¨

Mila (ent. Anglia)

Lisätty:marras 04, 2006

Enkeli
Narttu
Suomessa
Ensimmäistä kertaa Anglian tavatessani, oli tämä rouva hyvin rauhallinen. Se oli vasta tullut tarhalle ja kenties kaikki johtui hämmästyksestä. Anglia on kotoisin vanhojen ihmisten luota, jotka muuttivat omakotitalosta kerrostaloon ja siksi halusivat luopua tytöstä. Mitään muuta syytä heillä ei ollut. Tämän vuoksi olikin ihmisen vuoro hämmästyä seuraavan kerran Anglian tavatessaan, kun rouva hyppäsikin vastaan häkissä, hössötti niin kovin ettei sitä meinannut saada remmiin, jotta päästäisiin lenkille.

Lenkillä meno on alkuun vauhdikasta, kuitenkin niin että naisihminenkin pystyy Anglian hallitsemaan.

Anglia pitää ainakin uroksista. Se todella pitää niistä, suukottaa, liehittelee poikia ja ottaa kovasti kontaktia niihin. Anglia olisikin varmasti onnellisimmillaan saadessaan uudessa kodissaan miesseuraa ;). Toisiin narttuihin suhtautumista ei ole tarhaoloissa testattu, mutta pennuista Anglia ei pidä.

Videota Angliasta:

03.12.06 Anglia pyrki pääsemään häkistään ulos hyppäämällä häkin seinään kiinni ja tarkoituksena oli kai yrittää kiivetä sitä pitkin, mutta tyttöparka ei tietenkään onnistunut. Pääsi Anglia sentään lenkille ja näytti taas sen herttaisen ja rakastettavan puolensa, jollaisena sen tunnen. Nestori sai tällä kertaa olla niiden satojen suukkojen kohde, joita se jakelee kaikille tapaamilleen uroksille. Hieman yllättäen Anglia suukotti myös Wangaa, joka siis on narttu ja joka ei välttämättä kaipaa lähelleen saman sukupuolen edustajia. Näyttäisi siis siltä, että Angliaa voidaan harkita myös nartun kaveriksi, kunhan ikäeroa jompaan kumpaan suuntaan on riittävästi. Ihminen, joka haluaa hellyyttä kerjäävän, suukkoja myös ihmiselle jakelevan, syliin tulevan sekä selvästi ja avoimesti mielialansa- ja piteensä näyttävän koiran, on ehdottomasti harkittava Angliaa. Oikeastaan, tällaisen ihmisen pitäisi ottaa Anglia :)

Milan tarina

Mila saapui sulostuttamaan minun ja koiraherra Muhven elämää talvisena tammikuun päivänä 2007. Tullessaan Mila oli onnettoman laiha ja sillä oli pahasti tulehtunut nyrkin kokoinen kasvain niskassa sekä kohtutulehdus. Tyttö leikattiin melkein heti ja toipuminen tapahtui pika vauhtia. Mila oli persoona isolla P:llä – aina iloinen sylissä viihtyvä pusutyttö, ovela, ahne ja omapäinen, mutta totaalisen valloittava. Valitettavasti yhteistä aikaamme ei kestänyt kuin vajaa kaksi vuotta. Joulukuun alussa Milan vointi romahti yllättäen täysin, pieni sydän ei jaksanut enää ja takajalat pettivät alta. Kaunis tyttöseni nukkui ikiuneen sylissäni Viikin pieneläinsairaalassa 2.12.2008.

Lepää rauhassa rakas koiraenkelini.

Älkää turhaan itkekö.
Sain elää rikkaan elämän
ja nyt on minun aikani päästä lentoon.
Saada takaisin nuoruuteni elinvoimat,
olla vapaa liitämään lailla linnun.
Ja muistakaa, että en ole kokonaan poissa.
Vaikka ette minua enää näe,
kuljen silti mukananne.
Jään asumaan sydämiinne.
Minä katselen teitä pilvistä,
seuraan joka askeltanne.
Minä vartioin untanne.
Kun olette surullisia tai yksinäisiä,
minä olen luonanne.
Eikä eromme ole ikuinen,
vielä tulee päivä jolloin taas tapaamme.

-tuntematon-

Ikuisesti ikävöiden, Miia