¨

Pico

Lisätty:joulu 01, 2015

n. 6kk
Uros
Suomessa
Arka koiraäiti oli synnyttänyt pienet pennut kadulle Bukarestissa, mistä Ada, romanialainen eläinsuojelijaystävämme heidät löysi. Äiti ja vastasyntyneet pennut pääsivät turvaan MAP:iin. Lapsukaiset saivat nimikseen Rando, Pico ja Laia.
Tällä hetkellä äiti ja Rando asuvat Saksassa, mutta Pico ja Laia odottavat tarhalla sitä omaa kotiaan. Pennut ovat nyt n. 6-7 kk vanhoja reippaita koiralapsia. Aikuisena ehkä hieman keskikokoista koiraa isompia.
Pico ja Laia eivät itse aloita haukkumista tarhalla, mutta jos muut koirat haukkuvat, saattavat nämä vesselit siitä innostua ja kertoa myös oman mielipiteensä haukahtelemalla mukana. Toisten koirien kanssa pennut tulevat hyvin toimeen ja ovat aina valmiita leikkimään.
Pico-poika on hieman riehakkaampi kuin siskonsa Laia, kuten nyt pojat yleensäkin.

Pico tuli Suomeen kotihoitoon 13.1.2016.

Kuulumisia kotihoidosta 1/2016

Picosta on kuoriutunut alkuväsymykset nukuttuaan varsin eläväinen, iloinen ja utelias pojankoltiainen! Tahallaan ei Pico tuhmaile, mutta hän keksii kyllä puuhaa, jos tulee tylsää.. Ja eiks se niin menny, että löytäjä saa pitää.. Muutamat sukat, rintsikat, ovistoppari ja pahviroskat ovat menneet hieman hienojakoisemmaksi. Sisäsiisteyden perusteet tuntuisi olevan hallussa eli tarpeet tekee reippaasti ulos ja mieluummin ulos, mutta jos ei pääse ulos ajoissa niin kauaa ei ole kiva pidätellä!

Hihna on vähän outo kapistus. Poukkoilevaa mutta ihan jees kulkemista kuitenkin jo. Pientä harjoittelua vain, niin varmasti menee vielä mallikkaasti.

Luonne on ihana! Lempeä, iloinen ja seurallinen. Melko rohkea kyllä myös. Paljon ei hätkähtänyt pesulla käyntiä eikä imuriakaan. Ihmisiin ja meidän Ada-koiraan suhtautunut uteliaan luottavaisesti. Liian nopeasti päätä kohti tulevaa kättä kyllä vähän varoo, mutta tämä varmasti vain tottumattomuutta. Tuntuu myös hyvin ymmärtävän koirakieltä. Tottelee Adan murinaa, muttei silti pelkää. Mitään isompaa riitaa ei heillä ole ollut ollenkaan.

Ala-aste ikäisten lastemme kanssa tullut juttuun oikein hyvin, ei pelkää ja ei myöskään pure käsiä, näyki ollenkaan tms. Yksin jäämisestä Pico ei tykkää. Seurailee ihan meidän ihmisten kintereillä ja vinkuu perään ollessaan eri huoneessa tai koiraportin takana. Nokkelana ja liikkuvaisena poikana Pico on jo onnistunut poistumaan huoneesta portista huolimatta ja voi sitä riemua! Pico on ihana kultapoika ja tykkäisi varmasti kodista, jossa saisi tarpeeksi huomiota ja tekemistä ja jossa ei joutuisi ainakaan kauaa olemaan yksin. Toiset koiratkaan eivät varmasti Picoa haittaisi.

Sai oman kodin helmikuussa 2016.