RUTH

Vanhojen koirien ystävänä huomasin hänet heti. Ensimmäisellä kerralla meillä oli niin kiire, etten ehtinyt jäädä selvittämään onko tämä selkeästi mummoiän saavuttanut koira ystävällinen vai ei. Juoksin sen kopin ohi muutamia kertoja ja koira vain tuijotti kopissaan näyttämättä mitään eleitä mielensä liikkeistä. Nyt viikkoa myöhemmin olimme vähän paremmalla ajalla liikkeellä ja tietenkin halusin selvittää tämän mummon luonnon. Se vaan nukkui kopissaan välittämättä mistään mitään. Taas kerran sain itseni kiinni huutelemasta taas yhdelle tarpeettomaksi tulleelle ja hylätylle vanhalle koiralle, joka nukkui sen verran sikeästi, ettei se kuullut tutustumisyrityksiäni. Koska en rohjennut mennä suoraan nukkuvan koiran eteen tietämättä siitä mitään, heitin sitä pienellä puun palasella ja johan mummo hätkähti. Voi että Ruth osoitti hillittyä vanhan mummon onnellisuuttaan, kun huomasin sen. Sitten kohta meitä olikin siinä kokonaista neljä ihmistä hänen ympärillään ja Ruth oli kovin iloinen meistä kaikista ja pyöri siinä ympyrää ihan kuin ei uskoisi todeksi, että se saisi näiltä kaikilta ihmisiltä huomiota ihan oikeasti. Ystävällisyys on siis taattu, mutta kunto ei ole luonnollisestaan kovin vakuuttava. Jalat ovat jäykät ja lihakset heikot. Silmät ovat vähän sameat eikä kuulossakaan kauheasti kehumista ole. Mitenkään toivoton tapaus Ruth ei ole, vaan se etsii itselleen epäitsekästä vanhuksien elämänkokemusta arvostavaa kotia, jolle sillä on vielä paljon mummon viisauksia tarjottavana. Ruth on sellainen laihan saksanpaimenkoiranartun kokoinen koiruus. Ikää sillä voisi olla 10 vuotta tai ehkäpä jopa 12 vuotta. 23.08.08 Ruth pääsi jaloittelemaan: Tätä on odotettu, pääsen vihdoin treffaamaan Ruth-muoria! Menen varovasti kopin eteen ja yritän tiirailla josko siellä muoria näkyisi. Näkyyhän se, mutta kopista ulos ei toisella näytä olevan mitään kiirettä. Kotvan siinä houkutellaan, useamman ihmisen toimesta, ja lopulta pääsemme liikkeelle. Ruthin kävely vaikuttaa kovin haparoivalta, mutta ei se jalka ihan vakaasti kulje meikäläiselläkään siinä saviruohikossa, muita koiria väistellen. Kun päästään hieman väljemmille vesille joudun ottamaan muutaman kirmausaskeleen pysyäkseni mummelin pyrähdyksissä perässä. Joku huumaava tuoksu kävi vissiin nenään ja päättäväisesti tuoksua kohti siis! :-) Lenkkiseuranamme oli Kullervo-papparainen ja "vanhukset" pistivät tassua toisen eteen päättäväisesti, tosin hieman välillä horjahdellen pitkään paikallaan tönöttämisen seurauksena. Yllättävän virkeän mummelin sainkin hihnanpäähän, sillä ajoittain Ruth melkein veti :-) Ihana huomata, että liikunta vielä maistaa toiselle ja hajut sekä ympäristö kiinnostaa!! Kullervo-papparaisen kanssa tuli juttuun hyvin, kuten myös muiden tarhalla lähitetäisyydellä treffattujen urosten ja narttujen. Jopa n. puolivuotias pentukin sai säheltää vierellä ilman, että se olisi Ruthin päiväkäppäilyä häirinnyt :-) Kuten kuvastakin huomaa, leikkimieli se on vanhuksellakin ja tällä kertaa, paremman puutteessa, kivi toimitti vetolelun virkaa. En olekaan ennen harrastanut kivenvetoa koiran kanssa.... 8) Ruth ansaitsee oman kodin pian, sillä koppiin kytkettynä se ei saa mitään liikuntaa eikä vanhuksen kunto ylipäänsä kohene, päin vastoin! Ihana sakemanni-mummo, huumorintajulla, tarjolla sille, joka osaa arvostaa elämää nähneitä vanhempia otuksia 8)

RAKAS RUTH
13.10.2008

Rakastan sinua