"Ruusu on hurmaava nuori neito, jolle valokuva ei tee oikeutta. Ruusu tarvitsee hetken aikaa saadakseen tutustua uusiin ihmisiin. Se perääntyy ja saattaa jopa varoittaa liian innokasta tutustujaa murahtamalla. Tuttujen ihmisten seurassa Ruusu on vapautunut, leikkisä ja utelias. Yksi tarhan työntekijöistä ei malttanut millään jättää tätä kaunokaista koiratarhalle ja niin se pääsikin Jaanikalle kotihoitoon. Hoitopaikassa on lapsia, joista Ruusu pitää kovasti, samoin se tulee perheen kissojen kanssa hyvin toimeen. Vaikka tyttönen on lapsirakas, myös tulevan perheen mahdollisten lasten pitää antaa Ruusulle riittävästi aikaa tutustua rauhassa kaikkeen uuteen. Ruusu painaa alle 10 kiloa ja sen säkäkorkeus on n. 35 cm, ikäarvio alle 2-vuotias."
PITKÄN PÄIVÄN MATKA KOTIIN
Heinäkuun ensimmäisenä päivänä 2004 minut vietiin taas tarhalle, vaikka olin saanut olla joitain viikkoja kotihoidossa. Istuin autossa kiltisti, vaikka kovasti ihmettelin, mitä tämä nyt taas on.
Iltapäivällä tarhalle tuli pariskunta, joka jutteli minulle avonaisesta auton ikkunasta. Katsoin niitä kummissani. Sitten ne häipyivät sisälle ja vähän ajan päästä tuli tuttu Minna Tauriainen näiden uusien tyyppien kanssa päästämään minut ulos autosta. Sain niiltä uusilta tyypeiltä – Mintulta ja Harrilta – herkkuja ja vaihdoin pari nuuhkaisua Herbertin kanssa, joka sanoi lähtevänsä Suomeen. Tunnin verran sain tassutella tarhan läheisyydessä ja sitten piti mennä valkoiseen taksiin. Se pelotti enkä olisi millään halunnut lähteä. Lopulta kuitenkin alkoi matka kohti satamaa.
LAIVAKOIRANA
Satamassa oli kauhean paljon ihmisiä ja sekin minua hermostutti, vaikka menimmekin laivaan vasta kun lähes kaikki muut olivat jo sisällä laivassa. Matkustimme Eckerö Linen koirahytissä. Olin aika levoton, mutta välillä sentään maltoin rauhoittua Mintun tai Harrin syliin. Ne sanoivat minua koko ajan Vardaksi, vaikka vähän aikaa olin tottunut Roosi tai Ruusu nimeen. Mutta Vardahan tarkoittaa ruusua, joten periaatteessa kaikki on niin kuin ennenkin. Minä opin nimeni hienosti jo laivalla ja osoitin, että oppimiskykyä riittää. Nykyisin minua kutsutaan välillä myös Vartaaksi, Vartaksi, Varskuksi, Varskutarallaaksi, Ruusunnupuksi ja ehkä korvieni koosta johtuen Dumboksi.
Myöhään illalla saavuimme paikkaan, jota markkinoitiin minulle kotina. Se oli aluksi aivan hirveää, kun en oikein uskaltanut kävellä parkettilattioilla. Ihmiset kuitenkin liikkuivat sinne tänne ja yrittivät houkutella minuakin. Vähitellen rohkaistuin ja pääsin yöksi sänkyyn nukkumaan, vaikka minulla oli oma petikin.
VARDAN KOIRANPÄIVÄT SUOMESSA
Ensimmäisinä päivinä minun lenkkini menivät jännittäessä. Kävelytin ihmistäni kilometritolkulla ennen kuin maltoin tehdä hätiä. Tarhalla en ollut reagoinut toisiin koiriin mitenkään, mutta heti ensimmäisenä aamuna lenkillä minun piti haukkua vastaan tullutta koiraa. Siitä tavasta minua yritetään opettaa pois, mutta toisten haukkuminen on niin kivaa.
Minut yritettiin tutustuttaa Lulu-nimiseen koiraan. En tykännyt siitä yhtään ja näytin kunnolla hammasta. Muutamia kertoja olemme tavanneet, mutta ei meistä kavereita tule. Niinpä Minttu selitti minulle, että saisin asua hänen äitinsä luona. Siellä olen ihan tyytyväinen. Minttu tulee usein minua katsomaan ja pääsen monesti myös Mintun luo käymään. Silloin siellä ei ole toista koiraa, vaikka karvoja ja hajua onkin joka paikassa.
Minua kehutaan kovasti kiltteydestäni. Osaan suomea jo aika hyvin. Jään nätisti yksin kotiin enkä tee mitään tuhoja. Rakastan olla sylissä, saada rapsuja ja lenkkeillä. Opin tosi nopeasti myös antamaan tassua, hyppäämään renkaan läpi, kierimään ja muita temppuja. Herkkuja olen saanut jo ehkä liikaakin, kun paino alkaa nousta. Olen sopeutunut tosi hyvin uuteen kotiin. Minulla on tarhakin Mintun luona, mutten oikein tykkää olla siellä. Istun vain surullisena tarhan oven takana, koska tarha tuo ikäviä muistoja mieleeni. Onneksi minun ei tarvitsekaan olla siellä.
Vaikka olen asustellut täällä Suomessa vasta vajaan kolme kuukautta, tuntuu siltä kuin olisin aina kuulunut tänne. Omat ihmiseni ovat kauhean kilttejä minulle eikä minun tarvitse enää pelätä mitään. Minulle on luvattu, ettei minun enää ikinä tarvitse vaihtaa kotia.
Näin minusta tuli suomalainen. Haluaisin joskus kovasti kertoa ihmisilleni, mitä minulle on tapahtunut, mutta ehkä on parempi, etteivät he tiedä kaikkea. Nyt minun on hyvä olla. Siitä suurkiitos Pelastetaan koirat ry:n ihmisille!
Terveisin Varda ja Minttu
Lehtijuttu Vardasta 02.01.2005
KAKSI VUOTTA ELÄMÄSTÄNI
Kauniina lauantaipäivänä 1.7.2006 Vardan Suomeen tulosta tuli kuluneeksi kaksi vuotta. Siinä ajassa pelokkaasta koirulista on kehkeytynyt perheemme täysivaltainen ja erittäin päättäväinen jäsen. Jos Vardaa ei esimerkiksi huvita lähteä sateen, kuumuuden tai muun syyn takia lenkille, niin sitten hän ei suostu liikkumaan kotiportailta mihinkään. Myös lenkillä tahdin ja suunnan määrää koira.
Varda on oikea kullannuppu, joskin aina nälkäinen. Varmaan hän on aikanaan joutunut tappelemaan ruuasta. Nyt sitä on tarjolla, mutta joka muru on Vardalle kullanarvoinen. Lautasetkin nuollaan niin puhtaaksi, että niitä voisi luulla tiskatuiksi.
Kotipihalla Varda pysyy kiltisti. Missä omat ihmiset, siellä Varda.
Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon. Suuresti rakastamani Lulu-koira siirtyi sateenkaarisillalle enkeliksi vähän yli vuosi sitten. Ilman Vardan tarjoamaa lohtua kyynelvirta olisi muodostunut paljon suuremmaksi. Viime jouluna kotiimme muutti Tallinnasta Rekku Rescuen kautta adoptoitu Piki-poika.
Varda on varsinainen sylikoira. Sitä saa ottaa syliin lenkeillä, tv:tä katsellessa – melkeinpä missä tahansa tilanteessa se ponnahtaa syliin tai tökkää tassulla sanoakseen, että nyt on syliaika. Hän on myös lahjakas temppukoira. Varda on kiltti, älykäs, tottelevainen, leikkisä ja toisaalta taas rauhallinen. Kaikkiaan oikea unelmakoira, jonka sopeutuminen uuteen elämään tuntui tapahtuvan lähes ongelmitta. Vanhasta elämästä on jäänyt joitain pelkoja. Esimerkiksi humalaiset miehet ovat Vardalle punainen vaate, jota täytyy kovasti karvat pystyssä haukkua.
Kaksi vuotta yhteistä elämää on siis takana ja toivottavasti monta yhteistä vuotta edessä, sillä Varda on tehnyt meidät todella onnellisiksi. Vaikuttaa kovasti siltä, että Vardakin on eloonsa Suomessa oikein tyytyväinen.
Kesäterveisin Varda ja Minttu
