RASPUTIN

Rasputin on koviakokeneen näköinen vähän vanhempi uros, jonka näkeminen saa vihaamaan ihmiskuntaa ja sen tekemää julmuutta. Rasputinin turkki on huonokuntoinen, naama täynnä arpia ja liian laiha pieni ruumis. Pahinta on päässä oleva kuhmu ja turvotus joka luultavasti on ihmisen aikaansaannosta.

Epäilevät silmät katsovat pitkään ja harkiten voiko tulijaan luottaa. Rasputin ei varsinaisesti vaikuta pelokkaalta eikä vihaiselta, mutta on selvästi menettänyt uskonsa siihen että ihmiset olisivat kivoja ja lempeitä vanhalle herralle. Rasputin on koira jonka haluaisi viedä samantien pois ja näyttää sille se elämän parempi puoli ja antaa sen oppia luottamaan ihmiseen uudestaan. Rasputin on erittäin ystävällinen ja mukava lenkillä.

Rasputin viedään Tallinnaan kotihoitoon, sillä turvotus ei ottanut laskeakseen ja pää tuntui olevan kipeä. Rasputin saa kaiken mahdollisen lääkärihoidon ja lämpöisen katon päänsä päälle, toivottavasti vielä rakastavan ja pysyvän kodinkin, kunhan herra on saatu tutkittua ja hoidettua kuntoon. 

Mikäli haluat auttaa Rasputinin tulevissa kotihoito- ja lääkärikuluissa mahdollisimman kattavan lääkärihoidon tukemiseksi, voit laittaa avustuksen tilillemme Nordea 114635-334419, viestillä Rasputin. 

Rasputinin kuulumisia päivitetään sitä mukaan, kun saamme tietoa Tallinnan puolelta. 

08.04.04

Rasputin on päässyt kotihoitoon ja herran pää kuvataan 09.04.04. Mikäli Rasputinilla on paranemismahdollisuudet, herralla on jo koti odottamassa Suomessa.

14.04.2004

Rasputinilla on kovan iskun aiheuttava aivovamma,
joka ei kuitenkaan aiheuta kipuja tai hankaloita koiran elämää rauhallisessa kodissa.
Rasputin todettiin lääkärissä arvioitua nuoremmaksi.
Poika haetaan omaan kotiin mahdollisimman pian.

Rasputinin kuulumisia 17.7.2004

Rasputin pääsi Tallinnassa kotihoitoon 6.4., ja samalla viikolla myös sen pää kuvattiin. Tallinnalaisen lääkärin mukaan päähän osunut voimakas isku olisi aiheuttanut lievän aivovamman, mutta niin pahasti ei onneksi ole käynyt, vaan aivot ovat säilyneet vahingoittumattomina, vaikka pään oikea puoli kuonosta korvaan saakka onkin ollut aika pahasti murskana. Ihme on, että näkö on säilynyt, tuumasi täkäläinen lääkäri. Rasputinin iäksi tallinnalainen lääkäri arvioi kuusi vuotta, eikä tuota arviota ole kukaan muuksikaan osannut muuttaa. Rasputin tuli uuteen kotiin Helsinkiin 17.4. ja samalla sen nimi vaihtui Otoksi.

Kolme kuukautta on kulunut ja Otto on kotiutunut hyvin. Ensimmäisellä viikolla Otto oli vähän ahdistuneen oloinen, mutta pian jännitys alkoi laantua, ja Otto alkoi jo heilutella häntäänsäkin. Kävelyllä ollessamme Otto aluksi ohitti toiset koirat kuin ne olisivat olleet ilmaa, eikä se vieläkään jaksa jokaisesta vastaantulijasta innostua, mutta aina jostakusta sentään. Otto oli pitkään aivan äänetön. Vasta kun se oli kolmisen viikkoa kierrellyt näitä maisemia, eräs pystykorvauros sai yllytettyä sen haukkumaan. Nykyään Otto saattaa ohimennessään vähän urahtaa joillekin uroksille, joillekin se saattaa suoda jopa kumean haukunnan, mutta yleensä se suhtautuu toisiin koiriin isottelematta ja uhoamatta. Otto on kaikinpuolin varsin kiltti ja rauhallinen koira. Tutuissa maisemissa Otto kuljeskelee jo aivan jännittämättä, mutta kun poiketaan omilta reiteiltä ja varsinkin kun lähdetään vilkkaampien katujen suuntaan, Oton kulku alkaa hidastua ja se jää kuulostelemaan liikenteen ääniä. Ne sitä selvästi pelottavat. Olisiko pään vamma ollut seurausta yhteentörmäyksestä jonkun kulkuneuvon kanssa? Kuka tietää...

Otto on ollut koko ajan kovin väsynyt, ja osittain siksi tämä kuulumisten kertominenkin on aina lykkääntynyt kun olen odotellut, että Otto alkaisi virkistyä. Yhtenä väsymyksen syynä on ollut eturauhastulehdus, joka paljastui vasta toukokuun lopulla. Nyt kahden antibioottikuurin jälkeen tulehdus on onneksi nujertunut ja Otto onkin virkeämpi. Harmittelen, etten osannut pyytää virtsan tutkimista ensimmäisellä lääkärikäynnillä heti Suomeen tulon jälkeen. Olisi Otto edes tältä pitkittyneeltä kivulta ja vaivalta säästynyt.

Vieläkin ihmettelen, miten helposti Otosta tuli uusi jäsen perheeseemme. Jopa perheessämme vankan jalansijan omaava vanhempi kissaneitikin on sopeutunut koiran tuloon alun järkytyksestä toivuttuaan. Otto ei onneksi ole kummemmin kissasta kiinostunut, kissa sen sijaan yrittää kovasti päästä perille uudesta tulokkaasta uskaltamatta kuitenkaan ihan lähelle mennä. Kissa käy juomassa Oton vesiastiasta ja kurkistelee välillä Oton suureen ruokakuppiin. Jos Otto ja kissa joskus vahingossa joutuvat törmäyskurssille, Otto kyllä väistyy kiltisti. Juuri kissan takia en ollut aikonut ottaa koiraa, mutta kun sitten huhtikuun alussa vihdoin tutustuin Rasputiniin, unohtuivat kaikki järkeilyt. Sitä vain vieläkin ihmettelen, että miten en jo aikaisemmin talvella tarhalla käydessäni koskaan pannut merkille Rasputinia. Luulisi, että jo päävamman takia olisin koiran huomannut. Raspun kuvaa PK:n sivuilta kyllä usein katselin ja murehdin, kun ei sille näyttänyt uutta kotia löytyvän.

Lämpimät kiitokset PK-laisille sekä kaikille Otto-Rasputinin hoitokuluihin osallistuneille!

Kesäisin terveisin,
Terttu

PS. Sattuisikohan kenelläkään olemaan Rasputinista sellaista kuvaa, jossa päävamma näkyisi selvästi? Olisin kiitollinen, jos vielä tuollaisen kuvan jostakin saisin käsiini.