Hei kaikille!
Ensimmäisenä haluan kiittää Sannaa Lohjan suunnalta koska ilman häntä en olisi tietoinen näistä kaikista koirista enkä olisi saanut Noonaa tänne Kyrööhin.
Soitin Noonan entiselle omistajalle Kotkaan tiistai iltana ja sanoin tulevani saman viikon sunnuntaina Kotkaan matkaa kertyikin melkein tuhannen kilometriä mutta enpä ole kertaakaan katunut. Siispä sunnuntai aamuna auton nokka kohti Kotkaa oma koira Arttu mukaan ja eikun hakemaan Noonaa kotiin. Aluksi näyttikin siltä ettei Noona oikein halunnut olla kaveria Artun kanssa mutta silti autoon tuleminen oli helppoa lähti mukaan aivan kuin olisi tiennyt että nyt pääsen kotiin.
Arttu ja Noona saivatkin tutustua pitkän ajomatkan ja kotona oltiin jo aika hyvää pataa.Noona on nyt ollut täällä Vähässäkyrössä meidän luona nelisen viikkoa ja tulee toimeen tosi hyvin niin muiden eläimien kun pienen poikani kanssa.
Vaikka aluksi hieman arvelutti että mitä tästä vain tulee mutta nyt on tunne että päivääkään en vaihtais pois. Ensimmäisenä oli tietysti Noonan pesu ja kynsien leikkaus edessä ja varauduin hommaan kuonokopan kera jota ei kyllä tarvittu sillä neiti aivan nautti olla suihkussa ja tykkäsi jopa kynsien leikkuusta niin että Arttukin veti kalpeaksi. Sitten mentiin tietty eläinlääkärille tarkistamaan että tyttö on kunnossa ja kunnossahan se olikin mitä nyt enempi lihaa luitten ympärille ja sitä varmasti tuleekin.
Noona todellakin on vain noin 3-4 vuoden vanha ja tosi leikkisä eli rakastaa kirmata Artun kanssa metsissä ja pelloilla ja niitähän täälläpäin riittää. Nyt meillä onkin kriittistä aikaa sillä toi meidän Arttu kun onkin niin komea että neitillä rupes hormonit hyrräämään ja päätti että on juoksun aika kylläpä Noona oli näkemisen arvoinen kun housut kiskottiin jalkaan ja kaikenaikaa vahditaan ettei tulis vahinkoa.
Ehkäpä saamme näiden kaverusten hormonit kuriin ja jäämme ilman kesäpentuja tai sitten emme saa nähdä kerron kyllä tapahtumia myöhemmin lisää kun vain näitä tarinoita todella lisää tuleepi siihen saakka kaikille ihanaa kevään odotusta!
T. Satu, Rami, Rasmus ja elukat. Arttu, Noona, Vilho, Honey, Retu, Mamma, Grueger ja likat
Noonasta tuli koiraenkeli joulukuun lopussa 2006
En tiedä kuinka aloittaisin kun siitä on todella pitkä kun olen viimeksi
kirjoitellut... Noonahan tuli meille 2003 ja ehdimme viettää paljon hyviä
hetkiä ...ja huonojakin... mutta aloitan vaikka siitä kuinka hyvin Noona
meille sopeutui. Noona tuli valtavan hyvin toimeen muiden koiriemme kanssa
ja rakasti meidän poikien kanssa meuhkaamista. Eniten hän taisi pitää
mökillä olemisesta ja uimisesta. Sanotaan että Noona todella nautti
elämästään. Aina se ei helppoa ollut sillä noin vuosi Noonan muutosta
meille, tehtiin sille kasvaimenpoistoleikkaus joka onneksi antoi vuosia
taas lisää meidän mummolle... Ikävä kyllä jouduimme tekemään todella
raskaan päätöksen joulukuun lopussa 2006... Noonalle jouduttiin antamaan se
viimeinen matka... Noonan jalat tulivat huonoon kuntoon johtuen iästä sehän
oli jo veteraani... Ne eivät kantaneet enää vaan pihalla käytiin kantamalla
koiraa koska haluttiin vielä jouluna olla kaikki yhdessä. Nyt Noona nukkuu
koiraenkelin ikiunta omassa viimeisessä lepopaikassaan eli lähellä meitä puun alla omassa pihassa... IKUISESTI NOONAA MUISTAEN...
Satu, Rami, Rasmus, Riku ja tietysti karvaiset ystävämme Arttu, Honey, Retu
ja Karvinen
