RONNY

Ronny on tällä hetkellä noin vuoden ikäinen tyttökoira, joka otettiin pienenä pentuna vahtikoiraksi. Se etsii uutta kotia, koska ei osaa eikä haluakkaan vahtia yhtään mitään. Se ei halua olla vihainen ja pelottava, eikä se ole oppinut haukkumaankaan. Päinvastoin Ronny haluaisi kaikkein mieluimmin olla ihmisten ystävä. Se haluaisi leikkiä ja hyppiä ja toivottaisi kaikki vieraat tervetulleeksi reviirilleen. Ronny tulee hyvin toimeen myös toisten koirien kanssa ja se on elänyt yhdessä vanhemman nartun kanssa ulkona. Ronny on energinen ja aktiivinen tyttö ja kaikkein parhaiten sille sopisi koti, jossa olisi oma piha. Kerrostaloasuminenkin tulee kyseeseen, mikäli Ronnyn kanssa on valmis lenkkeilemään ja touhuamaan paljon. Tärkeintä olisi löytää Ronnylle koti, jossa se saa olla oma itsensä, eikä siitä yritetä tehdä hurjaa ja kiukkuista vahtikoiraa, kun se ei tytön lempeälle luonteelle sovi alkuunkaan. Ronny on suunnilleen saksanpaimenkoiran kokoinen.

Kuulumisia kodista 1.7.2007

Hain Ronnyn Tallinnasta 2.7.2006 eli kohta vuoden yhteiseloa juhlitaan:) Ronnysta tiedettiin aika vähän, mutta iloisen ja ystävällisen tytön esittelyteksti ja tavallinen kotikoiran ulkonäkö tekivät vaikutuksen. En enää miettinyt kuin Ronnya vaihtoehtona, ja niinpä Katarinalle soitin heti lähipäivinä. Pieni mietintä oli puhelun alkuun kun sain kuulla, että Ronny oli juuri sterilisoitu ja haava vähän huonona. Mutta hetken ajateltua mietin, että nyt on korkea aika toteuttaa pitkäaikainen haave ottaa Pelastetaan Koirat Ryn kautta koira, ja hoitaa hänet kuntoon omassa kodissa. Kun näin Ronnyn ensimmäisen kerran satamassa olin todella iloinen: sieltä se miun hauveli nyt tulee. Ronny oli vähän häpsingillään, mutta heti syliin änkeämässä. Laivaa jouduimme kuumassa kelissä odottelemaan tunnin verran, ja sataman häly sai Ronnyn aika pelokkaaksi. Ronnylta menikin sitten jalat alta, kun piti laivaan lähteä terminaalissa kulkemaan. Ronny oli silloin pienemmän kokoinen kuin nyt, mutta n. saksanpaimenkoira nartun kokoinen kuitenkin, enkä jaksanut tyttöä kantaa. Haava vatsassa vielä hankaloitti edes yrityksiä napata koiruus syliin. Onneksi houkuttelulla sain koiran laivaan, ja siellä sain koirahytin jonne mukava mies Ronnyn kantoi. Matka Suomeen oli alkanut.

Hytissä tehtiin enemmän alkututtavuutta, ja Ronnykin rauhoittui makuulle (ei kai jalat edes kantanut enää, oli sen verta säikähtänyt), jonkun ajanpäästä minä nukahdinkin aikaisen aamu herätyksen ansiosta. Ja en ikinä unohda sitä hetkeä kun heräsin hytin matalalta lattiapatjalta; Ronny katsoi minuun makuulta ja heilutti vienosti häntää. Sitten hän nousi ylös ja aivan kuin hymyillen tuli miun luokse, ja alkoi pusuttelemaan:) Tätä hetkeä muistelen aina, ja sanoinkin että nyt meidän väliltä jää oli säretty. Syötiin siinä sitten pikkuisen sämpylää, ja Ronny makoili miun vieressä loppumatkan Helsinkiin. Sieltä meidät haki minun kaveri
miehensä kanssa. Autoilu ei ollut Ronnylle mikään pelon hetki. Sylissä piti päätä kotimatkan, ja vähän vain oli levoton välillä. Huoltoasemalle tehtiin ekat pissit, sen jälkeen kotiin suoraan tutustumaan uuteen kotiin.

Ronnyn kotiutuminen sujui hyvin, Ronny oli kaikissa tilanteissa alusta asti iloinen ja reipas. Hihna kävely oli aivan mahdotonta poukkoilua alkuun, ei kai ekana elin vuonnaan ollut hihnassa paljoa kävellytkään. Alku päivät meni tutkiessa pikku lenkein lähiympäristöä, ja kaupungin hälinää ( asun Lahdessa ). Ekoina päivinä ei pissi eikä kakka meinannut tulla millään, ja sen jälkeen maha oli sekaisin monta kertaa. Ruokavalion kanssa olikin ekat kinkkiset tilanteet alkuun. ( Ronny oli kauan huono mahainen, ja melkein kaikesta mitä kokeilin syöttää, tuli ripuli. Nyt on jo pitkän aikaa ollut selvä ruokavalio ja sitä ei enää vaihdeta ).

Ronnylla oli Suomessa tulo sunnuntain jälkeen torstaina eläinlääkäri, ja sielläkin tyttö sai kehuja reippaana potilaana. Eläinlääkäri tehosti rokotukset, ja loishäädöt sekä määräsi lääkekuurin tulehtuneeseen mahan leikkuuhaavaan. Tikit myös otettiin pois.(ne oli minua säikyttäneetkin kun olivat ihan hurjan näköiset, ja haavan tulehdus pahan näköinen) Ronny oli selvästi alipainoinen, ja todella hiekkainen, likainen pikkuinen. Siihen eläinlääkäri yhtyi, että ikää olisi noin vuoden verran. Kotihoitoon panostettiin alusta asti, mutta vaikea oli kiloja saada karttumaan. Siihen meni pitkä aika vielä.

Ronnyn kanssa käytiin jo viime kesänä paljon koirapuistossa, ja siellä tyttö on ollutkin alusta asti periaatteella: Olen kaikkien kaveri. Koskaan ei ole ollut mitään rähinää Ronnyn ja muitten välillä. Siitä tuli nopeasti tärkeä paikka, jossa Ronny oppi sosiaalisia taitoja muitten kanssa. Neidin leikit on yhä rajuja, ja ei ymmärrä jos toinen ei halua leikkiä enää. Vaikka vuodessa onkin jo tietynlainen pentumaisuus hävinnyt, puistossa on kivointa juosta ja temmeltää. Ronnylla on vanhoja tuttuja muutama, ja yksi sukulaisteni koira sydänystävänä. Tänäänkin Bingo koiran kanssa oltiin puistossa, Ronny ja neljä miesystävää. Nyt tyttö onkin sitten jo ihan väsyneenä untenmailla. Juokseminen ja koirapuistossa käynti alkoi kartuttamaan Ronnyn lihasmassaa viime syksynä, ja tytöstä on tullut todella jäntevä, kiiltävä turkkinen nuorukainen. Koirapuiston lisäksi mökkeily on aivan parasta Ronnyn mielestä. Jo viime kesänä siellä sai laukkailla ja uida vapaana aamusta iltaan. Metsissä juosta ja nauttia kesästä ja vapaudesta. Maalle matkustamme junalla, mutta siihenkin Ronnysta tuli nopeasti kokenut rauhaisa konkari. Ja junaan on aina yhtä into mennä. Juhannus vietettiin myös mökillämme, Ronny sai torstai-illasta sunnuntai iltaan asti nauttia mökkeilyn iloista uinteineen ja makkaran paistoineen. Sammakot oli kiinnostavia, ja kepit yhä mukavia leikkikaluja. Mitä enemmän ihmisiä sitä paremmin Ronny viihtyy muitten mukana.

Koti on ollut alusta asti Ronnylle mieluinen paikka.Ekassa asunnossa ja ekassa Ronnyn kodissa oli oma paikka paras nukkua. Muutimme poikaystäväni kanssa yhteen joulukuussa, ja nyt uudessa kodissamme on Ronny vallannut toisen sohvan. Koti oloissa Ronny on ollut alku arkailuitten jälkeen todella kuin kotonaan. Jossain välissä tuli uhmaikä, ja tyttösen kanssa meillä oli paljon tekemistä silloin, että kotielämä alkaisi sujumaan taas rauhallisesti. Ronny on tottelevainen ja kuuliainen nopeasti oppiva, keskittymiskyky on kuitenkin hiukan vaihteleva. Jos on namuja, niin kaikki temput ja paikalla odottelut sujuu. Muuton jälkeen jouduimme todella keskittymään meidän lauman arvojärjestykseen, ja puutuin alussa ehkä liian vähän tilanteisiin joissa Ronny miestäni "kiusasi", ja haki suulla ja hampailla huomiota. Tilanne on nyt takana päin, ja elämämme meidän laumassa toimii. Ronny on alusta asti ollut todella huomion tarpeessa, mutta kuriakin on saanut pitää. Sopivassa suhteessa. Ehkä olen opettanut Ronnyn hemmotelluksi, kun toisinaan köllimme kaksin sohvalla illan, muita huomaamatta. Mutta tyttönen on sen ansainnut, ne on meidän kahden hetkiä. Alusta alkaen vieraat on saanut Ronnysta oitis syliin tulijan, se on myös hänestä yksi paras paikka olla ; sylissä ja rapsuteltavana. Toisinaan Ronny aivan kuin hermostuu, jos rapsutus loppuu ja alkaa kuonolla tuupinta.

Ronny on ollut kuitenkin aivan valloittava koira, ja me sanotaankin että kuka nyt Ronnysta ei tykkäisi, siitä on vaan pakko pitää. Sosiaalinen ja iloinen hännänheiluttaja on tämä energia pakkaus. Alusta alkaen koiruli on ollut sisäsiisti, ja ihmettelen välillä miten hyvin se onkaan tottunut kotiin. Yksinolo on helppoa, tosin pitkiä aikoja Ronny ei joudu olemaankaan. Aavistus Ronnylla on vahtihaluja herännyt, jos olemme kotona. Mutta turhia ei hauku ollenkaan. Maalla Itä-Suomessa minun kotipaikassani on minun vanha pystykorva viettämässä "eläkepäiviään", hänen kanssa Ronnylla on viileän asialliset välit. Missu koira vanhuuttaan ei jaksa edes yrittää pysyä perässä nuoren liikkeissä. Ronny aloittaisi leikin kyllä, mutta Missu murisee ja poistuu paikalta. Minä olen jo pitkään miettinyt Ronnylle kaverin ottamista, kunhan aika vaan on sopiva ja sopiva kaveri löytyisi. Ronny näyttää toisinaan yksinäiseltä, ja seuraa vailla olevalta. Ilo voisi olla ylimmillään oman koirakaverin kanssa. Ronny on kyllä niin varma kodissaan, että en sitten tiedä miten uuteen tulokkaaseen suhtautuisi. Mutta on arvojärjestys varmasti selvitettävissä. Pelastetaan Koirien sivuilta olen etsinyt poikaa, kuten myös muutamasta muusta löytöeläin paikasta. Katsotaan mitä ilmenee, olen taas pitkään asiaa harkinnut, ja viimeksikin löytyi tämmöinen kultakimpale.

Olin ennen Ronnya pitkään koiraa etsinyt, nimenomaan koditonta karvakuonoa ja tekisin saman koska vaan. Olin rohkea, mutta tämä on ollut minulle haave, ja hyvä teko toteutettavaksi. Kirjoitin tämän lopun eripäivänä kuin alun, ja nyt olen todella todella onnellinen siitä kun meidän perhe on työhuoneessa yhdessa koossa. Mies omalla koneella, minä omalla ja Ronny makaa meidä selkien takana lattialla, nukkuen, kuitenkin vain koiran unta. Tyttö seuraa rauhassa meidän touhuja, ja nauttii varmasti kodin lämpimästä matosta. Iltaruoka on syöty, ja luutakin sai maistella tänään. Tämä on elämää =)

Terveisin: Teija

Takaisin