Retti on niitä koiria, jotka eivät unohda sinua koskaan, mikäli olet ollut sille hyvä, edes hetken verran... Koiratarhat ovat aina olleet pullollaan seefferisekoituksia, joista lähes jokainen on suhtautunut ketjun nokassa elämiseen kaikkea muuta kuin tyynesti; Jotkut haukkuvat vimmatusti, mutta Retti on hiljaa. Toiset taas sinkoilevat hermostuneina joka suuntaan niin paljon kuin ketju antaa myöten, Retti nojailee koppiinsa. Sitten on niitä, jotka yrittävät kalastella ihmisen luokseen keinolla millä hyvänsä, Retti ei tunnu hakevan minkäänlaista kontaktia. Retti herättää ihmiseen huomion käytöksellään, joka on erittäin epätyypillistä koiralle, joka on lähes puhdasrotuisen seefferin näköinen.

 

Kun kiersin Virumaan koiratarhan alueen nopeasti läpi saadakseni yleiskuvan tilanteesta, en edes muista nähneeni koiraa, joka nojaili koppiinsa lähes hievahtamatta. Huomasin koiran ensimmäistä kertaa vasta kun se oli kömpinyt koppiinsa ja luulin, että koira on vain arka. Sanoin koiralle, että tulisin seuraavaksi juuri sen luokse. Yllätyksekseni koira tuli siinä samassa ulos kopistaan, otti minuun katsekontaktin ja heilutti iloisesti häntäänsä. Petin kuitenkin antamani lupauksen ja keskityin "enemmän minulle tyypillisiin" koiriin... Katarina tuli kertomaan, että tarhalla olisi v.2002 Tallinnan vanhalta koiratarhalta otettu narttu, joka muistaa Katarinan 6 vuoden tauonkin jälkeen, mielenkiintoni heräsi samantien. Päätimme testata muistaisiko ko. koira minutkin, kyseessä oli se samainen narttu, jolle olin rikkonut lupaukseni. Mennessäni koiran alueelle, lähes eleetön käytös muuttui täysin päinvastaiseksi. Koira otti minut vastaan täydestä sydämestään, sain pusuja ja haleja siihen tahtiin, että lensin takapuolelleni! Katarina ja tarhan toinen johtaja totesivat koiran muistavan minutkin. Tunsin valtavaa syyllisyyden tunnetta että olin unohtanut koiran hetkessä, pettänyt lupaukseni sellaiselle, joka muisti minut vielä monen vuoden jälkeenkin. Ensin minulle niin mitäänsanomaton koira muuttui hetkessä merkitykselliseksi!

 

Katarina kertoi koiran nimen olevan Retti, jonka vanha pariskunta oli aikoinaan ottanut kotikoirakseen, muistini heräsi. Halasin onnellisesti hymyilevää ja minuun koko painollaan nojailevaa vanhaa ystävääni. Sanoin Rettin nimen ääneen halatessani sitä ja Retti meinasi todellakin revetä lopunkin liitoksistaan; naisellisen pyöreä kroppa heilui hännän tahdissa, välillä piti saada pienet hepulit ja sitten olikin jo taas kiire antamaan pusuja.

 

En olisi halunnut pilata Rettin iloa lähtemällä pois sen luota. Retti käveli rinnallani niin pitkälle kuin ketjua riitti, antoi minulle selkeästi pettyneen hännänheilautuksen ja palasi nojailemaan koppiinsa lähes suolapatsaan lailla. Rettin osana oli tyytyä jälleen kohtaloonsa samalla tavalla kuin kuusi vuottakin sitten.

 

Retti sai viettää ennen Virumaan koiratarhalle joutumista normaalia kotikoiran elämää. Luopumisen syynä ei ollut koira, vanha pariskunta ei vain pystynyt enää huolehtimaan Rettistä. Niin kuin tekstistä on jo ilmennytkin, Retti on "omille" ihmisilleen ylitsevuotavan ystävällinen ja osoittaa kiintymystään kaikin tavoin. Retti ei kuitenkaan ole samanlainen kaikille ihmisille, vieraat saattavat saadan vastaansa jopa jäyhän kohtelun. Mutta Retti onkin jo ehtinyt oppia, että mihin sitä kaiken maailman ihmisiä tarvitsee, kun rinnalla on oma ihminen / omat ihmiset. Retti ei käyttäydy jäyhyydestä huolimatta aggressiivisesti tai dominoivasti.

 

Luonnollisestikaan vanha pariskunta ei ole kyennyt huolehtimaan Rettin ulkoilutuksesta kunnolla, joten on ihan luonnollista, että Retti saattaa vetää innoissaan ja kiinnittää välillä kaiken huomionsa mielenkiintoiseen hajuun palvomansa omistajan sijasta. Rettin ei ole kuultu haukkuvan tarhalla. Retti annetaan kotiin, jossa se saa nauttia uudesta kohtalostaan; ainoana silmäteränä olemisesta ihmisille, jotka pitävät lupauksensa Rettille, loppuun saakka!