Huli (ent. Oliver)

Lisätty:loka 06, 2014

5 kuukautinen
Uros
Suomessa
Hulin (ent. Oliver) kuulumisia kotoa 2.3.2015:

Huli on osoittautunut hyvin sopeutuvaiseksi ja oppivaiseksi koiran aluksi. Olemme aloitelleet arki tokoa ja kasvukin alkaa olla jo pysähtynyt (Nyt vaan keräillään massaa). Huli touhuaa miellään erilaisia asioita ihmisten kanssa ja jos häneltä kysyttäisiin niin kaikkialle pitäisi päästä mukaan.

Aluksi meillä oli hieman ongelmia autoilun ja kaiken mahdollisen syötävän havittelussa, mutta autoon mennään nykyään mielellään eikä ruokakaan ole pöydiltä hävinnyt. Toiset koirat ovat aluksi vähän hurjia, mutta alku ärinöitten jälkeen leikitään innolla. Vieraat ihmiset taas ovat kaikki ihania! Mörkökausikin ohitettiin ilman isoimpia ongelmia, ainoa oli että iltaisin pihoilla liikkui ihmeellisiä hirviöitä joita kukaan muu ei nähnyt tai kuullut. Ja käytiinhän me hoitoäiti Annea moikkaamassa ja olimme kuulemma kasvaneet.

Aikaisempi kertomus

Oliver saapui kotihoitoon Suomeen 9.10.2014.

Kuulumisia hoitokodista 13.10.2014: Oliverin kuulumisia!

Tahtoisin vähän paremmin esittäytyä, Olen Oliver, tälläinen nuori, pieni ja hontelo pojan koltiainen. Saavuin suomeen vähän aikaa sitten, perheeseen opettelemaan ja ihmettelemään kotikoiran oppeja. Täällä on koirakavereita, pari kissaa, isoja ihmisiä, ja sitten sellainen pieni ihminen, josta ehkä tykkään eniten. Täällä on mukavaa, paljon pehmeitä ja lämpimiä paikkoja pötkötellä, ja mikä parasta, pääsen ihan liki ihmisen lämpöä, syvälle kainaloon, laskea pään, nauttia, rentoutua ja nukahtaa pienen pojan haave uniin. Ymmärrän jo melko hyvin, että ulos tehdään tarpeet, ei sisälle. Kun ihmiset lähtevät, jään koirakaverin kanssa sisälle, silloin on hyvä aika ottaa päikkärit tai mutustella luuta. Kissat on kanssa mainioita tapauksia, niiden kanssa tulee hyvin toimeen, nuuhkii vaan ja voi jopa viereen päästä nukkumaan, jos pikkuhiljaa hivuttautuu.

Olen aika positiivinen, rauhallinen tyyppi, sellainen mietiskelijä ja tarkkaileva. Kyllä minustakin vauhtia löytyy, jos sille päälle satun, varsinkin pihalla on mukavaa spurttailla, nuuhkia tuoksuja ja vähän leikkiä kavereiden kanssa. leluilla on kiva leikkiä myös, mutta eniten nautin vain olemisesta, rapsutteluista ja läheisyydestä. Nuo tutut, ja uudet ihmiset saavat minut kyllä ihan hepulin partaalle, en siis ole ujo laisinkaan!

Osaan jo kuulemma todella hyvin pari pyyntöäkin, mitä nuo ihmiset on namien kanssa minulle harjoittaneet. istun oikein mallikkaasti, tulen luokse pyydettäessä, odottelu on vähän vielä hakusessa, kun en millään malta! pakkohan ihmisen luo on kiiruhtaa mahdollisimman nopeasti, etten vain jää ilman rapsutteluja. Fiksukin kuulemma olen, vähän ehkä sellainen itsepäinen, mutta helposti minut saa tekemään, kun huijaa ruuan kanssa.

oudot äänet, sellaiset kolahtelut ja narinat, saavaat minut haukkumaan ja haluan päästä katsomaan mistä se ääni tulee, reagoin kuulemma helposti, ja ompa minulla hieno ääni, omasta mielestä sitä on kiva kuunnella. Lopetan kyllä kun pyydetään luokse rauhoittumaan, mielummin otan silityksiä vaastaan kun haukahtelen tyhjälle.

Mietiskelen aika usein,yleensä juuri ennen nukahtamista, että missäköhän on se minun iki-oma koti, ne omat ihmiset, joiden syliin nukahtaa, antaa ja saada rakkautta, koko pienestä pojan sydämestäni.

Minulla olisi niin paljon kerrottavaa, etten millään pysty niitä kaikkea tähän jutustelemaan,
.lisätietoja antaa mieluusti nuo ihmiset, ketkä asioitani hoitavat.

Syysterkuin Oliver

Oliver sai oman kodin marraskuun alussa 2014.