ROSKISPERHE - SISKA

Viime vuoden loppupuolella asuimme vielä Tallinnan keskikaupungin kupeessa pienkerrostalossa. Samassa korttelissa oli suuri kerrostalo, jota asutti ehkäpä vähän elämän laitapoluille eksyneet kanssaihmisemme. Tässä kerrostalossa sattui ja tapahtui ja välillä palokunta ja poliisit hälyytettiin paikalle kun ikkunat räjähtivät puolesta talosta tai joku asunnoista syttyi tuleen. Talon alueella olevassa roskalaatikossa eleli kirjava seurakunta katukissoja, joita aloin päivittäin ruokkimaan. Etsimme koko ajan kuumeisesti taloa ja olin huolissani, miten näiden kisujen käy kun muutamme, kun ne olivat jo tottuneet joka aamuiseen ja iltaiseen ruoka-annokseensa. Päätin alkaa kesyttämään tätä 'roskisperhettä', jotta saisin ne mukaani uuteen kotiin. Tehtävä ei ollut alkuunkaan helppo, sillä ainakin osa roskisperheestä oli ilmeisesti syntynyt kadulla ja ne olivat kaikki hyvin ihmisarkoja. Kerran sain jo pienimmän lapsista napattua kiinni, mutta minun oli pakko luovuttaa ja päästää se vapaaksi, koska roskisäidiksi nimittämäni mustavalkoinen narttukissa hyökkäsi raivokkaasti kimppuuni purren ja raapien, pikkuroskiksen huutaessa pelosta. En suostunut luovuttamaan ja jonkin ajan kuluttua sainkin roskisjätkäksi nimittämäni pojan kaverikseni. Pikkuhiljaa roskissiskot ja äiti alkoivat pojan esimerkillä tulemaan lähemmäksi ja lähemmäksi ja pian sainkin jo silittää niitä varovasti. Pikkuroskis oli niin solvaantunut ensimmäisestä kiinniottoyrityksestäni, että pysyi aina varmuudeksi muutaman metrin päässä.

Eräänä päivänä lähdin taas kissaboxi kainalossa jahtaamisreissuun ja onnistuin kuin onnistuinkin nappaamaan roskissiskot kiinni ja kuljettamaan kotiin. Loppuperheen kesyttämistä jatkettiin vielä parisen viikkoa kunnes pikkuroskis erehtyi kävelemään itse kissaboxiin ja sain laatikon oven paiskattua kiinni. Lähdin kotiin ja roskisäiti seurasi koko korttelin perässäni pikkuroskiksen kiljuessa kuljetuslaatikossa. Roskisäippä seurasi rappukäytävään, jossa tulivat vastaan venäläiset naapurimme ja äippä hermostui. Se hyppäsi nuorenmiehen olkapäähän kiinni ja puri ja raapi minkä kerkesi. En puhu venäjää, mutta mies ymmärsi, että heidän puolihullu suomalaisnaapurinsa haluaa puolikahelit kissat kotiinsa ja auttoi poski verta valuen äitikissan ovestamme sisään. Vastassa olivat tietysti koiramme ja hetki rallattiin ympäri kämppää karvat pölisten. Sain lopulta äidin ja pikkuisen isoon koirahäkkiin ja rauha palasi kotiimme. Lähdin juoksemaan takaisin roskalaatikolle hakemaan roskisjätkää, josta oli kehkeytynyt kaikkein sosiaalisin ja luottavaisin ja sen kannoinkin ihan iisisti sylissäni kotiin asti.

Roskisperhe oli nuhainen ja matoja täynnä. Kakka tuli pelkkänä vetenä eikä toinen roskissiskoista jaksanut elää kaikesta kamppailusta huolimatta. Toiset alkoivat pikkuhiljaa kuntoutua ja kesyyntyä. Niillä oli lämmin ja vatsat täynnä ruokaa ja aloin viikkojen kuluessa kuulla joka puolelta hiljaista, varovaista kehräystä.

Muutimme uuteen kotiin 2.11.2005 ja kissat saivat oman ison huoneen ja kesyyntyivät nopeaa vauhtia. Enää pikkuroskis-Zaiga on niin ihmisarka, että vain minä saan silittää sitä, mutta sekin jo kehrää ja laittaa silmät nautinnollisesti kiinni kun saa rapsutuksia. Roskisjätkästä tuli myöhemmin Ljoha ja se on supersosiaalinen. Jopa raivostuttavan supersosiaalinen. Sen pitää olla AINA sylissä ja roikkua olkapäällä kun siivoan tai annan ruokaa tai mitä ikinä teenkään. Myös täysin vieraat ihmiset Ljoha ottaa vastaan kiehnäten ja jalkaa pitkin syliin kivuten. Jos haluat kissan, jolta et saa hetkenkään rauhaa, on Ljoha juuri sinulle omiaan:) Roskissisko, Siska on ystävällinen ja seurallinen, mutta se viihtyy välillä myös omissa oloissaan. Ljoha ja Siska ovat molemmat hyvin leikkisiä ja tulevat niin toisten kissojen kuin koirienkin kanssa loistavasti toimeen. Ne ovat hieman alle vuoden ikäiset ja molemmat leikattiin pari päivää sitten. Niiden rokotukset ovat kunnossa ja myös FiV ja Felv -testit olivat negatiiviset.

Roskisäiti Sena on noin parivuotias. Se on tottunut myös koiriin ja kissoihin, mutta toivoo välillä ympärilleen tilaa ja rauhaa. Se paistattelee ikkunalaudalla auringossa ja kellahtaa selälleen nautiskelemaan vatsahieronnasta. Se rakastaa karvaisia vauvoja ja luultavasti kaikki muut roskiperheestä, paitsi Ljoha, ovatkin sen adoptiolapsia. Se halusi hoitaa myös koiranpentuja, vaikka muuten liian tungettelevat aikuiset koirat saattavat saada läppäisyn tassusta.

Roskisperheen äiti Sena

Kuulumisia kodista 12.8.06

Heipsis!

Tosiaan, Siska on nykyisin Miska. Sopii paremmin joukkoon, kun kaikkien nimi alkaa m-kirjaimella. Kotoani löytyy siis Mussukka, Mörkö ja Miska. Miskaa pelotti aivan kamalasti aluksi ja siksi laitoin sen vessaan nukkumaan ja rauhoittumaan. Siellä se söi, joi ja nukkui useita tunteja. Kun avasin oven, niin se käveli muiden luo kuin olisi aina asunut täällä. Aluksi Mörkö vähän sihahteli Miskalle, eikä halunnut olla sen lähellä. Mörön sydän kuitenkin suli pikkuiselle, sillä se huomasi saaneensa kaverin. Nyt ne leikkii yhdessä, nukkuu välillä vierekkäin ja tulevat toimeen loistavasti. Ensimmäinen yö ei mennyt kuitenkaan ihan loistavasti. Miska oli erittäin kiinnostunut syömään kaikki kukat. Se yritti kiivetä jukkapalmun latvaan, sillä seurauksella että kukka kaatui ja hajosi. Sen jälkeen kukkiin on ilmestynyt pieniä hampaanjälkiä. Luulen, että Miska on kuitenkin pikku hiljaa alkanut ymmärtämään, ettei kukat ole ruokaa. =) Ei ole ilmestynyt ainakaan uusia hampaanjälkiä kukkiin. Mussukka tulee hyvin toimeen kissojen kanssa. Se tuntuu aika tyytyväiseltä, kun kotona on muitakin eläimiä kuin se vain. Paljon olen ostanut kissanleluja ja muutaman uuden raapimapuun, kun Miska leikkii todella paljon. Sillä on todella paljon energiaa ja se on saanut innostettua Mörönkin leikkeihin mukaan. Syöminenkin on hiljalleen alkanut paranemaan. Alussa se söi hädin tuskin mitään, mutta nyt se käy vähän väliä napsimassa ruokaa. Miska on todella miellyttämisenhaluinen ja sosiaalinen. Se hakee minuun koko ajan kontaktia. Kun istahdan jonnekin, on Miska heti sylissäni. Kun menen nukkumaan, tulee se salamana viereeni. Yöllä saatan herätä aina kun käännän kylkeä, sillä Miska nukkuu milloin mahani päällä milloin jalkojeni päällä. Muuten on siis kaikki mennyt todella hyvin, mutta Miskan masu on ollut sekaisin melkein alusta saakka. Se on alkanut nyt hiljalleen paranemaan, mutta ei se ole sen menoa haitannut. On ne sitten suloisia =)

-Vaula

22.3.07 Miska ent. Siska on muuttanut. Tässä kuulumisia:

Miska alkoi kotiuduttuaan jonkin verran kiusaamaan Mörköä. Miska ei päästänyt Mörköä astialla käymään tai syömään. Muutaman kerran tytöt tappelivatkin. Ajattelin, että kyllä se siitä ajan kanssa.

Vein kaikki lemmikkini hoitoon vanhemmilleni, kun lähdin muutamaksi päiväksi reissuun. Kun menin hakemaan kaikkia kotiin, niin yksi ei antanutkaan ottaa itseään kiinni. Miska juoksi karkuun minkä kerkesi eikä antanut koskea itseensä. Sovin vanhempieni kanssa, että Miska jää sinne muutamaksi päiväksi ja yritän sitten ottaa sen kiinni. Asun yksiössä, toisin kuin vanhemmillani on iso omakotitalo, jossa on lasitettu terassa ja ulkohäkki kissoille. Miska ihastui valtavan tilan ja ulkonaolomahdollisuuden ohella myös vanhempieni toiseen kissaan, Leeviin. Ne ovat hyvin kiintyneitä toisiinsa. Vanhempani ovat kiintyneet myös Miskaan.

Niimpä me ihmiset sovimme että Miska saa jäädä asumaan parhaan kaverinsa Leevin luo :-)

Takaisin