MAUNO ent. RASMUSSEN
Hei,
Rasmussen, josta tuli laivamatkalla Tallinnasta Suomeen viime joulukuussa Manu, ja aika pian poikaystäväni toimesta jostain syystä Mauno-Paavo ja tästä taas lempinimi Mauno, lähettää pikkuhiljaa talveksi muuttuvia syysterveisiä Helsingistä!
Tytti, poikaystäväni rotikkanarttu, jonka oli ensin vaikea hyväksyä uusi tulokas, on myös alkanut käyttäytyä paljon hyväksyvämmin Maunoa kohtaan. Nykyään ne jopa nukkuvat samassa sängyssä ja Mauno ei muutenkaan ole enää NIIN tossun alla kuin alussa!
Eipä olisi voinut parempaa koiraa saada!
(Nyt Mauno taitaa olla jossain kaukana juoksemassa, sillä sen jalat potkivat vimmatusti ja se pitää epämääräistä pörinää sängyssään.)
Oikein hyvää vuoden jatkoa kaikille,
Iina ja Mauno
Maunosta tuli enkeli helmikuussa 2008 Mauno (ent. Rasmussen) lähti koirien taivaaseen lauantai-aamuna. Mauno vietti eläkepäiviä perheessämme yli kolme vuotta. Hain sen Tallinnasta joulukuussa 2004.
Rasmussen on hvyin paljon elämää nähnyt ystävällinen vanhaherra. Tästä kertovat jo vähän utuiset silmät, kauniisti harmaantuva kuono ja pienet arvet. Elämä on kasvattanut Rasmussenista arvokkaan, upean herrasmiehen. Rasmus tervehtii tulijaa tarjoten tassunsa, se pyytää jäämään hetkeksi luokseen juttelemaan. Tuntuu että herra kuuntelee ja ymmärtää mitä sille puhut ja katsoo viisailla silmillään suoraan sinuun kuin haluten kertoa oman tarinansa. Rasmussen on iso, jykevä, vaikuttavan näköinen koira ja ikäisekseen virkeä ja hyväkuntoisen oloinen. Säkä n. 65-70cm.
16.11.05
Poika on kohta ollut vuoden meillä ja kaikki on mennyt koko ajan todella hyvin. Mitä nyt alussa oli muutama lääkärikeikka tulehtuneiden korvien takia ja pari lyhyttä epäonnistunutta karkureissua, jotka loppuivat kun tuli koti-ikävä.
Mauno on varmasti maailman kiltein koira ja se tulee toimeen aivan kaikkien kanssa vaarista vauvaan. Naama sillä harmaantuu joka päivä enemmän, mutta muuten se on kuin villi varsa.
Vein Maunon viime tiistaina lääkäriin korvassa olevan kasvaimen takia. Se piti leikata huomenna pois, mutta leikkausta ei tarvitakaan. Mauno sai perjantaina sydänkohtauksen ja pääsi heti aamulla hoitoon. Mauno oli monta tuntia tiputuksessa ja sai lääkkeitä, mutta sydän pompotteli silti omiaan.
Kotonakaan vointi ei enää parantunut, Mauno ei tullut tajuihinsa enää yön aikana ja aamulla sydän petti lopullisesti. Eläinlääkäri arvioi Maunon noin 12-13- vuotiaaksi, joka on jo paljon isolle koiralle. Onneksi Maunon ei tarvinnut kärsiä paljon, ja sen viimeiset päivät se sai viettää koko perheen kanssa, sillä olimme viime viikon kotona.
Mauno oli hienoin kaikista koirista. Se oli kaikille aina ystävällinen ja kohtelias sekä epäitsekkäin olento maailmassa. Mauno ei koskaan riidellyt. Muiden murinat se kuittasi hännänheilautuksella tai alistumalla. Ruokansakin se olisi jakanut Tytti-koiran kanssa, jollei olisi katsottu vieressä.
Meillä on kotona nyt kovin tyhjää. Maunon "vaimo" Tytti-koira on kanssa kovin surullinen. En tiedä, olisiko parempi odottaa Tytinkin lähtöä, vai piristyisikö se uudesta ystävästä. Itse en ainakaan usko, että Maunon veroista koskaan löytyy. Jos koirille on taivas niin Mauno on ainakin siellä nyt!
Kiitos teille, että Mauno tuli silloin meille. Se antoi paljon eikä
koskaan pyytänyt mitään.
Iina, Mikko ja Tytti
Takaisin