¨

Triibik

Lisätty:maalis 25, 2009
Triibik tuli minulle keväällä 2009. Triibikillä todettiin kesällä 2011 nivelrikon alku toisen etujalan kyynärnivelessä. Reilun vuoden hoidimme sitä nivel- ja kipulääkkeillä, keväällä Triibik rupesi ontumaan entistä enemmän, eivätkä lääkkeet enää tehonneet. 15.7.2012 Triibik päästettiin ikiuneen. Triibik oli maailman ihanin koira ja olen todella onnellinen että sain viettää hänen kanssaan nämä vuodet! Ikuisesti sinun, Triibik <3
T.Henna
Triibikin matka Suomeen kotihoitoon alkoi 20.3 perjantaina. Tyttö oli saapunut Rakveren tarhalle 17. tammikuuta emonsa Taigan ja toisen pennun kanssa. Ei sitä kovasti vaikuttanut haittaavan kun se kaapattiin syliin ja lähdettiin matkaan Suomea kohden.Suomessa sillä olikin vastassa kaksi omaa koiraani ja meidän uusi koira joka tuli samaa matkaa Triibikin kanssa. Triibik onkin aika leimaantunut Kiikeen, seuraa toista paljon ja itkee perään jos katoaa näköpiiristä tai joutuu kauemmaksi. On myös hyvin suojeleva Kiikestä, minusta ja miehestäni. Lenkillä remmissä ollessa haukkuu toisille koirille ja ihmisille jos tulevat lähelle tai tuijottavat silmiin pitempään.Haukkuminen ei ole vihaista, vaan enemmän vain haukkuu pelottaakseen toisen kauemmaksi. Tyttö nimittäin perääntyy saman tien jos vieras koittaa tulla lähemmäksi. Käytös johtuu varmasti suureksi osaksi vielä stressistä, mutta myöskin epävarmuudesta. Tätä kannattaa uudessa kodissa harjoitella, jottei tytöstä kehkeydy remmirähjää.

Sisällä tulee kyllä kaikkien kanssa toimeen, vieraidenkin. Sisällä onkin Triibikin mielestä kiva leikkiä kaikkien kanssa, vaikka vanha uros koiramme vähän pennun puuhia rajoittaakin. Ihmisten kanssa leikkiminen on tytön mielestä vielä vähän outoa ja mieluummin tuleekin hakemaan paljon hellyyttä ja haleja, syliinkin halajaa, jos vain pääsee.

Olemme tätä söpöliiniä alkaneet kutsumaan latinopyllyksi, koska tytöllä on aika tukeva perä ja se heiluu aivan vimmatusti kun tyttö innostuu. :)

Triibik ei ole vielä täysin sisäsiisti mutta tekee kyllä asiansa nätisti uloskin.

Kokonsa puolesta arvelisin tytön jäävän n.50 cm korkuiseksi mutta rotevuutta saattaa tulla reippaasti. Tytöllä on nyt jo hyvin voimaa ja lenkillä onnistuukin välillä innostumaan niin että meno ei ole kaikista rauhallisinta. Hienosti kuitenkin kuuntelee, kunhan malttaa.

Ikiomassa kodissa pitää olla kokemusta hieman kovempi luonteisista koirista ja mielellään koirakaveri joka ei ole liian arka vaan uskaltaa Triibikiä komentaakin. Tyttö kyllä rajojaan hakee.

Yksin ollessaan Triibik haukkuu/ulvoo, joten kerrostalo ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Mutta tässä voi olla kyseessä ohimenevä vaihe. Sitruunapanta on meillä ainakin tähän mennessä tepsinyt eikä tyttö siitä kovinkaan moksis ole ollut.

Muutenkin oma koti, rutiinit ja elämän tasaantuminen ja turvallisuudentunne varmasti vaikuttavat Triibikin käyttäytymiseen jatkossa monin tavoin.

6.5.2009 Onpa tässä nyt kulunut jo pari kuukautta eikä tyttöselle ihme kyllä kotia ole kuulunut. Triibik on todella kaunis tyttö ja saakin kehuja päivittäin. Lenkkeillessä ja puistoillessa ihmiset aina pysähtyvät tuijottamaan ja ihmettelevät minkä rotuinen voisi neitonen olla. Parhaimmat arvaukset tähän mennessä ovat olleen Australian paimenkoira ja Hollannin paimenkoira.

Typy on siis aika “kovapäinen” tapaus. Meillä ollaan opeteltu tähän mennessä istuminen + ei, alas ja luoksetuloa. Istuminen siis sujuu hyvin ennen lenkkiä ja ruokaa odottaessa. Käskyt ei ja alas ovat vielä tilanteesta riippuen kuuntelussa ja toisaalta joskus ei. :) Ihanan reipas Triibik on ja rakastaa leikkiä kaikkien kanssa. Koirapuistossa ollaan aika paljon nyt käyty kun muutettiin sellaisen viereen, ja siellä onkin huomattu typyn luonteesta eri piirteitä.

Varmasti osittain menee vielä iän piikkiin, mutta tyttö on aika kova komentamaan kaikkia koiria. Ikään, kokoon ja väriin katsomatta saavat kaikki koirat osakseen kimeät haukut.
Sille ei tästä asiasta ole vielä kukaan muu hermostunut kuin meidän vanha herra Topi, jonka Triibik antaakin nykyään olla rauhassa hyvin pitkälti. Joten jos uudessa kodissa toinen koira olisi, olisi suotavaa jos luonnetta jonkun verran siltä löytyisi. :)

Sisäsiisteyden kanssa ollaan edistytty huimasti, melkein voisi tyttöä jo sisäsiistiksi sanoakkin, paria poikkeusta mukaan laskematta. Kaksi kertaa on tyttö sisälle tehnyt tässä viimeisten kahden viikon aikana, toinen kerta oli uuden asunnon toisena päivänä ruoan jälkeen ja toinen yön aikana, joten kumpainenkin kerta aivan ymmärrettäviä.

Vaikkakin tyttö on aika kova haukkumaan ulkona, se ei sitä ilmeisesti tee enään sisällä. Ainakaan tästä ei ole pitkiin aikoihin naapureilta kuulunut. Siihen kannattaa kuitenkin uudessa kodissa varautua, jos haukkuminen ainakin alussa mahdollisesti alkaa uudestaan.

Remmirähjäämistä tytön kanssa pitäisi harjoitella ja muutenkin perus tottelevaisuutta. Kiltti tyttö on kuin mikä ja yksin lenkillä ollessaan totteleekin aika hyvin. Muiden koirien kanssa yhdessä tuppaavat korvat unohtua aika usein, kun leikkiminen olisi niin paljon kivempaa. :)

Hampaiden kasvamisen ja pentuuden piikkiin meiltä on mennyt myös muutama roskis ja hieman nojatuoleja :) Mutta uskoisin että tämäkin on iän kanssa poistuva tapa. Ei kuitenkaan tee tuhojaan lyhyempinä aikoina kun joutuu olemaan “yksin” kotona.

Tribiik sai kodin kesäkuussa 2009.