Robin on n. 2-3-vuotias isokokoinen kastroitu uros. Se pyöri pitkään tarhan pihalla vapaana tervehtien tarhalle tulijoita ja tunkien autoon
jos ovi oli auki kuin tutkien mitä kaikkea autosta mahtaisi löytyä.
Robin on hyvin rauhallinen ja sosiaalinen uros, joka tulee toimeen niin toisten kissojen, koirien kuin lastenkin kanssa.
Se nauttii myöskin saamastaan hellyydestä ja pyöriikin lähellä ihmistä kerjäten rapsutuksia. Robinilla on hyvin kaunis vaaleanharmaa turkki.
FelV + FiV -testit negatiiviset.
10.05.05 Robin on todella kova kehräämään ja rakastaa yli kaiken rapsutuksia ja silittelyä. Hyvin sosiaalinen ja rauhallinen kissa joka tulee kaikkien kanssa loistavasti toimeen. Kuvat eivät tee oikeutta tälle erittäin komealle pojalle.
20.05.05 Robin on edelleen oma itsensä, hyvin sosiaalinen ja pyörii jaloissa koko ajan.
Se rakastaa yli kaiken ihmisen läheisyyttä ja haluaa olla hyvin lähellä ja puuhastella mukana.
Se rakastaa myös lapsia.
23.03.05 Robin tuli kotihoitoon Suomeen. Se oli niin onnellinen päästyään kuljetusboxista pois, että kieri ja piehtaroi lattialla,
puski ja kehräsi, niin että oli melkein solmussa. Kun nostaa käden ylös, se hyppää, jotta saisi päänsä tungettua
käteen rapsutettavaksi. Yhtään arkuutta siinä ei ollut, kun koirat ja muut kissat pällistelivät uutta tulokasta.
28.05.05 Robin sai kodin Kirkkonummelta toisen kissan ja koiran kaverina.
Kuulumisia kodista 16.3.07
Robin muutti luokseni toukokuun lopulla -05 eli melkein kaksi vuotta sitten.
Aikaisemmin eläinperheeseeni kuului vinttikoira Sofia, rottia sekä
Taza-kissa, jolle Robinin kaveriksi halusinkin.
Robin on luonteeltaan erittäin avoin ja välitön, joten kotiutumisen suhteen
ei ongelmia ollut alkuunkaan vaan Robin oli heti kuin kotonaan. Taza-kissani
ei kuitenkaan hyppinyt kattoon riemusta uuden tulokkaan nähdessään ja
sähisikin mokomalle tunkeilijalle, mutta Robin ei hellittänyt vaan tunki
itseään Tazan luo puskien ja yrittäen nuolla tätä. Olihan siinä vanhemmalla
kissalla ihmettelemistä kerrakseen, mutta totesi kai sitten että
helpoimmalla tuosta pääsee, jos vaan hyväksyy sen. Tästä alkoi poikien
ystävyys, jonka nopeaa kehittymistä oli aivan ihanaa seurata. Nukuttiin
yhdessä, leikittiin yhdessä, hoidettiin toista - vaikutti siltä kuin kissat
olisivat vähintäänkin veljeksiä.
Valitettavasti Robin sairasteli alkuun ja sillä oli varsin pahaa ihottumaa
jota epäiltiin eläinlääkärissä niin allergiaksi kuin sienenkin
aiheuttamaksi. Testejä, eliminaatio-dieetti usean kuukauden ajan ja
pikkuhiljaa iho alkoi paranemaan. Nykyisin Robin saa syödä mitä vaan ainakin
kohtuuden rajoissa, eikä iho ole oireillut kertaakaan tämän jälkeen, joten
mitä lie se sitten olikaan. Pääasia että nyt on pysytty terveenä ja
Robinista onkin kasvanut iso poika.
Luonteeltaan Robin on pitkälti pysynyt samana, aina tyytyväinen ja todella
kova puskemaan ja pyörimään jaloissa. Toki hän hieman on rauhoittunut iän
myötä, mutta edelleen keksii kyllä kaikenlaista puuhaa itselleen. Viime
kesänä eläinperheeni kasvoi vielä kaninpoikasella, josta nyt on kasvanut
lähes kissojen kokoinen, joten tästä Robin sai uuden leikkikaverin.
Juoksevat peräkkäin asunnossa edestakaisin ja hyppivät välillä toistensa
yli. Toisen kissan seuraa ei silti voita mikään.
