¨

Pätu (Pättuliina)

Lisätty:kesä 25, 2009

Enkeli

Narttu
Suomessa
Kuulumisia kodista 12.8.2012

Kaupungista maallemuutto on muuten tapahtunut melko mukavasti, mutta välillä tuntuu että varsinkin Pätulle virikkeitä on jopa liikaa: naapurustoomme kuuluu lehmiä ja hevosia, villinä maastossa saattaa tulla vastaan fasaaneja, peuroja, jäniksiä ja eräänä aamuna jopa hirvi. Pätu läähättää ja vetää hihnassa kuin höyryveturi, silmät pullistuvat päässä ja hirven tapaamisessa Pätu taisi saada jonkin asteisen sydänkohtauksen; hän kellahti maahan ja äitini jo säikähti että nyt koira kuolee, mutta hetken päästä tyttö kuitenkin virkosi. Olen käynyt muutamia koulutusseminaareja Heiluvassa Hännässä, mutta veto-ongelma ei ole selvinnyt. Toisaalta olemme todenneet, että kukaan meistä ei ole täydellinen ja Pätu on muuten niin herttainen tyttö. Alkukesästä Pätun poskeen ilmestyi patti ja tyttö vaikutti muutenkin vaisulta. Käytyämme eläinlääkärissä Taikatassussa Klaukkalassa lääkäri sanoi, että ikenessä hampaan alla oli mätäpaise ja hammas piti poistaa. Vaikka leikkaus jännitti meitä kaikkia, se sujui kuitenkin hyvin ja jo kotiin palatessa Pätu oli jo enemmän oma itsensä kuin päiviin. Palautuminen leikkauksen jäljiltä sujui hyvin. Pätu on meidän hieman suurempi sylikoira, joka välillä kun joku istahtaa tuoliin saattaa kipaista syliin hakemaan silityksiä tai laittaa päänsä ihmisen syliin ja tuijottaa suoraan silmiin lempeästi.

Yhteenvetona toteaisin arjen sujuvan melko hyvin; yhteiselo kolmen aikuisen, kahden lapsen ja kahden vahdin kesken etenee omalla, rennolla painollaan… Jopa suruaikana.

Aikaisempi kertomus:

Oikeastaan Pättuliinan nimi on Pättu, mutta sen nimisiä koiria on ollut sivuillamme niin monta, että keksin neidin nimeen jatkoa. Sitäpaitsi Pättuliina on niin kaunis neitokainen, että sen nimi ei tee sille missään määrin oikeutta.

Toukokuun lopussa eräs nainen tuli koiransa kanssa tarhalle ja halusi jättää sen sinne. Tarhan työntekijät halusivat tietenkin tietää, miksi nainen ei voinut tai halunnut koiraa pitää. Nainen vastasi, ettei heillä synkannut. Työntekijät kyselivät lisää, että onko koiralla jotain ongelmia, haukkuuko kotona, eikö tule toimeen ihmisten kanssa vai mikä oli syynä. Nainen vastasi, että “ei, ei mitään sellaista, koirassa ei ole vikaa, mutta heillä ei vaan synkkaa keskenään”. Vieläkin työntekijät koittivat tehdä selventäviä kysymyksiä siihen, mikä oli syynä nuoresta, kauniista ja selvästi mukavasta koirasta luopumiseen, mutta vastaus oli edelleen sama – kun ei synkkaa.

Niinpä Pättuliina jäi tarhalle. Siellä se todellakin on vajaan kuukauden aikana osoittanut, ettei sillä ole ongelmia. Pättuliina on erittäin hyväntuulinen ja iloinen neitokainen, jota murheet eivät vaivaa. Mutta eipä se ole osoittanut kaipaavansa omistajaansakaan, joten kaipa heillä ei Pättuliinankaan mielestä synkannut :). Vaikka ihmisistä Pättuliina kyllä pitää, se käykin lenkillä kaikenlaisten kaksijalkaisten kanssa ja nauttii heidän jokaisen seurasta aivan yhtä paljon. Myös lapset ovat neidin mielestä kivoja, ovathan he yleensä luonteeltaan vauhdikkaita ja iloisia kuten Pättuliina itsekin.

Toisille koirille Pättuliina kyllä haukkuu ensiksi, lähinnä herättääkseen niiden mielenkiinnon, mutta päästyään niiden luokse se ryhtyy leikittämään niitä. Sivuillamme ollut vanha uros Juksu ei liiemmin välittänyt tästä nuoresta neidistä, mutta Pättuliina jaksoi yrittää, josko herra kuitenkin ryhtyisi temmeltämään sen kanssa.

Ainoa vähänkään negatiivista muistuttava piirre Pättuliinassa on remmissä kulkemisen vauhdikkuus. Pättuliina on kuitenkin niin siro ja pienehkö, että se on tosiaan jopa lasten hallittavissa lenkillä. Kokoa neidillä löytyy vain n. 40-45cm, mutta se vaikuttaa kuvissa huomattavasti isommalta. Se onkin itseasiassa syy, mikseivät paikalliset ihmiset ole osanneet sitä kysellä tarhalta.

Pättuliina sai kodin heinäkuussa 2009.

Pätusta tuli enkeli kesäkuussa 2015. “Enään ei ole kipua eikä ahdistusta, on vain kauniit muistot. Kiitos rakkaat.”