Ensimmäiset päivät menivät aikamoisessa hulinassa Ronin kanssa. Se yritti ottaa " valtaa" kaikin tavoin. Teimme pikkuhiljaa selväksi rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Totesimme että Roni on mitä oppivaisempi koira. Jouduimme opettamaan rappusissa kulkemisen, sillä Roni ei uskaltanut mennä alakertaan. Meidän makuuhuone sijaitsee alakerrassa, sekä Ronin nukkumapaikka. Yritimme houkutella sitä alakertaan makupaloilla jotka laitoimme ensin ylimmäiselle rapulle. Roni ottikin sen hyvin varovasti. Sitten toiselle rapulle josta se olikin jo pelottavampaa ottaa. Niinkauan kun Roni pystyi pitämään takajalkojaan ylätasanteella ja kurkottamaan makupalan suuhunsa se otti niitä kahdelta ensimmäiseltä rapulta. Mutta sitten tulikin tenkkapoo. Tyttäremme kanssa menimme istuen askel kerrallaan alas ja houkuttelimme makupalojen avulla Ronia seuraamaan. Mieheni oli yläkerrassa, ja hänen luokseen Roni meni turvaan. Sitten menimme kaikki alakertaan ja kutsuimme Ronia luoksemme. Se vinkui ja yritti tulla mutta emme luovuttaneet. Se alkoi tulla hyvin varovasti alaspäin, ja kääntyi takaisin. Menin sen luokse ja kannoin alakertaan.Lähdimme ylös ja se tuli kuin tulikin perässä hyvin varovasti. Jälleen menimme alakertaan, ja Roni jäi vinkumaan yläkertaan. Kutsuimme sitä ja kehuimme aina kun se tuli alemmas. Ja kuinka ollakaan se oppi miten rapuissa kuljetaan. Kehuimme tietysti kovasti ja Roni ravasi sitten rappuja edestakaisin iloisena. Opettamiseen meni aikaa noin kaksi tuntia, välillä tietenkin huilattiin ja tehtiin muuta kivaa.

Nyt Roni on ollut meillä kolme viikkoa. Se on mitä ihastuttavin koira. Sillä on omat lelut joiden kanssa leikitään. Mitään pahaa se ei ole tehnyt, yrittänyt kyllä ottaa sellaista mitä se ei saa ottaa, mutta uskoo heti kun kielletään. Nyt se osaa leikkiä piilosta, mennä maahan, odottaa, tuoda talutushihnan, pysähtyä käskystä risteyksissä (tosin vielä täytyy harjoitella) ja ymmärtää " irti" käskyn. Vedonestovaljailla se on nyt pikkuhiljaa oppinut kulkemaan jotenkuten vetämättä, mutta opettelemista on, kaikenlaiset hajut kun houkuttelevat sinne tänne.

Ensimmäisen viikon aikana Roni söi valtavasti. Annoimme sille neljä kertaa päivässä ruokaa, ja tietysti ruokaöljyä joka päivä yksi rkl/pv. Nyt Ronille riittää kaksi kunnon annosta päivässä. Onpa maistellut jo hirvenlihaakin jota meillä onkin omasta takaa.

Ronin turkki on kasvanut kovasti. Se on kiiltävä ja hyväkuntoinen. Karvapaakkuja ei ole ilmaantunut, harjaamme sitä päivittäin ja Roni nauttii siitä. Harjaaminen onkin osoittautunut hyväksi rauhoituskeinoksi kun hommat alkaa menna riehumisen puolelle. Lappalaiset olivat tehneet hienon työn kun hoitivat ja leikkasivat karvapaakut pois, joita varmasti oli ollut paljon.

Roni joutuu olemaan jonkinverran yksin, muutaman tunnin päivässä. Mitään pahaa se ei ole silläaikaa tehnyt, ja naapurien mukaan se ei haukukaan yksin ollessaan. Irti Roni on ollut kentällä ja kesäpaikallamme. Ensimmäisellä kerralla hirvitti päästää se irti, mutta ei hätää, se piti minua ja miestäni silmällä koko ajan eikä lähtenyt läheltämme minnekään.

Taitaa Roni olla aikapoika uimaan, päätellen siitä että se suihkussa ollessani tulisi itsekin mielellään sinne. Päätään se yrittää työntää suihkun alle, ja viihtyisi kanssamme saunassa. Haluaisi nukkua myös saunan lauteiden alla.

Kovasti olemme iloisia kun päädyimme sittenkin kunnon " rotukoiraan" ja odotamme innolla kesää ja mökkiaikaa. Silloin Roni pääsee vapaasti juoksemaan ja touhuamaan. Ja voi olla että saadaan " tallinnan katujätkästä" hyvä uimakaveri ja venekoira.

Kesää odotellessa terveisiä Pelastakaa koirat ry:n vapaaehtoisille työtekijöille. Teette arvokasta työtä!

Ilkka Lappalaisen perheelle terveisiä ja kiitokset Ronista. Pidämme siitä hyvää huolta!

Miki -miniälle kiitos siitä että osasit luovia asiat Ronin eduksi!

Hilkka ja Markku Metsola