RUDOLF
Muutin Suomeen marraskuussa 2004. Söin kaiken mitä annettiin ja vähän muutakin. Söin mm. kaksi talutushihnaa, ovenkarmin, pari mattoa, paaaaljon vessapaperia jne. Lisäksi yritin syödä perheen toisen koiran ja kissan ja uuden kulkureitin talosta ulos. Sefi, se tämän omituisen pesueen toinen koira on nykyisin ihan mukava. Samalla pihalla juostaan enkä enää ole yrittänyt syödä sitä, kun saan kuitenkin ruokaa joka aamu ja ilta. Selma, se kissa, olikin tosi kumma tyyppi. Pari ensimmäistä päivää kyttäsin sen liikkeitä ja koitin saada kiinni, mutta sitten se yhtenä päivänä hermostui ja näytti olevansa talon kingi. Nykyisin annan sen olla rauhassa.. Ulkoilu on mukavaa ja olen käynyt arkitottistakin. Siellä sai paljon herkkuja. Peuroja jahtaisin mielelläni, jos se hihnan toisessa päässä oleva tyyppi vaan olisi nopeampi. Aika hauskaa elämää täällä vietän ja en lähde takaisin Viroon, vaikka tarhalla varmasti tällaista persoonaa ikävöidäänkin.
Asioiden toinen puoli on sitten tämä. Rudolf oli painonsa arvosta luuta ja nahkaa.. =) Eiku.. Alku ei tosiaan ollut helppo. Rudolf otti useamman kerran melko pahasti yhteen Sefin kanssa ja soittelin koirapsykologeille ja käytiin yhtä tapaamassakin. Meidän tapauksessa auttoi aika. Rudolf kotiutui hiljalleen ja alkoi luottaa. Ei Sefistä ja Rudolfista leikkikavereita taida tulla, mutta samaa laumaa ollaan kaikki ja se on hienoa. Treeneissä ollaan käyty ja pian mennään verijälkeä opiskelemaan.. Luoksetulo tuotti treeneissä ongelmia. Ei suinkaan siksi ettei Rudolf olisi tullut luokse vaan siksi ettei se poistunut luotani niin että olisin voinut kutsua sitä. ;) On ollut ihanaa seurata kuinka Rudolfin ilme on kirkastunut ja sen elämänilo on palannut. Nykyisin se tuntuukin virnistelevän jatkuvasti. Enää ei ole ollut tuhojakaan kotona odottamassa, kun tulen töistä. Alun lievistä eroahdistusoireista päästiin eroon rutiineilla ja aktivoinnilla. Poika nukkuu juuri tuossa vieressäni ja huokailee välillä syvään. Onnelliselta se näyttää ja kuulostaa! =)
Kiitos Minna ja koko PK:n porukka! Poika on kultaa koko nousevan painonsa arvosta! =)
Aurinkoisin terveisin;
Rudolf jouduttiin lopettamaan kesällä 2007 selkävaivojen vuoksi.
Rudolf antoi hurjan paljon ja opetti vieläkin enemmän. Ikävä kultaista
Minä luulin kouluttavani sinua,
Minä luulin sinun seuraavan minua,
Minä luulin opettaneeni sinulle monta sanaa,
Sinä olit vierelläni,
Minä luulin ikävän haihtuvan ajan myötä.
Nuku hyvin, kultaseni.
Rakkaudella; Helmi
"Rudolf on reilu 60cm korkea arvoka vanha herra. Rudolf on toisten
mielestä rauhallinen ja toisten mielestä energinen, eri ihmiset saavat
käytöksellään Rudolfista eri puolia esiin. Rudolf osaa joka tapauksessa
rauhottua, mutta tiettyjen ihmisten seurassa ilo irtoaa täysin, jolloin
Rudolf intoutuu hyppimäänkin. Rudolf tarvitsee iästään huolimatta
aktiviteettia ja runsaasti liikuntaa. Rudolf on omalla kopillaan
tarkkailevainen, se katselee mitä ihmiset ja toiset koirat puuhailevat.
Rudolf on vielä laihassa kunnossa, mutta sehän on aina korjattavissa.
Rudolf on monien mielestä kultainen luonne, joka rakastaa pusujen
antamista eikä haluaisi millään että ihmiset lähtevät sen luota aina
pois."
Kuulumisia 21.05.2005:
Helmi, Rudolf, Sefi ja Selma
Takajalat kantoivat aina vain huonommin ja aamuisin oli hankala nousta
ylös. Pikkuhiljaa pojasta alkoi myös näkyä, ettei oikein enää
jaksaisi, eikä siihen auttanut enää mikään lääke eikä hoito.
hymypoikaani kohtaan tuskin koskaan lakkaa.
Nyt vasta ymmärrän sinun olleen opettajani.
Enkä huomaanut kuinka sinä minua opastit.
Sinä sait minut ymmärtämään omaa kaunista kieltäsi.
Enkä koskaan ymmärtänyt kuinka tärkeä minulle olet.
Tulen luoksesi, kun aika on.
Siihen asti kaipaan ja ikävöin.