Ralf on 8kk ikäinen kaukkari-colliesekoituspoika, joka on tuotu tarhalle kodista. Lieneekö syynä kyllästyminen vai onko poika liian kiltti vahdiksi. Voimme vain arvailla =( Ralf on rauhallinen poika,joka ei tee itsestään mitään numeroa. Ralfia voisi kuvailla hieman ujoksikin,sillä se vetäytyy häkin perälle,jos sen luo menee outo ihminen. Hvyin pian Ralf kuitenkin heittäytyy rapsuteltavaksi jos se vaan sitä ensin mieltää ihmisen sellaiseksi,johon luottaa ja josta pitää.
Ottaen huomioon Ralfissa virtaavan kaukkariveren tulee kodilla olla kokemusta ja tietoa laumanvartijakoirista. Ralf on siis mitä rauhallisin poika, mutta kotiuduttuaan siinä nousee varmasti esille laumanvartijan piirteitä ja silloin kodin pitää tietää mitä tekee ja miten elellä tämäntyyppisen koiran kanssa. Ralfista saa joku todella mahtavan koiran ja siinä samalla mitä parhaimman ystävänkin =)
Emme suosittele poikaa kerrostaloon.
Kotihoitajan kertomaa 9.4.2006:
ralf on nyt tutustunut mauriin ja muriin. ralf asuu ainakin vielä sen
aikaa yläkerrassa että saadaan katsottua miten lyylin kanssa menee.
lyyli on melkein ainut asia minkä vuoksi ralfin pitäisi asua ylhäällä.
lyyli kun tahtoo olla pomo. tosin tytöille huomattavasti enemmän kuin
pojille. eikä vielä tiedetä miten ralf suhtautuu kissoihin.
ollaan oltu lenkillä ja ralf, muri ja mauri kaikki vapaana, ja on mennyt
paljon paremmin kuin voisi uskoa! ralfista ei yhtään huomaa et hän olisi
tullut vasta yöllä tarhalta! he kaikki leikkivät ihan nätisti keskenään,
eikä ralf juokse kauas. ralf ottaa lenkillä tosi nätisti vapaana
ollessaan, ja hihnassa myös, katsekontaktia ihan kuin varmistaakseen
että kaikki on hyvin. kun ralf juoksee vähän matkan päähän vaikka maurin
luo, niin sitten hän kääntyy kuitenkin katsomaan että tullaanko me
sieltä. sit huudettiin hänelle et hyvä poika ja tänne niin hän juoksi
niin nätisti luo!
naapurissa on kaksi tyttökoiraa jotka on vapaana joten tulevat meidän
puolelle oikeastaan joka kerta kun lähdetään ulos. hiukan ralfia
stressaa naapurin harmaahirvikoira
joka on sen verran arka, että tulee vain lähelle haukkumaan ja sitten
juoksee taas jonkin matkan päähän. mutta haukkuu melkein koko ajan.
ralfin olisi varmasti pitänyt päästä vapaana tutustumaan tähän tyttöön
niin olisivat tulleet mainiosti toimeen. tämä tyttö on meinaan meidän
maurin paras riehuja-kaveri :) lyyli taas kerjää verta nenästään
molemmilta naapurin tytöiltä...
ralf on siis mitä ihanin poika! kun hänen luokseen menee kyykkyyn niin
hän tulee syliin istumaan! ja rapsuttaa saisi mielin määrin. ralf on
myös todella kaunis! kuvat eivät tee hänelle oikeutta ollenkaan. kyllä
hänet täytyy nähdä ihan omin silmin. luonne vaikuttaa oikein ihanalta!
tässä kuvia lenkiltä. ei voi muuta kuin kehua ralfia tässä vaiheessa!
toivottavasti ralfille löytyy aivan ihana koti sillä sen hän ansaitsee.
niin kiltti ja suloinen poika :)
1.10. 2006
Ralfin pussihousut ja tuuhea häntä lähtivat pois ihan ensi viikkoina,
ja nyt pojalla on tasaisen vahva karva. Kalaa kun perheemme syö usein, niin
Ralfkin saa kalaa ja esim. lohennahkaa ja hyviä kalan rasvoja, ja niillä
pidimme edellisen koirammekin turkin ja silmät kunnossa. Painoa ei ensi viikkoina
tullut lisää, mutta nyt on varmasti tullut, "vyötärö"
on paksuuntunut ja muutenkin tullut rotevuutta. Nyt kun on ollut sateista, niin
tassujen pesusta (meillä on sellainen kuraeteinen, jossa voi heti sisääntullessa
pestä) on tullut kauhun ja pelon paikka. Ralf on aina hieman pelännyt
veden lorinaa, vaikka mielellään änkeääkin vessaan ja
jopa saunaan, ja menee rannassa vatsaa myöten veteen. Tänään
normaali 8 km lenkkimme jälkeen ei meinannut uskaltaa tulla sisään,
kun pelkäsi tassujen pesua. Vahti- ja paimennusvietti on pojalla aika voimakas.
Natalian koulukavereita meillä käy eniten, ja aluksi paimentaa ja haukkuu
heitä kovasti, mutta eräskin koiriin tottunut tyttö ei näyttänyt
minkäänlaista epävarmuuden tai pelon merkkejä, ja kohta Ralf
makasi tytön jaloissa täysin rentona. Mun vanhemmat, yli seitsemänkymppiset
rauhalliset, koiriin aina luonnollisesti suhtautuneet on hyväksytty nyt laumaan.
Isäni "taapertaa", Ralf haukkuu ja remuua, ja isäni vaan huitaisee
kevyesti kädellään ja sanoo rauhallisesti, että älä
sinä koira viitsi meluta ja jatkaa matkaansa. Kohta Ralf makaa isäni
jaloissa tyytyväisenä. Kuten tiesimmekin, niin epävarmat ihmiset
tekevät myös Ralfin epävarmaksi. Oma, aidattu piha ei näillä
sadekeleillä ole kiinnostanut ollenkaan, colliesuvun hienohelmaisuus näkyy,
herra ei tykkää märkyydestä. Olimme viikko sitten varjukoirien
tapaamisessa, siellä oli Ralfin lisäksi 2 samanikäistä urosta,
jotka hihnassa suurinpiirtein söivät toisensa raivoissaan. Päästettiin
pojat irti, ja nopean hammastelun ja taistelun jälkeen Ralf otti johtajan
paikan. Kukaan ei tässä rajunnäköisessä kamppailussa
vahingoittunut. Viime viikon remmirähjä-koulutuksessa sain hyviä
vinkkejä, mutta silti tuntuu siltä, että Ralfilla on niin kova
maskuliinisuus, että se kastraatio on väistämätön. Olemme
toki edistyneet koulutuksissa, kontaktin ottaa helposti, jos muita ärsykkeitä
ei ole. Istuu, antaa tassua, menee maahan, ryömii, tulee sivulle, pysyy paikallaan,
tulee luokse, temppuja osaa, mutta vain silloin, kun muita kiinostavampia asioita
ei ole. Jos toinen koira on näköpiirissä, niin aivan turha yrittää
motivoida millään herkkupalalla.
Kaverukset evästauolla
No tässä taas kuulumisia.
Toivottavasti Maurilla on asiat hyvin, Ralf on pari kertaa mökillä
haastanut
ohi ajavan auton, mutta pahemmin ei onneksi ole käynyt.
Nuo autojen töytäisyt ovat koirille aina vaarallisia, jos parin hampaan
menetyksellä selviää, niin hyvä niin. Mun veljen koira,
kuvaz, rähjäsi
autoille samoin kuin Ralf tekee, mutta sai onneksi vain senverran pienen
töytäisyn, että ei loukkaantunut, mutta oppi siitä lähtien
kunnioittamaan
autoja, eikä enää yrittänyt paimentaa niitä.
Vähän nolon näköisenä inhoittava tonttulakki päässä
13.6.2006 Pitkästä aikaa laittelen Raffelin kuulumisia.
Hyvin on mennyt, poika alkaa aikuistua, vaikka vauhti ja leikki-into eivät
ole laantuneet yhtään. Ralf ei ole kasvanut oikeastaan ollenkaan,
paino pysyy alle 30kg, eli hyvin hoikka ja sporttinen koira se on, vaikka ruoka
maittaa (joskin vaihtelevasti) ja olen tarjonnut enemmänkin, mutta ei ole
kelvannut. Natalia treenailee omassa pihassa agilityn alkeita, hyppytreeni on
mieluisinta. Kotona viihtyy näin kesällä varsinkin omassa, aidatussa
pihassa, ilmoitellen liikkeet naapureissa ja kävelytiellä. Autot ja
moottoriajoneuvot jättää jo rauhaan, toiset koirat, kävelijät
ja polkupyörät yleensä ilmoittaa. Toisten koirien kohtaaminen
hihnassa on rähjäämistä, irti ollessaan ei haasta riitaa
ollenkaan. Mökkeilty on, ja pientä oppimista on vielä maantiellä
harvakseltaan kulkevien autojen rauhaan jättämisessä, olisi niin
kiva juosta perään ja haukkua! Nyt olemme saaneet jo Ralfin päähän
sen, missä tontin raja kulkee, ja minkä yli ei ole asiaa ilman lupaa,
vaikka rakas ihminen sen rajan ylittääkin. Kuva viime viikonlopulta,
jolloin Ralfia jännitti eka venereissu...
20.6.2006 Kohta (9.7.) on jo vuosi Ralfin tulosta meille. Paljon
on edistytty, ja nyt meillä on laumaansa äärimmäisen kiintynyt,
kiva ja persoonallinen perhekoira. Ralf täyttää elokuussa 2v.,
joten alkaa olla aikuismaisempi. Kastraatiota harkitsimme monta kertaa huolella,
mutta emme siihen ole päätyneet. Ralf tulee hienosti toimeen toisten
koirien kanssa ollessaan irrallaan, hihnassa rähjää kylläkin,
puolustaa isäntäänsä selvästi. Itsehillintä sillä
on monesti kovalla koetuksella, mutta on oppinut sitäkin.
Isäntä on totutellut sitä selkärepun kantamiseen, joka
ei tunnu olevan oikein mieluista. Lähtevät kahdestaan viikon vaellukselle
Lappiin, erämaahan heti juhannuksen jälkeen. Paimenkoiraviettiäkin
löytyy Ralfilta niin paljon, ettei varmasti katoa kauaksi rakkaan ihmisen
läheltä.
Telttailua poika rakastaa, kun saa maata omassa eteisessä! Nyt vain ostamaan
hyvät hyttyssuojat ja kunnon eväitä reppuun ja menoksi!
Toivotan teille hyvää kesää perheeni ja Ralfin puolesta.
Kuulumisia kodista 10.3.2008
Ralfille kuuluu hyvää. Terveenä se on ollut ja edelleen energinen, vilkas,
laumaan äärimmäisen kiintynyt koira se on. Huomiota ja hellyyttä se kerjää
usein, niitä se kyllä saakin paljon. Jos ei pidä varaansa, niin poika
hivuttautuu vaikka sohvalle syliin paijattavaksi. Jos istahtaa lattialle,
tunkee se heti peppunsa syliin.
Uutta leikkirintamalla on agility-tunneli, jonka hankimme muutama viikko
sitten. Harjoitukset ovat toistaiseksi tapahtuneet vaan sisätiloissa, onneksi
olohuoneessa on tunnelille tarpeeksi tilaa.
Viime viikonloppuna Ralf oli mökillä eka kerran sitten marraskuun. Yöllä oli
laiturin viereen ilmaantuneet suden jäljet, Ralf haistoi niitä ja poistui häntä
koipien välissä mökkiin sisälle. Varovainen saa siis olla, paikkakunnalla on
joutunut koiria suden suuhun.
Ralf on edelleen remmirähjä, tosin kohtaamisissa reaktiot välillä
vaihtelevat. Joskus rähisee aivan kamalasti, joskus taas päästään ilman
haukahdustakaan toisen koiran ohi. Kuonopanta rauhoittaa, mutta itse en sitä
siltikään mielellään Ralfilla käytä.
terv. Ralfin kotiväki
