PV

11.02.2005 PV:n yhteiselo ei suju laisinkaan uuden kodin toisen kissan kanssa. Kissat ottavat todella voimakkaasti yhteen, eikä vahingoilta ole vältytty. PV tarvitsee siis uuden kodin, jossa se olisi ainoana kissana. Koiria saa olla ja se olisi PV:n mieleenkin, sillä herra rakastui samantien nykyisen kodin koiraankin ja he ovat ylimmät ystävykset. PV on Tampereella.

PV on nyt 1,5v leikkaamaton uros, mutta nuori herra olisi syytä kastroida, sillä varsinkin isossa laumassa PV kokee tarvetta merkata aluetta omakseen välillä melko tiuhaankin tahtiin. Tämä juhannusvauva on kasvanut isossa laumassa ja osaa käyttää kissojen väliset jännitteet hyväkseen, mikä onkaan sen mukavempaa kuin aiheuttaa hieman vipinää ympärilleen. PV:tä voisi sanoa nuoreksi kapinalliseksi, joka ei auktoriteeteista piittaa, oli sitten kyse ihmisestä tai eläimestä. Kunnon tappeluihin PV ei kuitenkaan ryhdy, vaan sen käytös on enemmänkin tieteellistä tutkimusta, kuinka pitkälle voi mennä. PV muistaa kuinka vanhemmat urokset hoivasivat sitä pentuna ja tekee kiusaa varsinkin näille kahdelle urokselle luottaen edelleen vauvan charmiin ja pettämättömään onneensa. Ehkä PV yrittää myös hakea lauman johtajuutta. Välillä PV kuitenkin puskee näitä kahtakin urosta minkä ehtii, mutta miellyttämisenhaluiseksi sitä ei voi luonnehtia. PV ei ole arka ihmistä kohtaan, mutta se on itsenäinen, eikä anna ottaa itseään kiinni jos sellainen fiilis sattuu nuoren herran mielen valtaamaan. Mikäli PV:lle tulee hellyyden puuska, se kiehnää ihmistä hakien huomiota, mutta suurimmaksi osaksi PV hääräilee omia juttujaan. PV on sisäsiisti, jos merkkailuja ei lasketa, eikä sitä, että mahan ollessa sekaisin hiekkalaatikolle on liian pitkä matka. PV:n turkki on lumen valkoinen, kaunis ja kiiltävä, mutta tämä utelias nuorukainen tykkää koristella turkkiaan esimerkiksi takassa, mikäli tilaisuus tarjoutuu.

PV soveltuisi parhaiten pieneen laumaan. Ei missään nimessä todella aran kissan kaveriksi, jota nuori kapinallisen saisi höykyttää hymy korvilla, kuten se tekee liian nösserölle veljelleen. Laumassa ei olisi hyvä olla myöskään erittäin vahvaa johtaja urosta, sillä tälläisen uroksen hermot saattaisivat mennä hetkessä uuteen tulokkaaseen. PV tulee laumansa valtaosan kanssa toimeen, sekä koirien, joita se ei kiusaa ollenkaan. Myös lapset ovat PV:lle ok, nuori herra ei juuri kiinnitä lapsiin huomiota. PV:n touhuja on hauska seurata, mutta jännitteiden aiheuttaminen isoon laumaan saa usein aikaiseksi ihmisille hampaiden kiristystä.

Kuulumisia kodista 13.4.07

Pikku-Väike tai nykyisemmin Väikke tuli meidän lauman jatkeeksi tammikuussa 2005, ilmeisesti koska ei tullut toimeen muiden laumansa kissojen kanssa. Omistin tuolloin dobermannin ja leikatun siamilaiskollin. Ensimmäiset kolme päivää Väikke vietti kylpyammeen alla. Sieltä pois uskallettuaan se valtasi keittiössä jääkaapin, jonka päällä se asuikin seuraavat kolme kuukautta, kunnes muutimme pois. Kissat ottivat alkuun todella pahasti yhteen. Oma kollini ei ollut tottunut muihin kissoihin, ja Väikke ei pitänyt muista kolleista. Väikke kuitenkin rakastui täysin koiraani, ja koira siihen, joten en voinut erottaa enää näitä kahta. Kun Väikke tuli meille, huomattiin sillä muutamia arpia niskassa. Entinen omistaja veikkasi arpien olevan tappelun jälkiä, mutta koska ne eivät ikinä lähteneet kokonaan pois, ymmärsin 1,5 vuoden jälkeen niiden johtuvan allergiasta. Lähteestä en tiedä (veikkaisin hiivaa), mutta olen löytänyt ainakin pari ruokaa, jotka Väikelle sopii. :) Väikke on sopeutunut meille nykyään erittäin hyvin. Nyt, parin vuoden jälkeen kissat saattavat vahingossa syödä jopa samasta kupista, ja sietävät toisiaan parinkymmenen sentin päästä, ja koiria Väikke rakastaa edelleen! Meillä onkin nyt kolme isompaa karvaturria, joita Väikke puskee ja pesee jatkuvasti. Dobberi Bugi taitaa edelleen olla se lemppari, jonka vieressä on mukavaa ja turvallista lepuutella. :) Ihmisiä kohtaan Väikke on ollut melkeimpä koko ajan melko etäinen, mutta kun se kastroitiin joulukuussa 2006, se muuttui ihmisiäkin kohtaan täysin. Nykyään se on välillä jopa ärsyttävän hellyydenkipeä, puskee ja kiehnää jatkuvasti ja olisi aina sylissä tai selkänojalla, kun istumme katsomassa telkkaria. Tämän lisäksi leikkaus aiheutti jatkuvia yöriekkumisia Väikellä, joten olemme joutuneet turvaamaan makuuhuoneen Feliwaylla, että riehuminen jäisi olohuoneeseen. Väikke on kyllä erittäin mukava kissa, vaikka alkuun väärällä jalalla noustiinkin! ”Muutaman” kerran on meinattu hermot menettää, mutta hyvähän tästä tuli. :)

Takaisin