Rommelin otti itselleen alkoholiin kovasti mieltynyt isäntämies. Herralla ei koirista paljon kokemuksia ollut, lehmistä kylläkin ja näin Rommelkin sai kaulaansa liean. Se seisoi väristen, painava kapistus kaulastaan roikkuen uskaltamatta liikkua mihinkään suuntaan, kun Rakveren Kassiabin ihmiset ajoivat sen kotitalon pihaan. Isäntä ei muistanut mistä koira oli tullut ja milloin ja arveli, että se on noin kaksi vuotias. Tapasin Rommelin ensimmäistä kertaa helmikuun puolen välin tienoilla. Se ryömi minua vastaan matalana maassa. Kun näytin pienen kannustavan eleen, tämä täysin alistettu koirapoika hivuttautui varovasti syliini ja jäi siihen. Kun koitin lähteä Rommelin luota, se alkoi suukottamaan niin kovasti kasvojani ja kietoi pikku tassunsa käsivarteni ympärille etten hennonnut lähteä. Minua huudeltiin kuitenkin pian jatkamaan matkaa ja jouduin laskemaan vastahakoisen syliini kiinni liimaantuneen surusilmän pois. Seuraava tapaamisemme oli kahden viikon kuluttua. Rommel oli edelleen alistetun oloinen, mutta se oli saanut olemukseensa selvästi myös ripauksen elämäniloa. Se tunnisti minut jo kaukaa ja nousi seisomaan kahdelle jalalle nähdäkseen paremmin. Kiirehdin pusupojan luokse ja sain nähdä niin riemukkaat hyppynäytökset, että sydämeni suli lopullisesti. Välillä Rompsu painautui maahan ja tuntui odottavan komentoa tai lyöntiä, mutta kun niiden sijasta saikin kuulla "hieno poika"-kannustuksiani, se innostui entistä enemmän ja uskaltautui hypähtelemään jopa minua vasten. Lähdimme nuorenherran kanssa lenkkeilemään. Se oli kovin innoissaan, mutta hieman hämillään, kieppuen ympärilläni ja pysähdellen välillä kurkistelemaan takaani ujosti. Seuraamme liittyi irrallaan oleva poikapentu ja toisen taluttajan mukana oleva narttukoira, joiden kanssa Rommel tuli todella hienosti juttuun. Se osoitti eleillään ja asennoillaan jopa vähän ärisevällekkin koiralle olevansa ihan kiltti ja kultainen ja sai riitapukarin rauhoittumaan. Kun jouduin viemään Rommelin takaisin paikalleen, jätin sille pieneksi lohdutukseksi puruluun. Poika vei aarteensa välittömästi piiloon koppiinsa ja palasi luokseni pyytämään vielä viimeiset halit ennenkuin jouduimme taas eroamaan. Rommel on oman arvioni mukaan lähempänä yhtä kuin kahta ikävuotta. Sen hampaat ovat hohtavan valkoiset ja olemus vielä pentumaisen pehmeä ja pörröinen. Korkeutta tällä nuorukaisella on noin 50 senttiä.

7.3.2008 Kävin moikkaamassa Rommelia ja ihana, suloinen kultapoika kiepautti kyllä mallikkaasti minutkin tassunsa ympärille. Rommel sai tuliaisiksi luun ja se olikin pojalle niin suuri ylpeydenaihe että se viipotti ympäri koppiaan koko ketjun pituudelta häntä kaarella esitellen aarrettaan. Valinnan vaikeus oli suuri kun piti valita mennäkö halailemaan ihmisiä vai syömään luuta joten Rommel päätti tehdä molempia yhtä aikaa :) Antoipa vielä minunkin maistaa luutaan ;) Valtavan hyväntuulinen, iloinen, kiltti ja ehdottoman ihmisrakas paketti. Ajoittaista arkuuden häivähdystä näkyy yhä, mutta Rommel tuntuu reipastuvan päivä päivältä lisää ja olen täydellisen varma että se tulee olemaan uudelle kodilleen mitä suurin onnellisuuden ja ilon lähde :) Rommel sai kodin maaliskuussa 2008.

Kuvia kodista 29.3.2008