¨

Rommel

Lisätty:touko 12, 2015

Enkeli
Uros
Kastroitu
Suomessa
8.5.2015 Rommel etsii uutta kotia muuttuneen elämäntilanteen vuoksi, mielellään kodista, missä ei ole pieniä lapsia. Poika stressaantuu pienistä lapsista, jotka eivät välttämättä ymmärrä antaa Rommelille sen välillä vaatimaa rauhaa ja saattaa osoittaa sen murisemalla ja näyttämällä hampaita.

Aikuisten seurasta Rommel pitää ja tykkää olla ihmisen lähellä siliteltävänä, halaamisesta ei niin välitä. Tykkää olla päivän touhuissa mukana ja mielellään hakeutuu päivän päätteeksi nukkumaan jalkopäähän. Ruokaa on aiemmin hiukan puolustanut murisemalla, mutta se on jo jäänyt pois. Osaa peruskäskyt esim. istu, maahan, pois, paikka, vapaa, nätisti.

Kerrostalo ei välttämättä ole Rommelille paras paikka, koska reagoi ulkoa tuleviin ääniin ja oletettavasti voisi haukkua myös rapusta kantautuvia ääniä. Tervehtii myös vieraita haukkumalla, muttei ole agressiivinen. Pientä eroahdistusta on ollut havaittavissa. Koirien ja kissojen kanssa tulee pääsääntöisesti hyvin toimeen, eikä edes ole kovin kiinnostunut esim. vieraista koirista. Lenkeillä Rommelia pystyy pitämään jonkin verran vapaana ja tulee luokse pyydettäessä.

Paras paikka Rommelille olisi perhe, jossa olisi vain aikuisia ihmisiä joilla on jo jonkin verran kokemusta koirista. Perhe, jossa ymmärrettäisiin antaa aikaa vanhemmalle koiralle jolla on jo elämää takana kaikenlaisine kokemuksineen. Rakastettava pakkaus oikeanlaisessa, rauhallisessa kodissa.

Rommel on kastroitu, n. 8 vuotias. Poika asustelee Vihdissä, Nummelassa.

Sai oman kodin kesäkuussa 2015.

Kuulumisia kodista 5.4.2008

Saavuin Suomeen 14.3.2008. Vastassa minua oli suuri joukko karvaisia, ja vähemmän karvaisia otuksia. Perhe joka antoi minulle kodin otti minut avosylin vastaan ja antoi hyvin aikaa tutustua paikkoihin. Aluksi haukuin perheen muita eläimiä, en siksi että olisin ilkeä, vaan siksi että hieman pelkäsin niitä, mutta ajan myötä tajusin että nehän vois olla mun kamuja. Ihmisten kanssa tulin heti hyvin juttuun.

Aikaa on kulunut nyt kolme viikkoa, ja alan tottua päivärutiineihin ja muihin eläimiin. Kissojen kanssa haluaisin jo kovasti leikkiä, mutta olen vielä niin kovakourainen että kisut loikkivat minua karkuun… Iltaisin kun olen rauhoittunut, kisut tulevat piiloistaan ja lähentelevät minua. =)

Päivät kuluvat pitkillä lenkeillä, ja temppuja harjoitellessa. Osaan jo istua, antaa tassua ja hypätä kun minulle tarjotaan namipalaa. Ulkona osaan kävellä (silloin kun minua sattuu huvittamaan) nätisti valjaissa. Olen jo iso poika, koska osaan tehdä kaikki tarpeeni ulos (lukuunottamatta muutamaa ilopissaa..). Teen jekkuja mielelläni, lempipuuhaani on käydä ryöstöretkellä kissanhiekkalaatikolla hakemassa suklaapalloja… Ihmettelen aina miksi ihmiset eivät suukota minua “suklaapallojen” jälkeen, mutta siitäkin huolimatta että he eivät tahdo pusuja, niin minä poika muiskautan sellaisen aina ruokailun jälkeen kiittääkseni heitä herkuista.

Miehiä minä pelkään hurjan paljon. Meillä on käynyt muutama herrashenkilö, ja minä aina haukun ja isottelen ja luikin karkuun niitä. Onneksi emännät ovat rohkaisseet minua tutustumaan myös miehiin, sillä olen saanut miehiltä herkkuja ja rapsutuksia.

Tulin kipeäksi viikko saapumiseni jälkeen. Emännät käyttivät minua lääkärissä, enkä pitänyt siitä lainkaan. Minulle laitettiin jokin ihme koppa kuonoon, ja sekös ärsytti. Painoin silloin jo komeat 20 kiloa =) Minulla todettiin virtsatie-infektio, ja sain siihen 10 päivän antibiootti-kuurin. Lääkkeet maistuivat hyvälle, miksiköhän niitä ei saanut pureskella?Nyt olen taas kunnossa ja jatkan täynnä uutta virtaa.

Me jatkamme täällä koiruuksia, ja toivon että ystäväni Virosta saisivat myös hyvän kodin. Hyvää kevään jatkoa kaikille!

T. Rommel ja perhe

Tarhakertomus 5.3.2008

Rommelin otti itselleen alkoholiin kovasti mieltynyt isäntämies. Herralla ei koirista paljon kokemuksia ollut, lehmistä kylläkin ja näin Rommelkin sai kaulaansa liean. Se seisoi väristen, painava kapistus kaulastaan roikkuen uskaltamatta liikkua mihinkään suuntaan, kun Rakveren Kassiabin ihmiset ajoivat sen kotitalon pihaan. Isäntä ei muistanut mistä koira oli tullut ja milloin ja arveli, että se on noin kaksi vuotias.

Tapasin Rommelin ensimmäistä kertaa helmikuun puolen välin tienoilla. Se ryömi minua vastaan matalana maassa. Kun näytin pienen kannustavan eleen, tämä täysin alistettu koirapoika hivuttautui varovasti syliini ja jäi siihen. Kun koitin lähteä Rommelin luota, se alkoi suukottamaan niin kovasti kasvojani ja kietoi pikku tassunsa käsivarteni ympärille etten hennonnut lähteä. Minua huudeltiin kuitenkin pian jatkamaan matkaa ja jouduin laskemaan vastahakoisen syliini kiinni liimaantuneen surusilmän pois.

Seuraava tapaamisemme oli kahden viikon kuluttua. Rommel oli edelleen alistetun oloinen, mutta se oli saanut olemukseensa selvästi myös ripauksen elämäniloa. Se tunnisti minut jo kaukaa ja nousi seisomaan kahdelle jalalle nähdäkseen paremmin. Kiirehdin pusupojan luokse ja sain nähdä niin riemukkaat hyppynäytökset, että sydämeni suli lopullisesti. Välillä Rompsu painautui maahan ja tuntui odottavan komentoa tai lyöntiä, mutta kun niiden sijasta saikin kuulla “hieno poika”-kannustuksiani, se innostui entistä enemmän ja uskaltautui hypähtelemään jopa minua vasten.

Lähdimme nuorenherran kanssa lenkkeilemään. Se oli kovin innoissaan, mutta hieman hämillään, kieppuen ympärilläni ja pysähdellen välillä kurkistelemaan takaani ujosti. Seuraamme liittyi irrallaan oleva poikapentu ja toisen taluttajan mukana oleva narttukoira, joiden kanssa Rommel tuli todella hienosti juttuun. Se osoitti eleillään ja asennoillaan jopa vähän ärisevällekkin koiralle olevansa ihan kiltti ja kultainen ja sai riitapukarin rauhoittumaan.

Kun jouduin viemään Rommelin takaisin paikalleen, jätin sille pieneksi lohdutukseksi puruluun. Poika vei aarteensa välittömästi piiloon koppiinsa ja palasi luokseni pyytämään vielä viimeiset halit ennenkuin jouduimme taas eroamaan.

Rommel on oman arvioni mukaan lähempänä yhtä kuin kahta ikävuotta. Sen hampaat ovat hohtavan valkoiset ja olemus vielä pentumaisen pehmeä ja pörröinen. Korkeutta tällä nuorukaisella on noin 50 senttiä.

Rommel sai kodin maaliskuussa 2008.

Rommel nukkui pois 22.1.2018