¨

Indy (ent. Nessu)

Lisätty:helmi 25, 2016

11/2015
Narttu
Suomessa
Kuulumisia perheeltä 22.7.2016

Indyn (ent. Nessu) kanssa kaikki on mennyt enemmän kuin loistavasti. Ensimmäisten viikkojen pelokkaasta pikku koirasta on kehkeytynyt ihmisiin luottava ja ihmisistä pitävä Indy. Salaa koiraa adoptoidessa toivoin, että tuleva koiramme viihtyisi sylissä ja sitä Indy todella tekee.

Indy tykkää käydä koirapuistossa ja on tullut kaikkien koirien kanssa erinomaisesti toimeen, mikään ei voita kunnon jahtausleikkiä muiden koirien kanssa. Indy on energinen, iloinen, oppivainen ja melko jääräpäinen hän osaa myös olla. Indy on alusta asti osannut hienosti olla yksin kotona ja on käyttänyt sen ajan tehokkaasti nukkumalla. Autossa ja junassakin Indy on moitteeton matkustaja. Tällä hetkellä Indyn suurin pelko taitaa olla se, että toinen adoptiokoiramme Madde syö hänen ruokansa ja herkkunsa… voin kertoa, että pelko on turha :D

Indy tuli meille maaliskuussa ja nyt kesäkuun puolessa välissä meille muutti Madde (ent. Melina).

Alussa jännitti kuinka 7 kk vanha Indy ja 3-vuotias Madde suhtautuvat toisiinsa. Matkasta ja kotiutumisesta väsynyt, rauhallinen Madde sai kimppuunsa intoa puhkuvan Indyn. Voi sitä iloa ja riemua, kun Madde muutaman päivän päästä ensimäistä kertaa leikki Indyn kanssa! En tiedä kuka oli eniten innoissaan, minä vai koirat! Ja siitä lähtien meillä on todella riekkumista ja leikkiä riittänyt. Tälläkin hetkellä tuo kaksikko leikkii sukalla olohuoneessa :).

Olin varautunut paljon pitempään ja vaikeampaan kotiutumisprosessiin näiden adoptiokoirien kanssa ja olenkin saanut yllättyä positiivisesti. Hankalinta alussa olivat lähinnä kadulla vastaantulevat ihmiset, jotka kaikki olisivat halunneet silittää ja lähestyä supersöpöä Indyä. Ihmisten tuntui olevan yllättävän vaikea käsittää, ettei koiranpentu ollut valmis lähestymisyrityksille, vaan tarvitsee oman aikansa ja tilansa siihen. Nyt meillä on vallan salonki- ja kaupunkikelpoiset pikku koirat, jotka tykkäävät kyllä tarvittaessa tervehtiä halukkaita.

Indyn ja Madden adoptoiminen on ollut meidän elämämme paras päätös, niin paljon rakkautta ja riemua nämä kaksi ovat jo nyt elämäämme tuoneet.

Tarhakertomus 25.2.2016

Rianna yhdessä pienten tyttöpentujensa kanssa löytyi tammikuun alussa maan alla sijaitsevasta betonipunkkerista. Musta pikkuperhe pelastui MAP-yhteistyötarhallemme, jossa niille on tehty kaikki kotiinlähtöä ja matkustusta edellyttävät toimenpiteet, enää vain omat loppuelämän kodit puuttuvat.

Koko joukko, äitikoiraa myöten on hyvin iloista ja leikkisää sakkia. Tyttöjä, Nisua ja Nessua on leikin tuoksinnassa hyvin vaikea edes erottaa toisistaan, niin samannäköisiä -ja oloisia pikku vipeltäjiä ne ovat. Kun sisarukset saa nappastua sylittelyhetkeen huomaa, että Nessu on saanut hitusen enemmän valkoista koristamaan muuten mustaa samettiturkkiaan, kuin Nisu.

Emokoira Rianna on reipas, sosiaalinen, ihmisen läheisyyttä rakastava pikkuneito ja se on opettanut jälkikasvunsakkin luottamaan ihmisiin. Se on nuori äiti, joka jaksaa puuhata koko päivän nyt pian neljän kuukauden ikään tulevien tyttöstensä kanssa ja leikkien jälkeen Riannan mielestä parasta on päästä ihmisen syliin saamaan hellyyttä.

Rianna painaa vain viitisen kiloa ja myös Nisusta ja Nessusta oletetaan jäävän aikuisena pienikokoisia.

Videolinkki täällä:

Sai oman kodin maaliskuussa 2016.