¨

Rolle

Lisätty:touko 05, 2002

Maailman hienoin koira (-tottakai, meidän mielestä )

Rolle asteli meidän elämään 5.5 Virve-nimisen tytön matkassa. Tähän mennessä varaushetken varmuus oli jo vaihtunut “lievään huolestuneisuuteen”. Mies tuumasi että “annetaan kissa suosiolla pois, ilman verilöylyä…Rolle tappaa sen kuitenkin”. Ja joku fiksu tuttu pelotteli meitä sanomalla että joku päivä löytyy vaan viiksikarvat lattialta…

Nyt Rolle on ollut meillä kolmatta kuukautta. Sähinät ja murinat alkaa olla ihan minimissä, ja olenpa yllättänyt Rupsu-herran ( kissa siis ) lähes Rollen kainalosta yöllä. Päivällä ne teeskentelee välillä inhoavansa toisiaan, mutta näenhän minä sen läpi.

Rollella on sellainen luonne, mitä minä kutsuisin jaloksi. Hyvä itsetunto, malttia, vanhan koiran viisautta ( olettaisin että Rollen ikä on lähempänä kymmentä ) ja omanarvontuntoa. Hän ei mihinkään turhiin honkotuksiin ryhdy…Sisäsiisti on ollut alusta asti ( mitä nyt piti parit merkit sohauttaa kun oltiin ekaa kertaa Prettyn luona -äiskäni varju.koira siis ), taluttimessa kulkee hienosti ja vapaana ollessaan vahtii MEITä…Kotiin tullessa Rolle heiluttaa pehvaa niin että meinaa jalat mennä alta ja pitää konsertin -samanlaisen kuin silloin kun tullaan lenkiltä. Joskus suukottaa häveliäästi keskelle naamaa ( mutta nolostuu sen jälkeen ).Rolle oppi heti ensi minuuteilla oman paikkansa, ja nyt kun menee itse nukkumaan, se tassuttelee perässä siihen koisaamaan.

Narttukoirista Rolle tykkää, mutta koska nyt on sattunut syntymään luomakunnan kruunuksi, on hänen velvollisuutensa ojentaa muita uroita. Rähinää ei laita pystyyn, vaan omalla rauhallisella tavallaan alistaa lähes kaikkia uroita ikään ja kokoon katsomatta.Leikkiminen tuntuu olevan papalle aika vieras käsite. Kun Pretty kutsuu leikkiin, herra joutuu kovin hämilleen, katsoo meitä kuin kysyen että pitäisikö mun tehdä tuolle jotain -näyttää tulleen hulluksi…

Ainoa ikävä asia tässä kaikessa on se, että eläinlääkärireissu paljasti pojan olevan pahasti sairas. Luulen että nyt eletään Rollen viimeisiä päiviä. Kuitenkaan en ole katunut pojan ottamista, päinvastoin olen iloinen että hän on ollut meillä edes tämän ajan. Sekin on lohdullista, että Rollella ei ole mitään selittämättömiä pelkoja tai traumoja. Tarhallaoloaika on ollut varmasti ainoa kurja jakso pojan elämässä.

Nyt kun Rolle on ollut lähes kuukauden poissa, näin hänestä unta viime yönä. Poika ilmestyi aina välillä keittiöön katsomaan minua sillä fiksun koiran ilmeellä. Se näyttäytyi niin harvoin, että ehdimme unohtaa että hän on meillä. Mietimme vaan sen hävittyä, että missäköhän se on koko sen ajan kun sitä ei näy. Silloin tällöin poika tuli keittiöön piilostaan ja heitin sille jonkun namin ilmaan, mutta se suostui syömään sen vasta kun annoin sen kädestä. Sitten Rolle taas hävisi.

Ei me koskaan voida Rollea unohtaa, ja olkoonkin lapsellista, leikimme sillä ajatuksella että kun Rolle meni taivaaseen, se vei kaikille menneille rakkaillemme terveisiä, ja he pitävät nyt Rollesta huolta -ja toisinpäin. Ja eiköhän poika tule aina välillä vierailulle uniin. Ettei tule liian ikävä.

Viimeisessä kuvassa Rolle poseeraa varjulaisen, Prettyn kanssa.

rolle