Riika on 04/2005 syntynyt arahko kissatyttö. Se suhtautuu aluksi vieraisiin ihmisiin pelokkaasti, vetäytyen nurkkaan ja yrittäen sähinällä ja murinalla karkoittaa tulijan. Se ei kuitenkaan puolusta itseään vaan rauhallisesti jutellen kun sen luokse menee se antaa nostaa syliin eikä yritä rimpuilla pois. Sylissä ollessaan Riika rentoutuu ja katselee uteliaasti maailmaa ympärillään. Riika vaatii rauhallisen kodin jossa sille annetaan aikaa tutustua uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin, tulee hyvin toimeen toisten kissojen kanssa. riika on väritykseltään kokonaan musta.
25.07.05 5 päivää tarvittiin tämän neidon sydämen valloittamiseen ja nyt se jo puskee innoissaan kotihoitajaansa, antaa hyvin silitellä ja rapsutella.
Hyvin hellyydenkipeä neitokainen =)
FelV + FiV -testit negatiiviset.
06.08.05 Riikasta on paljastunut hyvin sosiaalinen, energinen ja leikkisä tyttö josta on vaikea saada kunnon kuvia värityksen ja sen energisyyden vuoksi.
Se ei pysy hetkeäkään aloillaan, ei edes sylissä ollessaan eli koko ajan vain puskee, kehrää ja pyörii. Se on hyvin leikkisä
ja agilityputkesta onkin muodostunut hyvä vauhtirata tämän neidin leikkeihin eli sen läpi juostessaan se saa hirveät hepulit ja sinkoilee pitkin ja poikin saaden muutkin innostumaan leikkimisestä. Kiipeilypuu on myöskin kova sana mutta ennen kaikkea ihmisen läheisyys on tälle mustalle kaunottarelle tärkeä juttu. Se nauttii silmät upuoliksi ummessa kehräten rapsutuksista ja tunkee nenäänsä kovasti pusuteltavaksi. Todella hellyyndenkipeä neiti jonka sisarukset ovat kaikki jo lähteneet maailmalle.
27.2.07 Riika tosiaan tuli meille syyskuussa 2005 4kk vanhana. Itselläni oli aina nuorempana ollut
kissoja, joten oli luonnollista, että otin kissan myös omaan perheeseeni. Riikasta onkin tullut
meidän, minun ja mieheni, vauva, eli kutsutaan sitten itseämme Riikan äidiksi ja isäksi;) Elämä
on sujunut ilman suurempia vastoinkäymisiä. Riika oli pentuna supervilkas ja hermoja kysyttiin
tämän neidin kanssa elämisessä aina siihen saakka, kun Riika leikattiin reilun vuoden vanhana.
Sitten neiti rauhoittui vähän, mutta sohvan, verhojen ja parketin raastaminen pikku kynsillä
on edelleen tytön suurta huvia, pienemmässä mittakaavassa vaan kuin pentuna. Kotona Riika
harrastaa myös leluhiirien noutoa, eli koiratyyppisesti Riikalle heitetään hiiri ja hän noutaa
sen sitten innolla ja odottaa, että se heitetään taas uudelleen ja uudelleen. Suosiossa on
myös patterin päällä makoilu, kirjahyllykiipeily, lakoissa peuhaaminen ja äidin vieressä nukkuminen.
Riikasta on tullut sellainen lellilapsi, että oma auktoriteettini on kadonnut lähes täysin ja
neiti uskoo vasta, kun "isä" kieltää vaikkapa repimästä verhoja...Mutta joka päivä paras hetki
on se, kun tulen töistä ja Riika on ovella vastassa iloisena, häntä pystyssä. Se on aina se meidän
oma hetki, Riika istuu sylissä pitkän aikaa kehräten ja nuolee. Ikävähän siinä tulee, kun on
kahdeksan tuntia ilman äitiä, vaikka isukki onkin kotona suuren osan päivästä kaverina.
Riika kulkee meillä mukana automatkoillakin kuljetuskopassa ja näyttää nauttivan, kun pääsee
välillä maalle "metsästämään" varpusia "mummolan" ikkunoista. Myös mummolan uuninpanko on
suosikkipaikkoja, mutta ulos Riika ei halua, vaikka ollaankin välillä suostuteltu valjaissa
tulemaan pihamaalle. Riika on suosittu vieras vanhempieni luona maalla ja siitähän neiti
nauttii, kun saa olla huomion keskipisteenä. Mummola toimii myös lomapaikkana, jos lähdemme
pidemmälle matkalle.
Sellaisia kissanpäiviä Riika nykyisin viettää. Välillä olen harkinnut kaverin ottamista
Riikalle, mutta nyt ei ainakaan ole neliöitä asunnossa tarpeeksi perheenlisäykselle. Ehkä
joskus, tai sitten Riika pysyy ainoana lellilapsenamme lopunikäänsä.
Hyvää jatkoa Pelastetaan Koirat ry:lle, teette tärkeää työtä!
t. Heidi Kankkunen & Riika-kissa
