"Robbie on n. 4-kuukauden ikäinen poika, jolle perhe, jossa se syntyi, ei
ollut löytänyt kotia. Tuntuu käsittämättömältä, sillä tämä poika on
oikea kullanmuru ja ulkoiselta olemukseltaankin se näyttää olevan
suoraan kaupan leluhyllyltä napattu. Tottakai Robbiella on omat
pentumaiset kujeensa, mitkä kuuluvatkin asiaan, mutta mikään riiviölapsi
se ei ole. Robbie tykkää kovasti kissoista ja toisista koirista, ja
näiden kanssa leikkimisestä. Ainoastaan isommat ja villimmät koirat
saavat sen säikähtämään ja pyrkimään ihmisen syliin turvaan. Robbie
rakastaa olla sylissä ja pusutella. Se on tottunut autossa
matkustamiseen ja käy hoitoäitinsä mukana päivittäin töissä. Robbien
paheisiin kuuluu omassa vesikupissa uiminen ja mukavinta on, kun kuppi
on aivan täynnä ja siitä voi läimiä tassuillaan vettä ympäri lattiaa.
Robbie on jo melkein sisäsiisti poika. Pienet pissat saattavat silti
lirahtaa vielä öisin sisälle ja joitakin ääniäkin pitää
pienkerrostalossa haukkua erityisesti yöaikaan.
Robbiesta kasvaa luultavasti keskikokoinen koiraherra.
Ei ainoaksi eläimeksi."
Vanu (entinen Robbie)
29.9.2005
Robbie lähti mukaamme 6.8.2005 Suomeen Koerte Varjupaikasta. Matka sujui
hienosti, vaikka taksissa sitä itketti hieman Katarinan perään. Mutta jo
laivaan päästyämme poika oli "mukana hengessä" ja siitä meidän yhteinen
taival lähti liikkeelle.
Robbiesta tuli jo laivareissun aikana Vanu, sillä poika muistutti minua
ehdottomasti pienestä pumpulikoirasta, mikä se onkin. Vanu on ollut
alusta asti ihannekoira, vaikka ikää on vasta noin puoli vuotta.
Toinen koiramme, russellimummo Emma, on ottanut Vanun vastaan aika
hyvin. Se turhautuu Vanun riehuessa pentumaisella tavalla, mutta onneksi
Vanu tajuaa silloin vetäytyä taka-alalle. Välillä ne saattavat jopa
yhdessä härnätä frettiämme, joka on asiasta aivan innoissaan. Vanu ja
Miiko-frettimme ovatkin parhaat kaverukset ja aika vauhdikas kaksikko!
Vanun kaverikaartiin kuuluu myös beagletyttö Stella ja
saksanmetsästysterrierisekoitus Frida, joka on myös virosta haettu. Nämä
kaverukset eivät väsy KOSKAAN, vaan temmeltävät yhdessä aina kun
mahdollista!
Aloitimme Vanun kanssa syyskuussa pentukurssin, missä opetellaan
perusasioita koirankouluttamisesta ja aktivoinnista. Vanu on erittäin
nopea oppimaan ja onkin luokkansa priimus!;)
Tunnin jälkeen, ennen kotiin lähtöä, on kiva painia luokkakavereiden
kanssa. Aluksi isommat koirat pelottavat Vanua, mutta kun niihin ollaan
tutustuttu, ovat nekin hirmu hauskoja kamuja.
Kurssi on saanut minut ja Vanun innostumaan eri harrastuksista ja
aijommekin kokeilla agilityä ja ToKoa heti kun mahdollista.
Vanu on ehtinyt valloittamaan kaikkien sydämet; perheenjäsenet,
sukulaiset, ystävät, naapurit, eläinlääkärin, kaikki! Se on ehdottoman
kiltti koira, tottelee ekalla kerralla kun sille jotain sanoo ja
rakastaa huomiota yli kaiken! Se rakastaa pitkiä lenkkejä ja sadeilmaa!
Suihkussa käynti ei kuitenkaan ole yhtään kivaa.. Se on oppivainen ja
yhteistyöhalukas ja mainio harrastus- ja perhekoira. Se on ikäisekseen
ERITTäIN älykäs (välillä tuntuu kuin se tajuaisi kaiken mitä sille
puhun), ei mikään riehuja ja häseltäjä, mutta osaa myös innostua tarpeen
vaatiessa pentumaisella tavalla!;) Se pitää kovasti ihmisistä, ihan sama
oliko kyseessä lapsi tai aikuinen, nainen tai mies.
Vanu on erittäin kiintynyt minuun, ei tahtoisi jättää hetkeksikään
silmistään. Kouluun minun on kuitenkin mentävä joka päivä, ja silloin se
jää kiltisti odottelemaan kunnes palaan. Hyvin harvoin se tekee
tuhojaan, mitä nyt yhden hihnan nakertanut katki ja tehnyt tarpeitaan
matoille... Mutta Vanun kultainen luonne kumoaa kaikki pahat teot! Se on
oikea enkeli ja todella luotettava seuralainen. Se osaa kyllä pitää
omistajansa puolia jos joku asia vaikuttaa uhkaavalta. Mutta niinhän
kunnon koiran pitääkin!:)
Vanu on siis koira isolla K:lla. En osannut odottaa näin mahtavaa pentua
kun istuin laivassa menossa Tallinnaan hihna ja panta kädessäni. Se on
unelmieni täyttymys ja kultaakin kalliimpi!
Ainut miinus puoli on sen turkki näin syksyllä; metsälenkin jälkeen saan
repiä puoli hehtaaria metsää sen turkista ja pestä kuralammikollisen
töhnää sen turkista. Mutta siihenkin ongelmaan on apu tulossa, nimittäin
kurapuku on meillä seuraavaksi ostoslistalla!;)
Hauskaa syksyn jatkoa ja kiitos uudesta ystävästäni! Kiitokset etenkin
Katarinalle, kun otit tämän pienen pojan siipiesi suojaan ja tarjosit
sille rakkautta!
Iloisin terveisin
Vanu ja Lisa
