PUSHENKA

Pushenkan elämä ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista vaan se on saanut taistella elämästään vaaroja ja kylmyyttä vastaan. Pushenka syntyi n.3 vuotta sitten Tallinnassa hautausmaalle jossa se on elänyt koko elämänsä yhdessä monen muun kissan kanssa. Hautausmaalla kissoja käy ruokkimassa vanha mummo joka on omista vähistä rahoistaan steriloinut osan kissoista ja käy joka ilta kissoja ruokkimassa. Pushenka niinkuin suurin osa hautausmaan kisuista on oppinut luottamaan tähän mummoon ja odottelevat sitä joka ilta tuomaan päivän ruoka-annoksen. Pushenka kuten muutkin saman paikan kissat pelkäävät kuollakseen koiria koska ihmiset käyvät ulkoiluttamassa koiriaan vapaana hautausmaan ympärillä ja koirat jahtaavat kissoja, joku huvin vuoksi jotkut tappaakseen. Pushenkan onneksi koitui se että mummo otti meihin yhteyttä ja näin pystyimme pelastamaan näitä kovia kokeneita kissoja kotihoitoon.

Pushenka on n.3-vuotias steriloitu tyttö. Se on luonteeltaan todella arka muttei ollenkaan pahantahtoinen tai aggressiivinen. Ensimmäiset viikot hoitopaikassa se vain kyyhötti paikallaan, se ei uskaltanut mennä edes hiekkalaatikolleen tekemään hätiään vaan teki ne alleen. Pushenkan pitkähkö turkki oli todella huonossa kunnossa ja se jouduttiinkin ajelemaan mahasta kokonaan kaljuksi. Tytöllä on myöskin ollut hyvin paha korvatulehdus viron puolella, korvasta valui mätää ja verta. Tyttö sai siihen lääkekuurin viron puolella ja nyt lääkekuuria jatketaan vielä suomenkin puolella jotta korva saataisiin kunnolla paranemaan. Pushenkan aran ulkokuoren alla piilee hyvin hellyydenkipeä neitokainen joka ei vain uskalla näyttää oikeaa luonnettaan eikä uskalla luottaa ihmiseen peläten koko ajan jotain pahaa tapahtuvan. Tuttujen ihmisten aikana se on ruvennut jo pikkuhiljaa liikkumaan ja tutkimaan ympäristöään, käy hiekkalaatikolla tekemässä hätänsä ja syö reippaasti. Syliin pienen saa ottaa ongelmitta ja tutun ihmisen sylissä se aloittaa hiljaisen kehräämisen ja puskemisen kellahtaen välillä selälteen saadakseen rapsutuksia myös mahaan, nauttien koko ajan silmät ummessa hellyydestä ja huomiosta. Pushenka on hyvin kaunis, pitkähkö turkki on kauniin värinen ja vaatii hoitamista. Pushenka nauttiikin joka päiväisestä harjaamisesta kovasti kehräten ja puskien. Pushenka antoi todella kiltisti myöskin pestä itsensä ja leikata takkuja turkistaan.

Pushenkan tulevalta kodilta vaadimme ehdottomasti sitoutumista kissan sopeuttamiseen ja ymmärtämistä että saattaa viedä useita kuukausiakin ennen kuin Pushenka kotiutuu kunnolla ja lakkaa pelkäämästä.Pelot eivät välttämättä unohdu ikinä mutta varmasti ajan myötä siitä tulee rohkeampi kun vain saa aikaa sopeutua ja ymmärtää ettei sille enää kukaan tee mitään pahaa. Pushenkan tulevan kodin tulisi olla rauhallinen, ei koiria eikä lapsia. Muiden kissojen kanssa Pushenka tulee toimeen ongelmitta mutta jos toinen käy liian tunkeilevaksi tai yrittää tunkea samaan aikaan syliin Pushenkan ollessa sylissä saamassa hellyyttä niin neitokainen saattaa räpätä tassullaan tunkeilijan tiehensä. Felv+Fiv-testit negatiiviset.

PUSHENKAN MUUTTO OMAAN KOTIIN

Lauantaina 11.02.2006 Miian luokse tuli kolme vieraita naista, Jenna-tyttö, Lotta-täti ja Gun-mummo. Minä katson vähän pelästyneenä mitä tulee tapahtumaan, ja sitten minulle kerrottiin että pääsen nyt ihan omaan kotiin. Minut laitettiin kuljetusboksiin ja menin Jennan kanssa auton takaosaan. Jenna nosti boksin syliin että minä pystyin katsomaan ikkunasta ulos ja ihailla maisemia ja hän jutteli nätisti minulle koko matkan. Niinpä minä en naukunut matkalla kun kolme kertaa.

Hän jäi matkalla pois ja jatkoimme uuteen kotiini. Siellä avattiin boksin ovi ja minä menin heti kenkähyllyyn piiloon. Mummo ja Lotta menivät keittiöön ja keittivät kahvia. Sillä aikaa kun he joivat kahvia minä hiivin hissuksiin makuuhuoneeseen ja siellä menin yhteen kaappiin seuraamaan tilannetta. Mummo tuli kertomaan minulle että hän menee katsomaan yhtä taloa ja vie auton pois ja tulee sitten takaisin. Kun he lähtivät niin rohkaisin itseäni ja menin tutkimaan uutta kotiani. Olin niin keskittynyt siihen että olin vielä olohuoneessa kun Mummo tuli takaisin. Menin kyllä melkein heti sängyn alle turvaan. Palvelu pelasi kuitenkin ja minulle tuotiin siihen vettä ja ruokaa. En siinä vaiheessa syönyt mitään mutta join kyllä kun matkan jälkeen janotti. Kuuden maissa Mummo meni saunaan ja minä ajattelin että jatkan tutkimuksia ja menen takaisin sängyn alle kun kuulen että Mummo tulee. Menin kyllä mutta toiseen nurkkaan joten kyllä Mummo huomasi että olin ollut liikkeellä. Mummo tuli viereen lattialle ja täytti ristikkoa ja jutteli nätisti minulle. Sitten hän laittoi kätensä sängyn alle ja alkoi silittää ja rapsuttaa minua. Voi että tuntui hyvältä, minä tyttö kehräsin kovasti ja puskin kättä ettei vaan lopettaisi heti. Illan mittaan hän teki niin monta kertaa.

Sunnuntai 12.02.

Mummo kertoi minulle että hän on nyt minun ikioma mummoni, kun Tallinnan mummolla on kiire hoitaa ja auttaa muita kissoja. Tuntuu ihan mukavalta että minä olen niin tärkeä että minulla on ikioma mummo. Hän kertoi minulle ettei kukaan enää ikinä tee minulle mitään pahaa ja että hänen kätensä ei satuta, vaan hoivaa ja ruokkii. Hän sanoi myös että hän ymmärtää etten heti uskalla luottaa häneen koska minulle on varmasti tapahtunut paljon kamalia asioita vuosien varrella. Mummo sanoi että on oikeastaan hyvä ettei tiedä mitä kaikkea on sattunut, koska silloin hänelle tulisi niin kovin surullinen olo. Myöhemmin illalla mummo sanoi menevänsä nukkumaan ja silloin minun tuli kiire syömään, kun ajattelin että jos tulee valomerkki ettei enää tarjota. Se oli kyllä turha pelko, koska ruokakuppini täytettiin yöksi. Kun mummo meni sänkyyn nukkumaan niin minä tyttö pimeän turvin lähdin taas tutkimaan ympäristöä. Löysin tosi mukavan nukkumapaikan kulmasohvalta. Sinne oli jätetty mummon ihanan pehmeä ja karvainen pusero ja sen päällä oli ihana nukkua. Aamulla kun Mummo heräsi hän toivotti minulle hyvää huomenta ja meni keittämään kahvia. Minä olin niin reipas tyttö että jäin sohvalle seuraamaan hänen touhujaan. Katselin sohvalta kun hän siivosi vessani, sitä hän ei uskaltanut laittaa kylppäriin koska arveli että menisin ammeen alle piiloon. Kahvijuonnin jälkeen hän tuli olohuoneeseen ja sanoi että hän avaa telkkarin että totun siihen, aika omituinen kapistus muuten. Vaikka siellä liikkui kuvia ja kuului ääniä, niin jäin vieläkin sohvalle katsomaan sitä, enkä edes lähtenyt pois vaikka Mummo tuli istumaan viereiseen nojatuoliin. Siellä katsottiin yhdessä telkkaria jonkun aikaa ja sitten huomasin etten ollut tutkinut kirjahyllyn alaosaa kunnolla. Menin sinne ja silloin Mummo oli niin ovela että varovasti otti minut syliinsä ja meni istumaan nojatuoliin. Siellä hän rapsutti ja rupesi harjaamaan turkkiani hyvin varovasti, tuntui niin hyvältä että kehräsin kovasti, puskin ja kiemurtelin niin että Mummo naureskeli että kohta koko kissa on solmussa. Hänen ei edes tarvinnut pitää minusta kiinni, pysyin sylissä ihan vapaaehtoisesti. Mummo sanoi ettei rasiteta minua liikaa aluksi, otetaan varovasti ja vähän kerralla. Sitten kun menin lattialle rupesi talosta kuulumaan vieraita ääniä niin ajattelin että menen varmuudeksi sängyn alle. Siellä olin sitten enimmäkseen ja Mummo kävi taas vähän väliä rapsuttamassa ja silittämässä. Tänä iltana söin kulhon ihan tyhjäksi ja Mummo oli tyytyväinen. Illalla menin taas kulmasohvalle nukkumaan, ja nyt Mummo oli laittanut sinne ihanan pehmeän fleese-filtin ja siellä oli tosi mukavaa nukkua.

Maanantai 13.02.

Tänä aamuna Mummo nousi aikaisin ylös keittämään kahvia ja sanoi että hänen on mentävä töihin, mikä lie sekin. Minä jään tänne pitämään kotia pystyssä, on se hyvä että minusta on niin paljon hyötyä. Minä sohvalta seurasin kaikkia aamutoimia, täältä kun näkee hyvin keittiöön ja joka joka paikkaan. Mummo kävi suihkussa ja puki päällensä. Ennenkuin hän lähti niin hän siivosi vessani ja laittoi minulle tuoretta vettä ja ruokaa että pärjään kunnes tulee takaisin. Sitten hän laittoi enemmän vaatteita päälle kun ulkona satoi lunta, ajattelin itsekseni että kyllä minulla on hyvä tuuri kun ei tarvitse mennä töihin vaan saan jäädä tänne sohvalle viettämään kissanpäiviä. Mummo pyysi kiittämään kun toitte minut Suomeen ja hän sai maailman kauneimman kissan luokseen, hänen ei tarvitse olla yksin vaan on joku jolle antaa hellyyttä ja rakkautta, ja se sopii minulle koska sitä ei ole minulle suotu kovin paljon elämäni aikana. Mummon kanssa yritän jättää pahat asiat taka-alalle ja katsotaan yhdessä kohti valoisaa, turvallista ja hellyydentäyteistä tulevaisuutta.

Terveisin Pushenka

Takaisin