"Ruslan on n. 4-vuotias "bokserimittapuulla" rauhallinen uros.
Ruslan on kyllä vilkas ja pirteä, mutta ei aivan mahdoton hössöttäjä,
vaan se malttaa tulla välillä viereen istumaan ja ottamaan vastaan rapsutuksia.
Ruslan on hoikassa kunnossa, mutta muuten hyväkuntoisen oloinen.
Pojalle maistuu ruoka ja erikoisemmat herkut saavat nopeasti veden herahtamaan sen suupielille.
Ruslan on samassa häkissä samankokoisen nartun kanssa."
18.5.2004
Ajattelin vähän kertoa Ruslanin kuulumisia ja mitä kaikkea tähän neljään
(niin ihanaan) kuukauteen on ehtinyt sisältyä. Ruslan on siis
Varjupaikista helmikuussa meille tullut kaunis ja suht isokokoinen noin
kuusivuotias bokseri uros. Ruslan on valloittanut kyllä paikan minun ja
avomieheni sydämessä! Samoin myös meidän molempien sukulaisten ja
kavereiden.. :) Erityisesti siskoni, joka onkin ehdottomasti suurin
Ruslan-fani! En voi ymmärtää miten joku on voinut hylätä yhtä mahtavan
koiran, kuin se on!
Kun muutin poikaystäväni kanssa omaan asuntoon, päätin toteuttaa niin
kauan haaveenani olleen suunnitelman ikiomasta koirasta. Ja erityisesti
virolaisesta löytökoirasta. Kaverimme olivat ottaneet koiran
Varjupaikista, ja silloin minkäkin innostuin ideasta. Miksen ottaisi
koiraa sieltä, missä niitä on paljon hylättynä, vailla omaa rakastavaa
kotia!? Avomiehelläni ei ollut mitään tätä vastaan.. Minulle koiran
ulkonäkö oli melkein samantekevää, mutta avomieheni halusi jotain
bokserin kaltaista. Niimpä otin yhteyttä Katarinaan, huomattuani
sivuilla kauniin (mutta hyvin laihan) tiikerikuvioisen bokserin.
Ruslania oli kyselty muiltakin tahoilta, mutta jotenkin ihmeen kaupalla
onnistuin vakuuttamaan, että paras koti sille olisi meillä. Koiralla oli
rokotukset voimassa ja sain tietää että sillä olisi mahdollisuus päästä
Suomeen jo parin päivän kuluttua. Noh, ne pari päivää olivat luultavasti
elämäni pisimmät, kun odotin omaa rakasta kotiin tulevaksi..
Ensimmäinen automatka (7.2.2004) meni hyvin kun haimme sen yöllä
Tampereelta. Se nukkui pää sylissäni koko matkan, ja luultavasti tiesi,
että siihen se saa jäädäkin! Se nauttii autossa istumisesta yli kaiken
ja aina lenkiltä tullessakin se menisi suoraan autoon. Siispä se kulkee
jopa kauppareissuilla mukanamme. Tietenkään nyt kesän tullessa sitä ei
voi autossa istuttaa pitkiä aikoja..
Eroahdistusta ei ole ollut minkäänlaista, ja alusta asti se on ollut
sisäsiisti (tämä oli positiivinen yllätys, koska olimme varautuneet
pahimpaan). Mitään paikkoja se ei ole tuhonnut (tosin yhtään lelua ei
ole säästynyt ehjänä :) ja muutenkin se on kiltti kuin mikä. Ainoa pieni
'ongelma' on, että se ei tykkää oikein muista koirista. Sehän ei sinänsä
isommin haittaa, koska perheillämme ei ole koiria, mutta esimerkiksi
lenkillä se räyhää varsinkin isommille urkosille ja nartuille. Myös
naapuriasunnossa asusteleva kissa on saanut kyytiä muutaman kerran (tai
ainakin sen verran mitä remmi antaa periksi :) Se rakastaa ihmisä yli
kaiken ja voi sitä riemun päivää kun palaan koulusta kotiin
iltapäivällä! Se hyppii minua vasten, riehuu, heiluttaa pikkuista
hännäntöpöä ja vinkuu, sanoen 'ihanaa kun tulit kotiin rakas'.
Ruslan on mainio leikkikaveri ja pallon perässä se jaksaa juoksennella
vaikka kuinka kauan. Olemme pitäneet sitä vapaana vanhempieni luona,
jossa on suuri piha, jossa se voi temmeltää mielin määrin. Se ei ole
tuottanut pettymystä ja karannut, vaan palaa luoksemme aina.. (tai no,
melkein aina.. joskus tuntuu että sillä on puuroa korvissa tai
jotain :) Myös lenkillä vähän syrjemmillä alueilla se saa juosta
vapaana, ja kun viheltää, se palaa aina luokse.
Ruslan on oppinut että, se ei saa tulla sänkyyn viereemme yöllä, koska
mieheni ei halua sitä sinne. Mutta koira onkin ovela: Se hyppää sänkyyn
aina sen jälkeen aamulla, kun Juhis on lähtenyt töihin. Tosin
viikonlopuissa se menee vähän sekaisin, kun kaikki nukkuvatkin pitkään..
Silloin se hyppää hiljaa sänkyyn ja vaivihkaa hiipii peittoni alle muka
piiloon. Kuitenkin suht ison bokseri-pojan kanssa on sitten kiva koittaa
jakaa sänkyä, saati sitten peittoa :) Eikä se pieni hömppä tajua, etten
voi ostaa enää yhtään isompaa parisänkyä, kuin meillä jo on :)
Myös kotiamme se puolustaa. Kun ovikello soi, se valpastuu ja alkaa
murisemaan ja haukkumaan. Koittaa vaan vähän pelotella tulijoita, mutta
kun se pääsee lähemmäs haistelemaan, kaikki onkin kuin jo vanhoja
tuttuja.
Aika pian sen tulon jälkeen, huomasimme sillä olevan korvan lehdessä
pieni patti. Samankaltainen, mutta paljon suurempi löytyi ikenestä, ja
kun sitä tarkemmin tutki, se näytti kasvaimelta. (Mietin, olisiko tämä
voinut olla syynä, miksi koirasta on luovuttu, jos perheellä ei ole
ollut varaa hoitaa sitä kuntoon??!) Käytimme Ruslanin ensimmäisinä
päivinä Hakametsän eläinlääkäriasemalla tutkimuksissa ja siellä
todettiin koiran olevan muuten terve, mutta patit olisivat poistettava.
Ainoa, että Ruslanilta kuului sydämestä pientä sivuääntä, joten sydän
pitäisi myös tutkia. Voisi nimittäin olla, että sydän ei kestäisi
nukutuksen rasitusta. Varasimme ajan, sydäntutkimuksiin ja leikkaukseen
jotka olivat 24.3.04. Lääkäri tutki sydämen, joka mitä luultavimmin
tulisi kestämään leikkauksen. Suussa oleva kasvain leikattiin, mutta
korvassa oleva patti olikin vain rasvakudosta, joka olisi harmiton. Nyt
Ruslan on toipunut urheasti leikkauksesta, ja voi jo syödä niin paljon
mieluisia luita!
Ruslan on myös lihonnut mukavasti meillä ollessaan. Kun se tuli meille,
sillä näkyivät kylkiluut ikävästi ja selkäranka törrötti myös. Nyt se on
onneksi saanut lihaa luidensa päälle (ja lihaksiakin näkyy jo kivasti
pitkien lenkkien tuloksena) ja painoa on kertynyt runsaat viisi kiloa
lisää. Niin kuin tarhan luonnekuvauksessa sanottiin 'pojalle
maistuu ruoka, ja erikoisemmat herkut saavat veden herahtamaan sen
suupielille' -on kyllä aivan totta! Kun se näkee (tai haistaa) jotain
hyvää ruokaa, kuola määrä on rajaton! Mutta toisaalta.. Onkos tuo
ihmekään - onhan pikkuiselle annettu luonnostaan pari numeroa liian
suuret huulet :)
Ruslanista on tullut meille erittäin tärkeä perheenjäsen! Se on meidän
vauva! :) Toivottavasti saamme nauttia sen seurasta vielä monta ihanaa
vuotta! Kiitos Pelastetaan koirat Ry:n ihmisille!!!
-Karoliina, Juhis & Ex-Varju Ruslan-
9.10.2006
Tuota tuota.. En oikein tiedä edes mistä aloittaa kun tähän kahteen ja puoleen vuoteen on ehtinyt mahtua jos jonkinnäköistä tapahtumaa.
Ruslan on siis eläinlääkärin arviolta nyt kohta yhdeksän vuotias papparainen. Melkein kolme vuotta on tallattu yhteistä tietä ja päivääkään en vaihtaisi pois!
Hiukan reilu vuosi sitten minä erosin ja muutin Ruslanin kanssa Tampereen puolelle isohkoon 58neliöiseen kerrostalo asuntoon.
Aluksi Ruski ei viihtynyt kerrostalossa koska se oli tottunut rauhallisempaan rivitalo asumiseen.
Kuitenkin kun jätin radiota päälle, ikkunaverhoja kiinni ja pientä purtavaa sen yksinollessa, se rauhoittui muutaman viikon jälkeen.
Onneksi naapurit olivat suhteellisen ymmärtäväisiä :) Nyt kaikki sujuu hienosti ja muiden samassa rapussa olevien koirien haukkumiset ei vanhaa
ukkoa voisi vähempää kiinnostaa.
Tosiaan Ruslanilla todettiin se synnynnäinen sydänvika sen tullessa Suomeen.
Se sai silloin tällöin ikäviä kohtauksia, jolloin se kaatui maahan, ei meinannut saada happea, tärisi ja pissasi allensa.
Eläinlääkäri sanoi, että jos kohtaukset tihenevät tai voimistuvat, pitää aloittaa nitrojen säännöllinen syöminen.
Aika tarkalleen vuosi sitten tämä kuuri sitten aloitettiin. Ruslan saa joka päivä 4kpl nitroja, kaksi aamulla ja kaksi illalla.
Nitrot ovat auttaneet sen verran, että kohtauksia tulee enää satunnaisia kertoja silloin tällöin.
Viime kesä (2006) oli vaikeaa,
koska kesä oli tavallista lämpimämpi ja sydänvikaiselle vanhukselle se otti tosissaan pumpun päälle.
Me lenkiteltiin Ruskin kanssa vain aamuisin ja iltaisin kun vähän oli viileämpää ja päivemmällä ei kuonoa juuri ulos työnnetty,
paitsi ehkä parvekkeelle. Aloin kesällä jossain vaiheessa miettimään eri vaihtoehtoja koiran kannalta ajatellen ja että mikä on armeliain ratkaisu sen elämän kannalta.
Pelkkä ajatuskin ensimmäisen oman koiran ja rakkaan ystävän lopettamisesta teki pahaa.
Päätin vielä odottaa kuukauden verran, että ilmat muuttuivat viileämmiksi ja koiralle helpommiksi.
Se kannatti. Kun lämpötilat laskivat alle 20asteeseen, Ruslanista kuoriutui se sama vanha koiruus, joka se oli vielä keväällä ollut.
Ei tietoakaan sydämen vajaatoiminnasta tai väsymyksestä. Se otti takaisin kaikki mistä se oli jäänyt kesällä paitsi.
Parin tunnin lenkitkään eivät tuntuneet miltään, vaan se veti koko matkan kuin höyryveturi ihanien tuoksujen perässä :)
Ruslan on muuten saanut kaverin. Tai se on oikeastaan jopa alkanut sietämään muita koiria.
Toiset urokset saavat joskus herran kyllä hiiltymään, mutta melkein kaikki nartut on ihania!
Aivan erityisen ihana on ystäväni pari vuotias tiikeribokseri narttu Iida!
Koirat ovat kuin paita ja peppu, ihan samannäköisetkin, paitsi että Iida on luonnollisesti pienempi kokoinen.
Nyt on lähiaikoina jotenkin alkanut tulemaan se kuuluisa toisen koiran hirmuinen koirakuume.
Selailen Pelastetaankoirat Ry:n sivuja ja ihailen kaikkia meille potentiaalisia koiraehdokkaita.
Toisaalta olen ajatellut, että ehkä minun on annettava Ruslanille rauhalliset eläkepäivät, ilman
että sen pitää taistella huomiostamme toisen koiran kanssa. Mutta kyllä minä vielä joku päivä <3
-Karoliina
