Rashid on mietteliäänoloinen noin viisi vuotias uroskoira Tallinnan koiratarhalla. Rashid viestittää ystävällisyyttään seuraamalla ohikulkijoita tarkkaavaisesti, häntä vienosti heilahdellen. Rashid ei ole päällekäyvää sorttia, se tuntuu miettivän jokaista siirtoaan hetken. Kuulen, että Rashid on ollut tarhalla jo jonkin aikaa ja se on tuntunut olevan aika lukossa ja vasta nyt se on ruvennut näyttämään laajemmin tuntemuksiaan ulospäin. Ei se aikaisemminkaan luotaansa poistyöntävä ollut, mutta hyvin ilmeetön ja syrjäänvetäytyvä koira jää helposti avoimempien varjoon tarhan tiivistempoisessa arjessa. Nyt tapaamani versio Rashidista oli kuitenkin jo hyvin miellyttävä. Rashid ei hyppinyt eikä touhottanut, kun menin sen häkkiin, mutta silti sen eleistä pystyi lukemaan varovaista tyytyväisyyttä sen saamasta seurasta. Rashid ei tuntunut olevan tottunut myönteiseen huomioon ja hellyyteen, ne ovat varmaan aika uusia asioita sen elämässä. Pantaa se arkaili hiukan, mutta hivutettuani pannan Rashidin kaulalle, se ei moittinut tilannetta ollenkaan ja ryhtyi jonottamaan häkistä ulospääsyä. Tietty pidättäväisyys leimaa Rashidin käytöstä myös ulkoillessa, se kävelee nätisti pahemmin vetämättä, mutta tuntuu jostain silmäkulmasta seurailevan, mitä sen taluttaja tekee tahollaan. Rashidin kanssa kävellessä hetken ympäriinsä se alkaa jo selvästi rentoutua, eikä tunnu olevan enää niin tarkkailukannalla. Rashidissa on jotain hyvin hurmaavaa, rauhallisella ja eleettömällä tavalla. Samalla lailla se suhtautui muihin koiriin, joko ystävällisesti tai reagoimatta kummemmin. Urosten kanssa toimeentulemisesta ei ole sen suurempia takuita, mutta leikkiaitauksessa ollutta tyttöä se käveli haistelemaan ystävällisesti. Nyt ainakin vielä tarhalla se ohitti urosksetkin ilman suurempaa kiinnostusta. Kissoista Rashid ei piitannut tavatessaan. Rashidissa on samaan aikaan jotain todella surumielistä ja arvoituksellista, sen elämä ei varmastikkaan ole ollut ruusuilla tanssimista ennen tarhalle joutumistakaan. Silti sen seurassa on mukava olla, sen rauhallisuus on miellyttävää ja ystävällisyys ja elämänilo vahvistuvat varmasti entisestään, kun se saa omat tutut ihmiset ja ennakoitavat rutiinit. Rashid on myös suhteellisen lihaksikas ja hyväkuntoinen, joten fyysisen kunnon parantamiseen ei tarvita kuin normaalit päivärutiinit. Ensimmäinen koira Rashid ei varmasti ole uudessa perheessään, sen luonteikkaampaa puolta ja karua menneisyyttä on tullut tarhalla aiemmin pintaan ruuan vahtimisena. Vahtimista on turha ajatella kitkevänsä kovin ottein, Rashidista saa varmasti miellyttävän ystävän vain kärsivällisyydellä ja kourallisella koirapsykologiaa ja kokemusta. Tapaamispäivänämme satoi tarhalla vettä kaatamalla. Jotenkin jäin häkkiä sulkiessani miettimään, josko elämällä olisi tarjota tälle herralle vielä jotain mukavaa ja elämisen arvoista, jokin vaihtoehto vesisateessa metalliristikon takana seisomiselle. Toivomme parasta. Rashid sai kodin tammikuussa 2009.

Takaisin