Kuinka meille tuli koira nimeltä Ropi!
Sitten alkoi odotus kunnes koitti se päivä, että lähdimme Helsingistä hakemaan koiraa, joka oli nimeltään siinä vaiheessa herra numero 47 koppinsa mukaan. Katja ei ollut tietoinen matkamme syystä, joten emme olleet voineet pyytää nimeäkään keksimään. Pitkä odotus satamassa palkittiin kymmenen jälkeen, kun koiria alkoi näkyä. Sitten näkyi tutun näköinen pää, mutta loppu koirasta näytti suht suurelta, se ei ollutkaan ihan pieni koira vaan todella iso. Muodollisuuksien jälkeen koira autoon ja kohti Tamperetta. Automatka meni aikas hyvin. Kotiin päästyämme käytiin pienellä lenkillä ja annettiin vähän ruokaa. Koira sammui samantien olkkarin lattialle ja nukkui siinä koko yön.
Katja tuli kotiin seuraavana päivänä ja ilme oli näkemisen arvoinen, kun kuuli että koira oli tullut jäädäkseen. Sitten tuli nimen vuoro ja herrasta tuli Ropi. Alusta pitäen Ropi oli meillä kuin olisi aina ollut, ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia. Olimme kyllä varautuneet kaikkeen mahdolliseen, mutta onneksi turhaan. Ensimmäisiä kertoja yksin jäädessään oli vähän raapinut ovea, mutta naapureitten mukaan mitään ääntä ei kuulunut. Itse asiassa luulimme aluksi että meillä on mykkä koira, kun ei haukkunut missään olosuhteissa, ei siis ennen kuin törmäsimme isoon ja vaaralliseen oravaan. Oravat ovat Ropin mielestä erittäin kiinnostavia ja niille pitää haukkua ja yrittää perään. Ja iso kun on, niin voimaa myös riittää joten tulimme siihen tulokseen ettei Katja voi vielä viedä sitä ulos. Siinä koira vie Katjaa ulos. Mutta muut koirat on kaikki kavereita, jos ne ei ala rähisemään, Ropi ei aloita edes uroksille.
Eli kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Eipä olisi uskonut että valokuvasta voisi valita näin onnistuneesti.
Terv: Ropi ja perhe
Koiran hankinta oli ollut jo kauan mielessäni, mutta mieheni kiivas vastarinta oli hiukan jarruttanut suunnitelmia. Sitten viiden vuoden väsytyksen jälkeen valo muuttui vihreäksi, eli äkkiä koiraa hankkimaan ennen kuin mieli muuttuu. Apuun tuli Katarina valokuvakasan kanssa. Selvillä oli sen verran ettei meille tule pentua vaan aikuinen koira. Koiran oli tarkoitus olla Katjalle 10-vuotis lahja eli se piti vielä hankkia salaa. Valinta oli helppo, jäljelle jäi kuvista kaksi koiraa joista toinen oli narttu ja toinen uros. Olisin itse kallistunut nartun puolelle mutta onneksi annoin periksi miehelleni ja varasimme uroksen. Se ei näyttänyt kuvassa erityisen suurelta eli sopisi myös Katjan ulkoilutettavaksi.
Eli kiitos kaikille projektiin osallistuneille: Katarinalle ja sinulle joka toit Ropin laivalla Tallinnasta (Ropin nimi oli Solo)
Takaisin