Nuanta

Lisätty:huhti 30, 2013

4 vuotias
Narttu
Steriloitu
Suomessa
Vuoden 2012 tammikuussa näihin samoihin aikoihin ilmaantui kaksi koiraa Giurgiun keskustan tietämille eräälle kerrostaloalueelle. Reviiri oli jäänyt vain muutamia päiviä aiemmin tyhjäksi, kun edelliset koira-asukit oli saatu lähetettyä Saksaan turvaan. Emme tiedä mistä koirat, Ciaky ja Nuanta olivat vaeltaneet, mutta ne vaistosivat asukkaiden ystävällisyyden ja asettuivat aloilleen. Myöhemmin kaksikon seuraan liittyi myös nuori uros Boxy. Komea erivärisilmäinen, jykevä uros, Ciaky, oli selvä laumanjohtaja alusta alkaen ja niin Nuanta kuin Boxykin turvautuivat siihen täysin.

Kolmikko eli kevään ja kesän tiiviisti yhdessä, kunnes Giurgiun kaupunginjohtajaksi valittu uusi mies päätti aloittaa poliittisen kampanjansa ja tyhjentää kadut taas kerran koirista kunnalliselle tappotarhalle. Nuanta saatiin kiinni ja kuljetettiin kymmenien muiden koirien kanssa tarhalle, josta yleensä ei ole ulospääsyä kuin kuoleman kautta. Ciaky oli hädissään etsinyt ystäväänsä aamusta iltaan ja vinkunut levottomana juosten vieraidenkin ihmisten perässä, mikä ei kuulu Ciakyn tapoihin yleensä ollenkaan. Nuanta oli onneksi jäänyt niin kerrostaloalueen asukkaiden mieliin, että he kävivät pelastamassa tytön ja vapauttivat sen kadulle takaisin. Tämän tapauksen jälkeen Nuanta ei ole enää uskaltanut luottaa ihmisiin. Se ei anna koskea itseensä ja on nurkkaan ahdistettuna valmis käyttämään myös hampaitaan.

Asukkaat säikähtivät koirien puolesta ja pyysivät yhdistyksemme apua. Ystävällinen nuori Boxy-poika löysikin kodin ja matkusti Suomeen, jossa elää rakastettuna ja onnellisena perheenjäsenenä. Ciaky ja Nuanta jäivät taas kaksin ja vaikka Ciaky rohkeampana ja vielä ihmisten hyvyyteen uskovana olisi päässyt jo turvaan yhdistyksen yhteistyötarhalle Magda´s Angels Placeen, me emme henno erottaa tätä pariskuntaa enää toisistaan. Kylmimpinä talven pakkasöinä yksi kerrostalon asukkaista on päästänyt Ciakya rappukäytävään lämmittelemään. Hän on houkutellut myös Nuantaa, mutta tyttö ei uskalla tulla. Kun Ciaky on sisällä rapussa alkaa Nuanta itkeä oven ulkopuolella ja on aivan poissa tolaltaan.

Ciaky ja Nuanta oli pakko pyydystää ja viedä MAP-tarhalle, sillä kadulla elo ei ollut enää turvallista. He olivat yhdessä, turvassa, ystävänpäivänä 13. helmikuuta 2013.

Vaikka Ciaky ja Nuanta ovat nyt MAP:ssa ongelmat eivät ole vielä ratkenneet vaan se mitä osasimme pelätäkkin on käynyt jo toteen. Ne yrittävät hypätä aitojen yli. Moni koira, joka on joutunut elämään kadulla täysin turvatonta elämää eikä niillä ole ollut ketään, joka olisi huolehtinut, on tyytyväinen ja jopa rauhoittuu saamastaan turvapaikasta. Ciakylla ja Nuantalla on ollut kadulla ihminen/ihmisiä, jotka ovat pitäneet niistä parhaansa mukaan huolta, ruokkineet ja hoitaneet ja niillä on turvaton olo nyt suuren koiralauman keskellä vieraassa paikassa. Meidän on yritettävä keksiä joku ratkaisu asiaan pian.

28. maaliskuuta 2013 Ciaky jaNuanta lensivät yhdessä Suomeen, Ciaky omaan kotiin ja Nuanta hoitokotiin.

Hoitokodin kuulumisia

9. huhtikuuta: Kerron teille tarinan, joka on tosi.
Aamulla aikataulu pahasti jätätti, joten kiirehdin sängystä ilman rillejäni päästämään koirat takapihalle pissalle. Todellinen herätys tapahtui, kun yhtäkkiä näinkin pihalla kolme samanväristä koiraa. Ei hitto, Nuantsa on pihalla muiden koirien kanssa… Katselin Nuantsaa. Se pyöriskeli lumessa, teki tehtävänsä ja häntä heiluen tutki pihamaata. En tiennyt mitä ajatella. Piti laittaa Veeti päiväkotikuntoon ja samaan aikaan miettiä mitä tuli tehtyä.

Aksu, Tipsu ja Maija tulivat kutsusta sisälle, mutta uusin tulokkaamme ei. Aloin antamaan Veetille aamupalaa, pukemaan sitä ja samalla ravasin ikkunassa katsomassa mitä siellä tapahtuu. Kun Nuantsaa ei näkynyt, menin katsomaan etupihalle ja siellähän se tyttö liikuskeli. Oli hypännyt aidan yli. Tuli varmaankin tehtyä ennätys, kun tein kaiken tarvittavan sisälle ja raahausuin lopulta ulos koirien ja Veetin kanssa Anttia odottamaan. Nuantsaa ei näkynyt, ei kuulunut. Antti lähti Veetin kanssa autolla ajelemaan lähiympärisöä ja minä koirien kanssa toiseen suuntaan. Jossain vaiheessa Antti soitti, että Nuantsa istuu erään talon pihassa. Menin sinne koirien kanssa ja Antti lähti viemään Veetiä hoitoon ja iitseään työmaalle, josta oli jo myöhässä.

Etsin, etsin ja etsin…karkuria ei näkynyt. Palasin kotiin ja jätin sinne pari koiraa. Maijan otin mukaan uudelle etsintäkierrokselle. Ulos päästyämme meitä tuli vastaan kukas muukaan kuin kadonnut tyttömme. Se söi pari juustonpalaa, joita sille heittelin, mutta lähti kuitenkin jolkottelemaan poispäin. Seurasin sitä ja päädyimme lopulta rivitalomme toisen päädyn asunnon terassille. Sinne Nuantsa kävi maate. Juttelin tytölle ja annoin sille sen herkkua juustoa. Kamalasti se ei protestoinut, kun laitoin sille hihnan ja nostin syliini. Kuntoni ei ole vieläkään kohdillaan, ja sen sain todella tuta kantaessani Nuantsaa kipeänä lähes umpihangessa. kotiovi oli niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Jossain vaiheessa oli pakko laskea tyttö maahan ja vetää henkeä, joka kulki juuri ja juuri. Uudestaan Nuantsa ei syliini tahtonut vaan laittoi hanttiin oikein kunnolla. Jotenkin, monien mutkien ja kiemuroiden kautta sain kuljetettua tytön kotioven taakse. Taisin siinä rukoillakkin.

Kun avasin oven, vilahti Nuantsa salamana sisälle. En tiedä näinkö näkyjä, mutta aivan kuin typy olisi hiukan huojentuneena hymyillyt… Pelkäsin ensin, että nyt mentiin takapakkia todenteolla mitä luottamuksen opettelun suhteen tuli, mutta ei. Samalla tavalla täällä ollaan ja elellään kuin ”hetkeä aikaisemminkin” =) Hihnassa kulkemisen opettelu tulee olemaan varmasti pitkä ja kivinen tie, mutta kyllä Nuantsassa jotakin luottamusta meihin on, koska se palasi itsenäisesti pihapiiriimme. Pikkuriikkisen murusen verran olemme onnistuneet tytössä luottamusta herättämään ♥

16. huhtikuuta: Huomenta kaikille!!!
9.00 aikaan herätys ja koirat takapihalle aamupissille. Nuanta makaili takaoven edessä. Otin hihnan käteeni, avasin oven ja hupsista…ulos mentiin. Minkäänlaista paniikinomaista ei tapahtunut, vaikka Nunskunen katsahtikin heti alkuunsa minuun, kun tajusi jonkun roikkuvan hihnan päässä. Ehkä sen katse tarkoittti, että ”Äiti, laita pliis jotakin muuta päälles ulosmentäessä kuin nuo alkkarit ja t-paita”. Nuanta suuntasi lähimmän aidan luo, nojaili siihen muutaman sekunnin ja nuuskaisi sen jälkeen paikan, johon tehdä pisut. Pisujen jälkeen se suuntasi minun ja muun katraan perässä ovelle ja sisään. Oli aamupalan aika ♥

23. huhtikuuta: Nuanta päätti käydä tekemässä aamupissat ilman äipän roikkumista hihnanpäässä. Tai itseasiassa minä päätin =) oli sellainen ”tunne” =) Pisut siis ulos ja viivana takas sisälle, aivan kuten nuo kolme muutakin koiraa kinuaan ruokaa. Ruuan jälkeen sai hepulit. Säntäili naama irvessä ja jyräs meidän Aksunkin =) ♥ Aksu herkkähipiä rötisi ”Kato etees!!!” Olisittepa nähneet….

24. huhtikuuta: Tänään tapahtunutta…..ei tullut aamupisulle. Aamupäiväpisulle päätti tulla. Minä höhkin takapihalla Veetin leluja kasaan ja Nuanta haisteli ilmaa terassilta. Sit viuhahdus ja tyttö oli aidan toisella puolella naapurissa. Pisut tehtiin sinne ja sen jälkeen hypättiin seuraavan asunnon takapihalle ja sitä seuraavan… Minä annatin itseäni samalla, kun kasasin omia koiria sisälle. Etsintäpartioon piti lähtemäni, mutta eipä tarvinnut, kun Nunskunen tuli samaa tietä aitojen yli hypellen mitä oli mennytkin =) Salamana sisään ja keittiöön omalle paikalle. Kun istahdin tuolille kahvikupin ääreen, jalkani nuoltiin märäksi ♥ ♥ ♥

29. huhtikuuta: Tänään Nuanta pääti paljastaa koko vatsanseutunsa, kun aloin rapsuttelemaan sitä. Aurinkokin pääti juuri tulla taas esiin pilvien takaa entistäkin kauniimmin paistaen =) ♥ Näistä ihanista asioista ilahtuen päätin tehdä jotakin mitä en ole piiiiiiitkääääään aikaan tehnyt….eli Yrjölän puuroa koirille.

25. kesäkuuta 2013: Nuanta on varattu omaan kotiin, nimittäin se saa jäädä hoitokotiinsa! Ihanaa! ♥