Rosea varten ei ole olemassa tarpeeksi kauniita sanoja. Se on yksinkertaisesti niin rakastettava koira että sitä on vaikea kuvailla... Kun tapasin Rosen ensimmäisen kerran, ajattelin sen olevan liian arka ja ajattelin jo kääntyä kannoillani katselemaan muita koiria. Jäin kuitenkin häkin lattialle istumaan ja juttelemaan Roselle, joka oli ottanut heti sisään mennessäni etäisyyttä mahdollisimman paljon. Eikä minun tarvinnut odottaa kauaa, kun Rose jo puoliks mateli, puoliksi käveli luokseni, häntä hieman koipien välissä mutta mahdottoman halukkaana tutustumaan. Ja kun se pääsi syliini asti, ei se siitä olisi pois lähtenyt ollenkaan.

Rose on mahdottoman lempeä, kiltti, hellyttävä ja hellyydenkipeä. Se yrittää onnellisena saada koko kroppansa mahtumaan syliin kerralla ja nuolee siinä sivussa kädet ja kasvot hännän heiluessa koko ajan. Häkistä lähteminen pelottaa Rosea kovasti, mutta vaikka joudun käyttämään tiukkoja otteita saadakseni sen ulos, ei Rose edes harkitse puolustautuvansa millään tavalla aggressiivisesti. Ulkona Rosen ryhti paranee huomattavasti ja tuen, kannustuksen ja reippaiden sanojen avulla Rose tulee perässäni mihin vain. Rose lenkkeili vanheman uroskoiran kanssa, jota kohtaan se oli selvästi epävarma. Rosen unelmakoti olisi ainoana koirana, mutta kiltin, tasapainoisen ja rauhallisen uroksen seurakaan ei ole poissuljettua. Seuraavana päivänä tavatessamme Rose jo tunnisti minut. Moikkaaminen sujui nopeammin ja ulos lähtökin huomattavasti helpommin, innostuipa Rose jopa ottamaan kanssani juoksuaskelia nurmikolla. Uskon siis että Rose tulee oman ihmisensä kanssa reipastumaan ja rohkaistumaan suht lyhyessäkin ajassa, mutta toki omistajan on varauduttava antamaan Roselle kaiken sen tarvitseman ajan ja tuen kun se opettelee uuteen elämäänsä. Rose on häkissään hiljainen tyttö, joten asumismuoto voi olla melkeinpä mikä vain. Rose epäilemättä kiintyy hyvin lyhyessä ajassa, joten eroahdistukseen on syytä varautua ja yksinoloa opeteltava tyttösen kanssa alusta asti. Voin kuvitella täysin kirkkaasti millainen unelmien koira Rosesta tulee kun se saa oman kodin, rakkautta, turvallisuutta ja ennen kaikkea ihmisen johon se voi tukeutua kaikissa tilanteissa. Vastapainoksi Rosella riittää määräämättömästi rakkautta ja hellyyttä annettavaksi lopun iäkseen. Rose on noin vuoden vanha, korkeutta sillä on n. 60 cm. Rose etsii rauhallista ja tasapainoista kotia, ei ihan pienten lasten perheeseen.

9.6.2008 Rose pääsi onnekkaasti kotihoitoon erään tarhan työntekijän luokse. Hoitopaikassa on eloisa uroskoira, jonka seuraa ja jopa leikkialkeitakin Rose kyllä sietää, mutta on vielä parin päivän jälkeen luonnollisesti epävarma. Rosen omassa kodissa voisi siis olla kiltti ja suht rauhallinen uroskoira, liian räväkät tapaukset eivät ehkä ihan vielä ole Rosen mieleen, herkkis kun on ;)

Leluihinkin Rose on tutustunut ja alkaa hiljalleen ymmärtää mitä tarkoitusta varten ne ovat. Hoitaja kehuu Rosen olevan hyvin ystävällinen kaikkia tapaamiaan ihmisiä kohtaan, myös lapsia kohtaan se osoittaa kiinostusta. Rose on ollut sisäsiisti ja nukkunut yönsä rauhallisesti uudessa oudossakin paikassa. Rose tulee varmasti reipastumaan piankin ja odotamme kovasti sille omaa kotia kauneimmaksi kesäksi.

Rose on steriloitu. Rose sai kodin heinäkuussa 2008.

Kuulumisia kodista 6.7.2008

Nyt muutaman päivän jälkeen Leona on selvästi reipastunut ja alkanut oppimaan, mitä täällä kotona touhuillaan. Pojastani Luukaksestakin Leona on kiinnostunut ja aina iloinen kun poika herää. Luukas on saanut kuitenkin leikkiä kaverinsa kanssa täällä meilläkin ihan rauhassa, vaikka poikien leikit välillä ovatkin aika äänekkäitä. Oen kuitenkin ajatellut, että on hyvä alusta asti tottua kodin ääniin ja touhuihin.

Eilen Leona osoitti jo vähän nuoren koiran elkeitä kun innostui leikkimään puruluullaan ja heitteli sitä pitkin huoneita ja juoksi perässä. Oli ihanaa katsoa sitä intoa. Ulkonakin olemme olleet paljon, lenkit ovat vielä aika lyhyitä ympäristöön tutustumisia, mutta kotipihassa olemme viettäneet aikaa ja samalla saaneet tutustua naapureihin.Leona on saanut hienon vastaanoton ja rapsuttajia riittää :-) Autot ovat Leonan mielestä aika pelottavia, varsinkin lähikaupan parkkipaikka on sellainen paikka mihin ei vielä ole uskaltanut. Lenkillä ollessamme Leona jo kuitenkin kävelee eteenpäin vaikka autoja ohittelee meitä eikä enää tarvitse pysähtyä jokaisen auton kohdalla odottamaan.

Leonan maha ei ainakaan vielä ole mennyt sekaisin ja tarpeensa tekee säännöllisesti. Olen vähitellen alkanut harjoittelemaan myös yksinoloa, aloittaen ihan muutamasta minuutista. Hienosti Leona on odottanut hiljaa kotona, ainkaan rappukäytävään ei ole kuulunut mitään. Jalan haavakin on parantumassa hyvin ja olenkin luopunut jo hiostavasta siteestä ja suojasukasta. Ruoka maistuu meidän tytölle, olen antanut ruokaa aamuin illoin ja aina on kuppi tyhjä nopeasti ;-) Leona kuitenkin odottaa rauhassa kun laitan ruokaa kuppiin ja myös syö rauhallisesti vaikka keittiössä liikkuisin.

Toisiin koiriin ei ole vielä tutustuttu kuin ainoastaan näköetäisyydeltä, ne ovatkin oikeastaan ainoat tilanteet, jotka saavat Leonan pitämään ääntä ja vähän haukahtelemaan. Innoissaaan näyttäisi kuitenkin olevan, mutta hakee silti turvaa minusta tulemalla ihan kylkeen kiinni. Kotonakin Leona vielä seurailee tarkkaan mihin menen, mutta tietää jo, ettei esimerkiksi vessaan tarvitse joka kerta tulla mukaan..ja jos minulla on kotihommia, niin monesti Leona menee poikani lähelle makailemaan ja rauhoittuu siihen.

Eli kaikin puolin asiat sujuvat koko ajan rennommin, ja Leonasta tulee esiin hienoja piirteitä ja näyttäisi olevan nopea oppimaan. Istu -käskyn ainakin osaa, kunhan on jotain hyvää tarjolla.

Hyvää kesän jatkoa sinulle, ja pidetään yhteyttä jatkossakin!

terveisin, Minna Huuskonen

Kuulumisia kodista 18.12.2008

Ajattelin laittaa Leonan kuulumisia, koska nyt on kohta jo kulunut puoli vuotta siitä kun Leonan hain Tallinnasta. Meillä on kaikki mennyt oikein hienosti! Leona on aivan ihana koira. Jopa ihanampi mitä oli kun meille tuli.

Arki on asettunut uomiinsa ja asiat sujuvat mutkattomasti. Yksinolokin sujuu ilman ongelmia, en siis turhaan kesällä istunut rappukäytävässä kellon kanssa ja aloittanut harjoituksia ihan muutamasta minuutista! Lenkkeilen Leonan kanssa paljon metsässä, jossa saa juosta vapaana ja nauttia hajuista ja vauhdista. Olen voinut pitää Leonaa vapaana lähes alusta asti, eikä ole koskaan karannut omille teilleen, vaikka jänikset nenän edestä lähtiessä saavatkin muutaman pyrähdyksen aikaan. Myös koirakavereita ollaan löydetty ja varsinkin naapurissamme asuvan terrierisekoitus- pojan kanssa Leona pääsee leikkimään lähes päivittäin. Vaikka näillä kaveruksilla onkin iso kokoero sujuu leikki silti hienosti. Vauhtia siitä ei kyllä puutu. Jos leikki meinaakin välillä mennä rajuksi, niin Leona uskoo hyvin rauhoittumiskäskyä ja leikki vaihtuu juoksuun ja solmuköyden vetoon :)

Leona on myös päässyt lähes kaikista peloistaan. Lenkillä autot eivät enää pelota ja niitä väistetään käskystä hienosti tien reunaan. Myös kaupan pihassa Leona uskaltaa jo odottaa rauhallisesti, varsinkin kun aina saa jotakin hyvää kun on odottanut nätisti..Hihnakäytöstä joudutaan vielä harjoittelemaan, koska innostuessaan tai kiihtyessään Leona saattaa kiskoa ja hypellä, mutta on kuitenkin hallittavissa.

Autoilu on oikeastaan ainoa asia, mikä ei vielä ilman pelkoa suju. Joudun edelleen nostamaan Leonan autoon ja siinä alkaakin olemaan hommaa, koska tyttö painaa nyt noin 47 kiloa (!) ja korkeutta on 70 cm. Kasvua on siis tapahtunut muutenkin kuin henkisesti :) Mutta eikohän tämä autoiluongelmakin ajan kanssa helpotu. Ei ole kuitenkaan ongelma sieltä vaikeimmasta päästä. Leonan myötä on koirakuume kasvanut entisestään ja netissä tuleekin aika usein selailtua PK:n kotia etsiviä koiria.. Ehkäpä jossain vaiheessa saisin Leonalle kaverin hankittua.

Kiitokset siis vielä kerran, että sain Leonan omakseni, en olisi koskaan uskonut, että tällaisen aarteen löydän!

Hyvää joulua ja menestystä myös ensi vuodelle tärkeässä työssänne!

T:Minna