullannuppu ja sillä selvä. Marvin katsoo suoraan silmiin, tassuttelee luo ja jos se osaisi ihmisten kieltä, se sanoisi yksinkertaisesti “ota minut syliin”.
Marvin jäänee keskikokoa hieman pienemmäksi koiraksi ja tulee soveltumaan melkein kotiin kuin kotiin, kunhan rakkaus ja huolenpito on taattu.

Marvin sai oman kodin maaliskuussa 2014.