ROOMEO

Roomeo on hieman alle vuoden ikäinen, nimensä mukainen hurmuripoika. Se on hyvin ystävällinen kaikkia ihmisiä ja toisia koiria kohtaan ja asuttaakin samaa häkkiä ikäisensä uroksen kanssa ongelmitta. Roomeo on reipas ja energinen, mutta ei mikään riehujatyyppi. Ihmiset jotka lähtevät kämppisten kanssa lenkille kuvailevat poikaa herrasmieheksi, joka ottaa huomioon talutushihnan toisessa päässä olijan, toisin kuin riehakkampi kaverinsa. Roomeossa on luultavasti ainakin collieta, se on pitkähkön turkkinsa alla kevyehkö rakenteeltaan ja sulava rakenteeltaan ja sen voisi helposti kuvitella myös jonkun harrastuksen pariin. Säkäkorkeudeltaan Roomeo on vähän alle 60 cm. Roomeolla oli koti Suomessa olemassa, mutta yllättäen omistaja olisikin päässyt hakemaan pojan kotiin vasta elokuussa, joten yhdistys perui koiran varauksen. Roomeo on Tehon koira ja näin ollen nyt myös lopetusuhan alainen. 13.01.2006: Hain Roomeon tarhalta kotiin heinäkuun alussa ja ajattelin nyt lähettää muutaman kuvan ja suurimmat kiitokseni ihanasta hurmuristani :) Roomeo on ollut varsinainen unelmien koira. Se sopeutui käsittämättömän hyvin, Nefe, kolme-vuotias saksanpaimenkoiranarttuni edesauttoi varmasti osaltaan, se otti uuden tulokkaan hyvin luontevasti ja positiivisella mielenkiinnolla vastaan, ne olivat parhaat kaverit, paita ja peppu jo muutaman päivän jälkeen. Roomeon kesä kului totutellessa uusiin maisemiin, kotiin, kavereihin ja tapoihin. Se oli täysin sisäsiisti, vaikka olin varautunut aloittamaan kaiken alusta ja karsimaan huonoja tapoja pois. Siihen ei kuitenkaan ollut tarvetta, sillä niitä ei ollut. Kerrostalon portaissa kulkeminen oli vaikein asia oppia, mutta se oli todella pieni murhe. Roomeo ei hauku eikä ulise perääni, varmaan siksi kun sen "isosisko" Nefekään ei niin tee. Muutenkin Roomeo ottaa mallia vanhemmalta kaikissa asioissa, kouluttaminenkin on ollut paljon helpompaa niin. Se on kova poika uimaan... siis sen jälkeen kun kesällä ensimmäisen kerran vahingossa pulskahti perässäni laiturilta järveen. Vietimmekin rannalla ja uimassa suurimman osan loppukesästä. Roomeo nukkui aluksi paljon ja söi kuin hevonen, mutta tasaantui ja reipastui siitä hiljalleen. Roomeo on ollut vapaana aina kun mahdollista heti toisesta päivästä lähtien, eikä se ole kertaakaan lähtenyt pois näköpiiristäni, mitä nyt muutaman kerran kissa on houkutellut sen ajojahtiin, mutta yhtä kovalla kiireellä tullaan takaisinkin oman lauman luokse. Roomeo on ollut hyvin kiltti ja kaikin tavoin kultainen koira. Kuukauden jälkeen se alkoi osoittaan myös leikkisämpiä ja lapsekkaampia puoliaan, mutta mikään riehuja se ei ole missään vaiheessa ollut. Se hakeutuu edelleen usein syliin rapsutettavakis ja kaipaa edelleen ihmisen huomiota selkeästi enemmän kuin toinen, "kovempi" ja itsenäisempi koirani. Kaikki ystäväni ja tuttavani ovatkin rakastuneet siihen ensinäkemältä, nimi kuvaa koiraa oikein hyvin :) Olemme opetelleet kaikki perusasiat, Roomeo osaa istua, mennä maahan, tulla luokse, sivulle, seurata, pysyä paikalla... Syksyllä otin sen mukaan myös rauniotreeneihin ja nyt talvella metsään hakutreeneihin. Roomeo on hyvin miellyttämishaluinen ja pehmeä koira, joissain tilanteissa hieman arka, mutta tutustuu urheasti kaikkeen uuteen ja tulee minun ja Nefen perässä mihin vaan. Kaiken kaikkiaan Roomeo on nykyään täysipainoinen perheenjäsen, kaikki on mennyt sen kanssa paremmin kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan, se on täydellisen ihana ja helppo koira :) Laitan mukaan muutaman kuvan ja haluan välittää suurimmat kiitokseni teille kaikille tarhan työntekijöille ja yhdistyksen toiminnassa mukanaoleville, te teette uskomattoman arvokasta työtä!! Iloista ja onnellista vuoden jatkoa terveisin Salla, Nefe ja Roomeo 04.08.2006: Ajattelin taas pitkästä aikaa lähettää viimesimpiä kuvia Roomeosta ja kertoa pojan kuulumisia nyt kun hän on ollut ilostuttamassa elämäämme jo yli vuoden päivät :) Roomeo on edelleen mitä kiltein ja kultaisin poika, äärimmäisen helppo ja miellyttämishaluinen kaveri, tuntuu että sekin lisääntyy vain päivä päivältä. Reipaskin hänestä on tullut, ei enää säiky kovinkaan helposti (vaikkakin edelleen isosisko Nefe kulkee pelottavimpiin paikkoihin edeltä) ja uskaltaa tutustua kaikkeen uuteen niin kuin ei ikinä olisi mitään pelännytkään ;) Ollaan käyty arkitottiskurssilla, metsässä hakuilemassa ja jälkeäkin ollaan kokeiltu. Jopa agilitya olis kiva joskus koittaa, vaikka Roomeo ei ihan kaikkein ketterin koira olekaan... Tokosta se nauttii erityisesti, tuntuu kuin se sanoisi koko ajan reenatessa että "jippii, saanko vielä tulla sivulle??? Saanko vielä vähän seurata ja mennä maahan ja pysyä paikalla jne" joten ilmankos sen kanssa on mukava touhata melkein mitä vaan. Tämäkin kesä on mennyt pitkälti rannalla uidessa ja varjossa loikoillessa, välillä spurtteja ja painimatseja Nefen kanssa ja sitten taas uimaan.... Muutaman viikko sitten meille muutti Tirtz-kissa (PK:lta myös) joka räppäsi kerran Roomeota nenälle ja sen jälkeen poika on pysynyt kunniottavan välimatkan päässä kissasta, uskoi siis kerrasta... toisin kuin Nefe jonka oli pakko kokeilla ainakin se 30 kertaa.... Nooo, nyt jo kissakin päästää koirat lähelleen, mutta edelleen Roomeo katsoo kissaa kuin jumalaansa.. ;) En voi kuin ihmetellä joka päivä miten tuo kultapoika voi olla noin täydellinen koira?? Oikein odotan milloin sen kanssa tulee jotain ongelmia *koputtaa puuta* kun tuon toisen kanssa niitä ongelmia on riittänyt joka sormelle ja varpaalle... mutta en suinkaan valita :) Olen kaikin puolin onnellinen siitä että se oli juuri Roomeo joka valloitti sydämeni yhdellä katseella ja löysi tiensä meille. Iloista loppukesää ja alkavaa syksyä kaikille!!! terveisin, Salla, Nefe, Roomeo ja Tirppana 5.8.08 Pari vuotta on kulunut taas, huh, hyvin nopeaan! Roomeo on ollut minulla nyt kolmisen vuotta, en oikein tiedä tuntuuko se vähältä vai paljolta. Roomeosta ei edelleenkään ole ensimäistäkään negatiivista sanottavaa. Ehkäpä kyllästyttävää lukea samoja asioita tästä unelmasta, mutta kun se on totuus! Roomeo on ainoastaan kehittynyt paremmaksi. Se osaa hienosti paljon toko-liikkeitä, on mahdottoman iloinen ja helposti motivoitava reenikaveri, riittää että pyytää haluamaansa asiaa tarpeeksi kevyellä ja hymyilevällä äänenpainolla ;) No, toki pikku herkutkin ovat ihan jees ;) Roomeo on kunnostautunut jo kahtena vuonna "Makkaraa Mun Kavereille-Roomeo kiittää"- tammitempaustapahtuman maskottina. Sitä parempaa maskottia onkin vaikea löytää. Roomeo herättää sympatiaa kaikissa, lapset eivät pelkää sen nallemaista olemusta ja aikuiset hurmaantuvat sen nappisilmiin ja vanhukset ovat myytyjä sen rauhallisesta ja herrasmiesmäisestä käytöksestä. Lisäksi miedän keskiinäinen suhteemme on entistäkin vankempi. Roomeo osaa lukea minua hämmentävän hyvin ja se on myöskin helposti luettavissa oleva koira. Roomeo osaa mestarillisesti käyttää rauhoittavia signaaleja muiden koirien kanssa ja näin ollen sillä on paljon koirakavereita. Nefe, Roomeon isosisko pitää Roomeota tiukassa vahdissa, ja välillä vienkin koiria erikseen riekkumaan. Pääsäntöisesti ne kuitenkin ovat keskenään kuin paita ja peppu, Roomeo tasapainottaa Nefen kuohuvaa ja stressiherkkää mieltä erittäin hienosti. Roomeon kodissa häärii tällä hetkellä neljä kissaa, jotka suorastaan rakastavat Roomeota. Roomeo sietää loputtomiin kissojen kiehnäystä ja antaa niiden hermostumatta leikkiä puuhkahännällään, senkun heiluttaa sitä laiskasti innostaen kissoja entisestään... Ei Roomeolle ole sanoja, se on jotain täsyin käsittämätöntä ja uskomatonta. Olen mahdottoman kiitollinen ja edelleenkin usein hämmentynyt siitä miten olenkaan tuollaisen koiran elämääni voinut saada. terveisin Salla