Rema oli tarhareissun viimeinen koira johon tutustuin. Se olikin hyvä päätös, sillä Rema jätti jälkeensä rauhallisen, tyynen ja tyytyväisen olon, jota voin kuvitella sen jakavan muillekin ketä se kohtaa.

Rema on kuuden vanha herrasmies, joka tietää jo elämästä sen verran että esimerkiksi hihnassa kiskominen on ihan turhaa kun kauniistikin voi kulkea ja että häkissä haukkuminen on ihan tyhmää, se ei ole sopivaa käytöstä. Rema ei hössötä eikä riehu, vaikka onkin sopiva reipas ja liikkuu vetreästi. Muut koirat, nartut ainakin ovat ihan ok, Remalla ei ole niistä sen kummempaa sanottavaa, sille kyllä sopisi vaikka asuakin sellaisen kanssa. Korkeutta Remalle on kertynyt n.63 cm.

Ihmisiä kohtaan ja luonteeltaan Rema on ystävällinen, rauhallinen, hyvin kiltti ja äärettömän hellyydenkipeä. Se tykkää seisoskella paikallaan vaikka kauemminkin katsellen ja kummastellen maisemia ja muiden koirien temmellystä sekä tietysti nauttien rapsuttelusta ja silittelyistä. On helppoa kuvitella kuinka Remasta tulee jollekin onnelliselle se Elämän Koira. Remassa on sellaista charmia ja karismaa mitä ei ihan joka viikko vastaan tulekaan.

8.12.2007 Reman häkin luokse saapuessani Katarina huikkaa "Vie se lenkille, tykkäät varmasti". Niinpä suunnistan häkkiin sisälle ja vastassa on sympaattinen ja suhteellisen rauhallinen, charmantti herrakoira.

Rema oli tarhan sisäpihalla ulkoillessa jonkin verran hermostunut jatkuvasta hälinästä, haukunnasta ja ohikiitävästä ihmis- ja koiravilinästä. Se myös haukahteli jonkin verran muille koirille, mikä johtuu luultavasti suurimmaksi osaksi sille sopimattomasta, rauhattomasta elinympäristöstä. Rema, kavereiden kesken Remppa veti hihnassa tällä kertaa jonkin verran, mutta vauhti tasaantuu varmasti säännöllisellä liikunnalla. Nytkin täytyy kunniamainintana sanoa, että joka kerta, kun vetäminen alkoi tuntua epämukavalta, pysähdyin ja sanoin "Äp äp" ja Remppa seisahtui nätisti odottamaan. Hihnakäyttäytyminen on siis kaukana toivottomasta, jopa ns. huonoina päivinä. Lenkkimme viedessä hiukan kauemmaksi tarhasta Remppa rauhoittui huomattavasti ja jäi mielellään paikalleen rapsuteltavaksi. Raittiista ilmasta ja yhdessäolosta nauttiva ihminen saa varmasti Remasta itselleen mukavan lenkkikaverin ja todellisen silmäterän loppuelämäksi.

Rema sai kodin tammikuussa 2008.

Kuulumisia kodista 7.8.2008

Remasta ei voi muuta sanoa kuin että napakymppiin meni! Aivan mahtava koira, puhastelee kanssani pihalla päivät pitkät ja tykkää pitkistä lenkeistä milloin maantiellä milloin metsässä. Tallihommissa Rema seuraa silmä tarkkana josko jäisi jotain yli hevosten ruoista, tai jos kengityksen jälkeen löytyisi maukkaita kavionpaloja :). Kuumat kesäpäivät herra viettää mieluiten jossain varjossa, maisemia tarkkaillen.

Alussa Rema eksyi pari kertaa naapureiden koiria moikkaamaan, mutta nykyään pysyy jo hyvin omalla reviirillään; pari päivää sitten naapureiden lampaat karkasivat meidän pihaan, jolloin Rema vaan ajoi ne takaisin tielle ja palasi itse kuistille katsomaan. (Sen jälkeen naapurin tyttö ja minä jahtasimme niitä lampaita tunnin verran ennen kuin saatiin ne takaisin omaan pihaan, mutta se on toinen tarina..).

Remahan arvioitiin 6-vuotiaaksi, täällä pyysin eläinlääkäriltä arviota kertomatta tätä, jolloin vastaus oli 3-vuotias! Myös käytös viittaisi nuorempaan koiraan; Rema viihtyy esim. kotona parhaiten pentukaverinsa kanssa, ja meidän sekä naapureiden vähän vanhemmat koirat eivät jaksa leikkiä Reman kanssa ollenkaan. Tiedä sitten....Eläinlääkäri muuten ihastui Remaan täysin ja saatiin kaikkia herkkuja mukaan kun sieltä lähdettiin!

Meillä taisi käydä mieletön tuuri kun tällaisen koiran saimme, ei ole kaduttanut kertaakaan vaikka aluksi vähän mietin että mitäköhän tästäkin tulee, kun niin paljon näkee näitä koiria joista luovutaan taas uudestaan vähän ajan päästä kun on Suomeen tuotu. Rema on kertakaikkiaan upea koira!

T. Jenny Eklund