Pala nousee kurkkuun ja kyyneleet pyrkivät väkisin silmiin kun kuuntelen Saban tarinaa:
Saba on huostaanotettu kodistaan marraskuussa 2005 jossa sitä oli hakattu ja pidetty
muutenkin todella huonosti. Sen häntä oli aivan muussina joten se jouduttiin välittömästi
amputoimaan huostaanoton jälkeen. Voin vain kuvitella minkälaiset tuskat tytöllä on ollut
ja miten se ei ole millään voinut ymmärtää miksi tuo käsi tekee sille niin pahaa =(
Sabaa lähestyessä näkee selvästi miten ihmisen pahuus on vaikuttanut tähän kaunottareen,
se pelkää kättä sekä äkkinäisiä liikkeitä ja ihmisen kosketus saa sen säpsähtelemään kauhusta.
Se ei kuitenkaan murise, sähise tai yritä millään tapaa puolustaa itseään vaan yrittää
aluksi vain vetäytyä kauemmaksi. Kuitenkin kun vain jatkat silittämistä niin tyttö rupeaa
hyvin ujosti ja varovaisesti puskemaan kunnes huomaa ettei tämä käsi satutakkaan jolloin se
rentoutuu ja alkaa puskemaan kovemmin ja kehräämään. Saban sydän on täynnä puhdasta kultaa,
kaikesta pahuudesta ja tuskasta ihmisten taholta huolimatta se ei halua satuttaa ihmistä,
ei puolustaa itseään ihmiseltä ja tyttöä silitellessäni tämä ajatus vain pistää palan kasvamaan
kurkussa sekä kyyneleet nousemaan silmiin kun ajattelen kuinka luottavainen tyttö on vieraisiinkin
edelleen vaikka kokenut ties mitä pahaa =(
Saba pelkää jonkin verran muita kissoja varsinkin jos nämä ovat hyvin energisiä ja tulevat
ihan kiinni siihen joten sille onkin haussa koti jossa ei olisi kovin energistä kissaa
entuudestaan. Saba ei myöskään sovellu pienten lasten perheeseen taustansa vuoksi vaan
haluamme tarjota sille rauhallisen kodin jossa se saa rauhassa elää rakastettuna perheenjäsenenä
ja jossa sille annetaan aikaa oppia luottamaan kunnolla ihmisiin. Saban suomeen lähtö oli aika
itsestään selvyys itselleni vaikka tiedän ettei se tule saamaan helposti kotia koska on liian
tavallisen näköinen. Se ei kuitenkaan itseäni haittaa koska luonne on mitä mahtavin ja tyttö
on ansainnut mahdollisuuden parempaan elämään ja uskon siihen että siellä jossain on se koti
joka on pitkään etsinyt juuri Sabaa =). Virosta se ei ole saanut kotia siksi että ihmiset
ovat "hylänneet" sen siksi että sillä on töpöhäntä =(. Saba on hyvin kaunis mustavalkoinen
tyttö ja sillä on nenänpää musta. tyttö on sisäsiisti, felv+fiv-testit negatiiviset. Saba
on kotihoidossa Vihdissä jonne saapui 14.7 oltuaan n.8kk hoidossa viron puolella.
16.7.2006
Saba on kotiutunut todella loistavasti hoitopaikkaan. Se ei pelkää hoitajansa kättä tippaakaan
enää ja tuntuu että se elää nyt hyvinkin onnellisena hoitopaikassa. Hoitajan tullessa
huoneeseen se kirmaa välittömästi paikalle ja aloittaa puskemisen, ihan sama onko puskun
kohteena hoitaja, kiipeilypuu, lelu, ruokakuppi tai toiset kissat, pääasia että se saa vain puskea.
Kun tytölle alkaa juttelemaan ja ojentaa kättä se sinkoaa vastaan puskemaan eikä tiedä miten
päin olisi ja haluaa vaan puskea ja kehrätä =) Saba rakastaa kiipeilyä ja ikkunalaudalla se
istuisi vaikka kuinka kauan katsellen lintuja ja uuden kotimaansa maisemia.
Heippa!
Tässä Saban eli nykyisin Selman kuulumisia 24.1.07.
Selma tuli meille heinäkuussa 2006 ensimmäiseksi kissaksemme. Heti
tytön tarinan luettuani tiesin että tässä on Meidän Kissa. äkkiä
testaamaan koirat,ex-varju Myy ja Myyn yllätyspentu Sissi, kissoilla
ja hyvin meni!
Kun ensimmäisen kerran näin Selman vältti se katsekontaktia eikä sen
lähimaillekaan päässyt. Kuitenkin tytön kauneus ja viattomuus vei
mukanaan ja olin aivan myyty!
Hakupäivänä vettä satoi kaatamalla ja ukkonen jyrisi. Koko matkan
pieni naukui surkeana kantokopassa ja itsellä oli niin avuton olo kun
ei voinut mitenkään "lohduttaa"...
Kotiin päästyämme ja luukun aukaistuamme Selma hiipi ulos kopasta ja
säntäsi sitten saunan lauteiden alle. Kyllä oli vaikeaa antaa tytön
olla siellä rauhassa kun olisi halunnut niin paljon rutistaa ja
rakastaa!
Koirat haistelivat tällä välin Selman hajuja ja IHMETTELIVäT. Kun
sitten viimein päätin mennä tyttöä tervehtimään, vihlaisi se niin
syvältä sydämestä kun tytön näin. Se kyyhötti saunan nurkassa,vapisi
kauttaaltaan, ja sen silmistä paistoi niin pohjaton pelko ja kauhu
että se oli kuin isku vasten kasvoja. Ja tässä vaiheessa siis seisoin
kahden metrin päässä täysin liikkumatta ja hoin sabata-sabata-sabata
lempeällä äänellä.
Silloin vasta todella oivalsin kuinka paljon pahaa Selmalle onkaan
joku tehnyt.. Istuin alemmalle lauteella ja jatkoin houkuttelua
lempeällä äänellä. Ilman reaktiota.
Hurjaa oli myös tajuta se, että tyttö oli niin alistettu ettei se
enään edes osannut puolustaa itseään mitenkään. Se ei kertaakaan ole
edes sähähtänyt.
Seuraavana päivänä sain makupalalla Selman liikahtamaan hieman
eteenpäin. Voi sitä onnea! Ja siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin. Kun
ensi kertaa kuulin hentoa kehräystä ja tyttö puski saunan kaidetta,
tulivat onnen kyyneleet...
Selman oltua meillä muutaman päivän onnistui se livahtamaan ulos. Itse
olimme juuri silloin pihalla ja yhtäkkiä tajusimme oven olevan auki ja
kissa seisoi pihalla. Muutaman sekunnin vain seisoimme tekemättä
mitään, tunne oli aika kamala. Sitten ystäväni toimi kuten
kissaihmiseltä voi odottaa;nappasi tytön syliin nopeasti laittaakseen
sen nopeasti sisälle. Noh..kun kyseessä sitten oli kissa tällaisella
taustalla,iski Selma kynnet ystäväni naamaan ja pinkoi pakoon minkä
kerkesi.
Ja sitten iski minulle tietysti paniikki päälle. Soitin miehelle joka
pyyhälsi taksilla illanvietosta apuun ja rauhoittamaan tilannetta. Voi
sitä itkun ja itseinhon määrää jota niinä hetkinä kävin läpi. Kuinka
voi käydä näin?!? Soitto äkkiä Essille ja kaikki mahdolliset keinot
käyttään. Ikkunat auki,ruokaa joka paikkaan
ja etsiskelyä,kyselyä. Autolla,kävellen ja koko ajan. Oli vaikea uskoa
että Selma tulisi takaisin pelästyttyään niin pahasti ja oltuaan
meillä vasta niin vähän aikaa. Mutta, TYTTö LöYTYI. Huoh... Essin ja
Miian armollisella avustuksella saatiin napattua tyttö kiinni ja
takaisin kotiin.
SUURI kiitos teille Essi ja Miia avustanne!
Sitten nykyhetkiin:
Koiriin Selma on tottunut hyvin. Alussa oli ihmetystä puolin ja
toisin, muutama jahtaus yritys on koirien puolelta tullut, mutta
nykyään ovat täysin hyväksyneet toisensa. Selma välillä innostuu
puskemaan myös koiria..Siitä on muutenkin tullut ihan puskemisen
mestari,kaikki käy..!
Tänä päivänä Selma nukkuu yönsä yleensä sängyssämme jomman kumman
jaloissa, ja päivisin suosikki paikka on aitiopaikka oman tyynyn
päällä ikkunan edessä lintuja "katsellen". Tyttö RAKASTAA rapsuttelua
ja kaikkea hellittelyä. Nykyään Selmaa saa jo oikein "leipoa" ja
pyörittää ja se vasta tytöstä kivaa onkin. Sohvalla se on sylissä
melkein aina, ja viimeistään tulee kun kutsuu. Paras paikka on niskan
päällä lötköttämässä (ihmiselle kuitenkin aika raskasta..)Nyt tyttö
hyppäsi tähän pöydälle missä kirjoitan, halunnee lähettää terveisiä
ihan henk.kohtaisesti.Hur-rur-ruu Selmalta :) !
Tytön kehitystä on ollut todella mielenkiintoista seurata. Ensin se
uskaltautui (äänistä päätellen) ulos saunasta ihmisten ollessa poissa
näkyvistä,sitten myös ihmisten ilmestyttyä, seuraava askel oli kun
tyttö ei enää häipynyt vaikka kantoikin kädessään esim.kastelukannua
tms, sitten tyttö alkoi kävellä vierestä, sitten edestä, seuraavaksi
juoksi edestä vaikka kädessä oli tavaraa, seuraavaksi käveli. Nykyään
ei aina viitsi edes väistää vaan neidin yli on astuttava!
Oli myös hauska seurata kun Selma alkoi leikkimään. Ensin se alkoi
leikkiä leluillaan meidän mennessä nukkumaan, mutta leikki loppui heti
jos kuuli vähänkin ääntä meistä.
Sitten leikit kävi villimmiksi ja naurettiin makuuhuoneessa kun tyttö
veti milloin minkäkin perässä rundia ympäri taloa. Pikkuhiljaa sitten
alkoi leikkiä myös päivällä ja kun huomasi ettei siitä seuraa mitään
pahaa alkoi meno olla aikamoista! Eteisestä olohuoneeseen, sieltä
keittiön pöydän kautta tuoli kumoon ja makuuhuoneeseen, välillä
saunaan jne..
Ja leluksi kelpaa nykyään kaikki mistä lähtee kova ääni laminaattia
vasten, hyväksi todettu mm.kännykkä ja koirien luut. :) Myös peiton
alla heiluvia varpaita on kiva metsästää! Chinchilloitamme Selma on
aina valmis "tervehtimään".
Selma vaikuttaa hyvin onnelliselta tytöltä nykyään. Kovasti olen
toivonut valmistujaislahjaksi Selmalle omaa kissa-ystävää, katsotaan
josko saan mitä toivon. Tytöllä nimittäin tuntuu tuota leikkisää
luonnetta olevan!
Kuukauden päästä muutamme maalle isoon taloon, ja Selma saa näyttää
taitonsa hiirten metsästyksessä. Sitten opetellaan myös, jos vain
Selmaa kiinnostaa, ulkoilua valjaissa.
Kiitos upeasta kissasta etenkin niille jotka ovat Selman pelastaneet
ja ainakin fyysisesti hoitaneet kuntoon, sekä PK:n väelle että näitte
tytön pelon ja traumojen läpi sen kauniiseen sieluun!
Selma on omistajiensa mielestä kaunein ja rohkein kissa mitä maa
päällään kantaa, osoittamastaan rohkeudesta ja kyvystä luottaa
ihmiseen kaiken kokemansakin jälkeen ansaitsisi Selma
urhoollisuusmitalin!
Kissamaisin terveisin: Selma, eläinystävänsä ja Minna ja Jussi
