PULMU
Pulmu on n. 3-vuotias neitokainen, joka pääsi tammikuussa 2002 Suomeen omaan kotiin. Heti ensimmäisenä päivänä Pulmu valtasi itselleen petauspatjan, minkä päälle nukahti rauhalliseen uneen. Tämä petauspatja on edelleen Pulmun oma valtakunta, missä on mukava pelmuuttaa muita petitarvikkeita. Pulmu oli alussa melko varautunut uusia ihmisiä kohtaan, varsinkin miehiä. Vieläkin tummaan pukeutuneet miehet ovat hirviöitä, jotka täytyy haukkua lyttyyn. Tuttujen miesten pukeutumistyyliin Pulmu ei puutu. Pulmusta saa helpoiten kaverin, jos antaa sen itse tulla luokse ja tehdä tuttavuutta omassa tahdissaan.
Pulmusta tuli koiraenkeli 2002.
Pulmu on todella leikkisä ja tämän 27 kiloisen kaunokaisen innostuessa on matot nopeasti kurtulla. Pulmu rakastaa leikkiä lasten ja koirien kanssa, mutta rotikat ja tanskandogit eivät pääse leikkikavereiksi, niitä Pulmu ei siedä. Pulmu rakastaa lapsia ja meneekin aina lapsen itkiessä katsomaan mikä pikkuisella on hätänä. Muut pikkuiset eli kissat, oravat ja jänikset onkin sitten luotu Pulmun mielestä vain takaa-ajopuuhiin. Oravan perässä yritetään jopa puuhun mikä ei ole vielä kuitenkaan onnistunut.
Pulmu on ollut täysin terve ja hyvä kuntoinen koko Suomessa olo aikansa, mutta maha on hieman herkkä. Uusia ruokia kokeillessa pitääkin olla varovainen ettei joudu mattopyykille. Hyvän ruokavalion löydyttyä maha on ongelmaton ja toimii hyvin. Nektariinit ovat Pulmun suurta herkkua ja ne täytyy saada suuhun vaikka pöydältä, muuten Pulmu ei ruokia varastele. Lempi leikkikalut ovat solmuvetolelut, joilla Pulmu kuluttaisi aikaansa mielin määrin. Osoittaessaan mieltä, Pulmu kaivelee vaatekomerosta äitinsä alusvaatteita ja alkaa pureskelemaan niitä omalla pedillään. Muuten Pulmu ei järsi tai tuhoa paikkoja ollenkaan.
Pulmu osaa olla nätisti yksin ja se on tottunut kerrostaloelämään. Postin tulosta pitää kyllä ilmoittaa isäntäväelle ja muutenkaan kotiin ei mielellään päästetä ventovieraita, jos ketään ei ole kotona. Remonttimiehet saavat vastaansa määrätietoisen oman kodin vartian. Pulmu rakastaa pitkiä ulkoilulenkkejä, joita on tottunut saamaan päivittäen. Pulmun nykyinen omistaja voi pitää tyttöä irti, mutta muiden seurassa Pulmu saattaa lähteä jahtaamaan jänistä tms. palaten kuitenkin aina takaisin.
Voimakkaan rakenteensa ja energian takia Pulmu ei sovellu lasten lenkitettäväksi, ei ainakaan ennen kuin alkumatkan innokas kiskominen on saatu opetettua pois. Pulmun äiti joutuu luopumaan lapsukaisestaan allergian takia. Sitkeä flunssa ei antanut periksi ja keuhkoputkentulehduksetkin alkoivat vaivaamaan. Pulmua voi käydä katsomassa Helsingin Kannelmäessä ja ihanteellisin tilanne olisi, jos Pulmu saisi valita itse uudet omistajansa.