RICO
| Rico sai uuden elämän vasta tämän vuoden tammikuussa ja nyt jo tälle kovia kokeneelle koirapojalle joudutaan etsimään toinen paikka omistajan henkilökohtaisten syiden takia.
Omistaja toivoo Ricon saavan kodin, jossa on paljon aikaa ja energiaa hellyydelle. Rico asuu tällä hetkellä kerrostalossa, eikä se ole tuottanut ongelmia. Sisällä se haukahtaa vain postiluukun kolahtaessa. Päivisin se on joutunut olemaan noin 7-8 tuntia yksin perheen äidin ollessa töissä ja sekin on sujunut ongelmitta. Muita perheenjäseniä Ricolla on 6- ja 13-vuotiaat lapset, joiden kanssa se tulee myös hyvin toimeen. Ricoa ei kuitenkaan anneta pienten lasten perheeseen sen kaipaaman rauhallisuuden takia. Omistajan mukaan Rico tulee toisten koirien kanssa yleensä ihan hyvin toimeen. Tosin parin lähiseudun koiran kanssa sillä on koko Suomessa olon aikana tullut syystä tai toisesta eripuraa. Omistaja on kokeillut kaupassakäyntiä Rico mukanaan, eli koiran jättämistä hetkeksi ulos kytkettynä, ilman hyvää menestystä. Tämä on ainoa asia, jossa Rico jää haukkumaan todella äänekkäästi ja puree remmin poikki. Tämä käyttäytyminen johtuu varmaan kauhukokemuksesta, kun on joutunut olemaan kiinnikytkettynä niin pitkän aikaa (lue Ricon historiasta alinna). Fyysisesti Rico on isokokoinen. Ihmisten mielestä Rico muistuttaa sekoitusta mm. hovawartista ja kultaisesta noutajasta. Rico on vahva niin halutessaan, mutta omistaja pärjää sen kanssa ihan hyvin ja Rico tottelee kuitenkin aika hyvin kieltoja. Omistajan mukaan kaiken kaikkiaan rauhallinen, sopuisa, hyväluonteinen ja tottelevainen IHANA koira. 27.05.2008 Huhtikuussa kävin tapaamassa Ricoa. Ensivaikutelma oli niin kuin omistaja oli kuvannutkin; Iso, hellyydenkipeä nallukka. Minulle Ricosta tuli mieleen jättikokoinen kultainen noutaja. Se suhtautui minuun rauhallisesti ja ystävällisesti. Sain silitellä sitä joka puolelta. Myös takapäästä, vaikka se yleensä jostain syystä väistää takaselästä rapsutettaessa. Selkä ei vaikuttanut kipeältä, joten ehkäpä sitä on aiemmassa elämässä lyöty tms. joka saa sen suhtautumaan varauksellisesti takapään kosketteluun vieraiden tai lasten osalta. Ricon kerrostaloelämässä on vain yksi ratkaistavissa oleva mutta; Se liukastelee portaissa siihen malliin, että kotiin on mentävä hissillä. Emme tiedä onko portaat sille pelottavat vai onko sen hankala kulkea niitä muuten. Rico on rauhallinen ja hötkyilemätön. Ainoan koiran paikka olisi varmaan Ricolle mieluisin, mutta rauhallinen narttu voisi mennä ihan yhtä hyvin tai ehkäpä myös rauhallinen pienempi uros. Ricoa voisi ajatella jopa ensimmäiseksi koiraksi, kunhan tuleva omistaja on kuitenkin opiskellut koiran sielunelämän hienouksia etukäteen. 29.06.2008 Ricon omistaja yrittää sittenkin löytää jaksamista, jotta Ricon ei tarvitsisi vaihtaa kotia. Kuvia kodista 11.03.2009
Riko on tämän tarinan toinen "kadonnut" koira (toinen on kotia etsivä Krae). Se löydettiin juoksentelemasta kadulta kuukausi sen jälkeen, kun Bars, Tarzan ja Dotša oli haettu tarhalle. Rico oli tarhalle tullessaan kaikista arin tästä viisikosta. Koirakolmikko Bars, Tarzan ja Dotša ovat taas kerran muistutus ihmisen välinpitämättömyydestä ja koiran ihmeellisestä kyvystä positiiviseen ajatteluun ja selviytymiseen. Pari vuotta sitten Paldiskissa oli EU-määräysten takia suljettu eräs tehdas. Tehtaan pihalle oli jätetty viisi koiraa ketjuissaan koppeihinsa kiinni. Noin vuosi sitten paikalliset ihmiset huomasivat koirat ja alkoivat tuoda niille mitä milloinkin kenelläkin oli tarjota ruoaksi. He toivat myös pahvinpaloja tms. jottei niillä olisi niin kylmä maata maassa, sillä useita vuosia nämä koirat olivat viruneet niin lyhyissä ketjuissa, että vaikka ketjut olivat koirankopeissa kiinni, eivät koirat yltäneet koppeihinsa sisälle. Koirien alla oli paksu kerros mutaa ja ulostetta. Koirat olivat likaisia, nälkiintyneitä, ilman juomavettä ja niiden kyljissä ja mahan alla oli isoja likaisia takkuja. Yksi paikalla käyneistä kirjoitti näin: "Olosuhteet olivat niin kamalat, että niiden ajatteleminen saa minut vieläkin oksentamaan. Luulin oikeasti ennen tämän paikan näkemistä, että olisin nähnyt jo kaiken. Jouduin pesemään kenkäni ja vaatteeni joka kerta kun tulin kotiin koiria auttamasta, koska siellä oli mutaa ja ulostetta joka paikassa... ja ne asuivat tässä epätoivon ja mädäntymisen kuilussa - Olivat asuneet melkein kaksi vuotta!" Kaikista onnettomimman näköisellä koiralla oli ketjumallinen kaulapanta kasvanut kiinni ihoon, kaula oli auki ja madäntyneen haju karmea. Toiselta koiralta puuttui iso osa korvaa, se vapisi kauttaaltaan ja sen katse oli pelokas ja alakuloinen. Kolmas koira oli niin nälkäinen, että ahmittuaan ruoan oksensi kaiken, koska sen kurkku oli niin kuiva ettei pystynyt nielemään. Onneksi pari viikkoa sitten yksi nuori nainen sai tarpeekseen ja alkoi ottaa yhteyttä eri tahoihin saadakseen koirille apua. Kun koirien kohtalo tuli julkisuuteen, koirista kaksi heikointa hävisivät seuraavana yönä. Loppujen kolmen onnekkaan tie vei Tallinnan koiratarhalle 16.11. Rankkurin hakiessa koiria, ne suhtautuivat pelastajaansa avoimen ystävällisesti. Vain vanhin koirista oli peloissaan murissut, mutta sekin oli saatu silti mukaan. |
