Wilhelm Valloittaja

Lisätty:maalis 22, 2014

3,5 kk
Uros
Suomessa
Wilhelm malttaa pysyä paikallaan noin sekunnin sadasosan… ja sitten taas mennään :D Pojan kanssa ei tule puuttumaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Se tykkäisi kyllä olla ihmisen sylissä, mutta kun ei malta. Jossakin ehkä rapsahti, kaverit ehkä jo keksivät uuden kivan leikin vai tuuliko toi uuden tuoksun kuononpäähän.

Poika on loputtoman utelias ja touhukas ilopilleri. Kamerakaan ei sen vauhdissa pysy, pysyisitkö sinä?

Wiltsun tulevalta omistajalta tullaan vaatimaan pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä eikä toimelias elämänasennekaan olisi miinusta tämän pojan kanssa eläessä. Poika on nyt suunnilleen 3,5 kuukauden ikäinen ja tulee kasvamaan
keskikoiseksi.

Tämä hurmaava nuorimies saapui Suomeen kotihoitoon 7.4.2014.

Kuulumisia kotihoidosta 11.4.2014

Oon nyt kohta viikon ollut täällä kotihoidossa, ihmettelemässä vähän muuttunutta maailmaa, ja täällä mua kutsutaan Wiltsuks. Hoitoäippä kertoi heti alkuun, että musta tulee oikea kotikoira, siis sellainen, että mulla tulee olemaan iki-oma koti, ja iki-omat ihmiset! Ihan huikeeta! en malttais odottaa!

Mun vissiin pitäis kertoa itsestäni vähäsen, ett ne mun omat ihmiset löytäis mut. Taidan olla vähän vilkas, tai no todella vilkas persoona. Energiaa löytyy vaikka muille jakaa, en millään malttais jäädä makoilemaan ja ihmettelemään asioita, kun ne voi mennä vauhdilla katsomaan. Kaikenlainen leikkiminen, askartelu ja puuhastelu on se mun juttu.Vauhtia on yleensä sata lasissa, jarrua on turha painella. Välillä sattuukin vahinkoja, kun on vauhtia liikaa tilanteessa. Mut ei se haittaa jos vähän menee mukkelismakkelis, sitt noustaan ylös ja jatketaan matkaa.

Kissoja täällä on 2 kappaletta. Hurjan kiinnostavia otuksia, ja tahtoisinkin niiden kans leikkiä mieluusti. Ne on vaan vähän tylsiä ku ne juoksee pakoon ja hyppää sellaseen paikkaan mihen mä en yletä. Pöh! En mä niille pahaa tahdo, liian innokkaasti taidan vaan haluta mennä tutustumaan.

Kaikki ihmiset on hurrrrrjjan kivoja! Ne pienetkin on mukavia, niiden kans vaan tarvii olla tosi varovainen, ja välillä ollaankin oltu ihan kippurassa lattialla, kun ollaan yhteen törmätty. Mutt suukoilla ja haleilla ollaan niistä selvitty. Pitäis kai vähän siinäkin rauhoittua, ainakin hoitoäippä sillai jaksaa muistuttaa mua.ja välillä muistankin, ja välillä en…

Rapsutukset on kans toooosi kivoja! Haluaisin aina ihan syliin asti päästä, varsinkin jos jossain istutaan niin sinne mennään vauhdilla! Ja jos seisotaan niin mä melkein yletän syliin asti, jos oikein kurkotan takajaloilleni ja vähän hyppään, mut sillai ei kuulemma saisi tehdä. Ja oon mä vähän jo oppinutkin,mut sit kun innostun niin se vähän unohtuu. Ups! Mutt sitä varten mä olen täällä hoitokodissa, opettelen ottamaan vähän rauhallisemmin ja uusia juttuja omaksutaan.

Täällä ulkoillaan turvallisesti hihnassa pitkiä metsälenkkejä, tai kavereiden kanssa isossa tarhassa. Niin, melkein unohdin kertoo, täällä on mulla 3 koirakaveriakin! Hurjan kivoja tapauksia, kaikki poikia, ja kokojakin on erilaisia. Ihan pienestä, siis ihan totaali ministä, niin ihan suuren suureen. Keskikokokin on, mut mulle sillä koolla ei oo väliä, pääasia, että leikitään. Ääntäkin mä osaan käyttää, tarviiihan kaikkien tietää missä mä olen! Sitäkään ei kuulemma saisi tehdä paljoa, mutta musta tuntuu että toi hoitoäippä on vähän hassu, eihän kaikki kiva voi olla kiellettyä? Eihän?

Oon nyt muutaman kerran ollut ihan yksin, siis ilman noita ihmisiä tässä ympärillä, ja itkuhan siinä pääsee! Koirakaverit mua kyl koittaa rauhoitella, että kyl ne takasin tulee, mutta en oikein tahdo uskoa niitä, ja siks itkenkin aika kovin niiden perään. Jos ne kuulis sen ja tulis takasin? Mut sit oon vähän kans jo hoksannu, et kun nukkuu, niin tuntuu et aika menee ihan hujauksessa, ja sit ne ihmiset onkin taas siinä. Onhan se itkeminen nyt vähän hölmöä, ja väsyttävääkin. Ja sit ku ihmiset tulee, ja huomaa et olen vaan nukkunu tai leikkiny omilla leluilla, niin nehän kehuu mua maasta taivaisiin, rapsuttaa ja antaa nameja. Siistiä! Sillon ne ei mua edes huomannu ku olin vähän järjestelly paikkoja uudestaan. Olin vähä hölmönä, eiks ne ollenkaan huomaa? Pääsin ulos vaan pissalle. tylsää. Tarviikin harkita, mitä tässä rupee tekemään ton asian kans.

Sisällä ollessa mä tykkään kans tutustua kaikkeen maistelemalla ja mutustelemalla kaikkea, ihmeellisiä makuja! Ja taas on hoitoäippä kieltämässä. Mut antaa se mulle kyl tosi paljon leluja ja sellasia juttuja, joiden kans mä joudun oikeesti miettimään ja pähkäilemään, miten saisin ne namit ulos sieltä. Tosi kivaa hommaa, ja väsyttävää, ja melkein aina nukahdankin sellanen juttu suussa.

Tosi usein mua joutuu ohjailemaan ja toistelemaan samoja asioita, kyllähän mä ne jo tiedän, mutt en aina keskity, ja sillai sit vähän unohtelen niitä asioita..Mut kuulemma kertaus on kaiken A ja O, ja mun kohdalla siis tosi monta kertaa, sillai toi hoitoäippä huokailee välillä. hihihihi. Oon mä kyllä oppinutkin jo paljon, ja kehuja saan päivittäin.

Välillä tarvii kyl kokeilla kepillä jäätä, ja välillä haukahtelen sisälläkin, mutt se on kuulemma tosi huono juttu! Siitä saan toruja aika paljon. Mut musta taitaa tulla isona vahtikoira, vaikka pieni vielä olenkin, niin tarvii sitä harjoitella jo!

Tosi mukavaa näiden kaikkien uusien sääntöjen ja asioiden opettelu on! Päivä päivältä menee vähän paremmin ja edistystä tapahtuu. Fiksu poika mä kuulemma olen, ja toivottavasti tätä lukisi se mun ikioma ihminen, joka huomaisi kuinka suuri ja rakastava sydän mulla on! Hoitoäippä sanoi sen hyvin : “Joku saa sinusta vielä parhaimman ystävän, ja valloitat sydämen sekä koko kodin, pienellä hurrikaani olemuksellasi <3 ”

No nyt tarvii taas mennä leikkimään, Morjens!

Kuulumisia kotihoidosta 20.5.2014

Hoitokoti elämää takana reilu kuukausi, ja voi veljet mitä kaikkea olenkaan oppinut! Aika paljon nämä kotikoirat joutuvat opettelemaan asioita, mutta hyvin osaan jo, ja aina on kiva opetella uusia asioita! Häsellys on vähentynyt paljon, nyt osaan jo keskittyä pyydettyyn asiaan, ja kuulemma olenkin tosi fiksu ja helposti motivoitavissa erilaisiin temppuihin ja koulutus asioihin. Ruokaa ja herkkuja rakastan, raakaluita varsinkin! Ruokaa tulee kyllä, kun malttaa odottaa, siihen kupille ei saa rynnätä, muuten kestää saaminen kauemmin. Istumiset, odottamiset ja maate menot hallitsen jo kuin vanha tekijä! Toki pentumaisella häsellyksellä säestettynä, mutta osaan kumminkin!

Hihnassa kävely on välillä aika haasteellista minun kanssani kuulemma, kun kaikki ne hajut tulevat suoraan nenään, niin tuppaan vetämään välillä. Toki osaan myös nätisti kävellä hihna löysällä kunhan jaksetaan muistuttaa miten kuljetaan kunnolla. Vapaana olosta tykkään kyllä enemmän, saa mennä ja töyssyttää omaan tahtiin, Ja juoksen lujaa! Välillä tuleekin äkkipysäys kun tumpsahdan pää edellä johonkin mättääseen, mutta eihän se haittaa! Luokse tulossa olen kuulemma melkoinen maisteri.

Sisälle ei ole suotavaa pissata, sen olen oppinut, ja yöllä kuuluu rauhoittua ja nukkua, ja hyvähän se on ladata akkuja seuraavaan päivään, saa touhuta ja painaa täysillä. Kaikki koirat ovat edelleen minun mielestäni kavereita, Leikkiminen on muuten kokopäivä työtä, olen huomannut sen. Pihalla tykkään olla, kauheasti ihmeteltävää ja kommentoitavaa löytyy. Olen kyllä aika täydellinen pakkaus, saa tulla tutustumaan! Sen verran nätti ilma, että pakko jatkaa taas leikkimistä!
Kesäterkuin Wiltsu