SABINE
Sabine on kohta 12v täyttävä neitokainen, joka pääsi suoraan omistajaltaan viettämään eläkepäiviä Suomeen syyskuussa 2004.
Perillä Heinolassa lähdettiin heti ulkoilemaan vaikkakin satoi kaatamalla. Mukaan tuli pieni ja karvainen sekä vähän oudon oloinen kaveri, nimeltään Ferdi. Se hyökkäsi heti nuuskimaan minua enkä oikein tiennyt miten suhtautuisin tuohon vähän turhan intiimiin tutustumiseen. Mutta muutaman napakan komennon jälkeen poika uskoi ja pääsimme metsään ulkoilemaan. Sain tutustua tosi kivaan lenkkipolkuun, joskin uudella emännälläni tuntui olevan hieman vaikeuksia mukamas sateen vuoksi (ja minusta kyllä tuntui ettei hän ihan heti hallinnut kahta itsepäistä koiraa hihnojen päässä). En vielä päässyt juoksemaan vapaana - mitä niin kovasti rakastan, mutta emäntäni lupasi pian luottaa minuun sen verran, että voin kokeilla sitä.
Matkan ja lenkin jälkeen olikin jo kauhea nälkä ja sain ison kulhollisen maukasta ruokaa. Onneksi olen lähes kaikkiruokainen. Harmitti, kun en saanut syödä Ferdin kulhosta ruokaa vaikka se jättikin sitä niin paljon syömättä. Minulle kerrottiin, että Ferdi syö vähän kerrallaan, mutta useammin ja siksi Ferdin ruokaan ei saa kajota. Yritän muistaa (vaikka se tuottaa vaikeuksia vieläkin).
Ensimmäinen ilta oli hieman hankala kun tuli ukkonen, joka pelottaa minua kovasti. Ferdikin oli niin mustasukkainen emännästään, että näytteli minulle hampaitaan vähän väliä. Oikein piti alkaa karttamaan kaukaa moinen. En ole vielä kuitenkaan huolissani, sillä minulle on kerrottu, että alku voi olla vähän hankalaa. Yritän fiksuna naisena ymmärtää kärttyistä vanhaa vaaria. Uusi isäntäni "nukkui" vieressäni koko yön olohuoneessa jonne ukkosen äänet eivät kuuluneet niin hyvin kuin makkariin ja rauhoituinkin aamuyöstä eikä minua tarvinnut koko ajan rapsuttaa.
Viisi päivää on nyt kulunut uudessa kodissa ja olen tyytyväinen. Minua hellitään paljon ja olen saanut jo juosta vapaana ulkonakin. Olin pihallakin ulkona vapaana, mutta näin naapurin kissan ja loikkasin sen perässä aidan yli ja ajoin kissan puuhun. Siitä ei oikein tykätty - varsinkaan naapurit enkä saa kuulema tehdä enää niin. Nyt en saa olla pihalla vapaana ennen kuin laitetaan vähän korkeampi aitaus pihan ympärille. No, olen odotellessani kuopsuttanut pihanurmea niin että siellä on oikein kivoja kuoppia siellä täällä. Kun Ferdi juoksee pihalla pallon perässä niin se aina välillä osuu kuoppaan ja minulla on hauskaa. Olohuoneessa saan nukkua sohvalla - ainakin "salaa" yöllä. Minua ei saa yläkertaan nukkumaan niin kauan kuin sohva on niin ihana. Ainakin nyt tuntuu siltä. Ja emäntä on luvannut taivutella isäntää siihen, että voisin levätä sohvalla muulloinkin. Ehdotettu on myös oman "pikkusohvan" hankkimista. Saapa nähdä. Osaan kyllä istuakin sohvan reunalla niin, että nostan toisen takajalkani sohvalle. Ja leukaa on samalla kiva nojata sohvapöytään. Sanovat, että hassunnäköistä on, mutta jos mukavalta tuntuu niin senkun istut niin.
Minusta on myös otettu aika paljon kuvia ja lähetän niistä joitakin teille. Kerron lisää kuulumisia kunhan touhuiltani taas ehdin.
Mukavaa syksyn jatkoa toivotellen Sabine
Kaikki on mennyt todella hyvin. Sabinesta tuli todella nopeasti täysivaltainen perheemme
jäsen ja hyvä kaveri Ferdi-vaarimme kanssa. Sekä Sabine että Ferdi jaksavat riehua
runsaan 12 vuoden iästään huolimatta kuin pienet villivarsat ja ovat aina paikalla kun
jääkaapin ovi käy.
Sabinella on ollut vaivanaan jatkuva virtsarakon tulehdus mutta lukuisat
tutkimukset eivät ole osoittaneet sen olevan peräisin kasvaimesta tai olevan muutenkaan
mitään vakavaa. Vaivaa hoidetaan nykyisin estolääkityksellä ja se on pysynyt hyvin kurissa.
Kolme viikkoa sitten saimme perheenlisäystä. Löysimme Tallinnan koiratarhalta pienen ja
sokean Ronja-tyttösen, jonka edessä hellyimme täysin. Ronjan silmät olivat niin huonossa
kunnossa että ne poistettiin. Ronjan kyljestä löydettiin myös kasvain joka onneksi oli vielä
hyvänlaatuinen ja saatiin myös poistetuksi.
Sabine ja Ferdi ovat ottaneet Ronjan hyvin
vastaan joskin Sabine ensin hieman arasti uutta tulokasta. Luonnollinen reaktio varmasti
rouvalle, joka on nauttinut puoli vuotta täysin rinnoin keskipisteenä olemisesta ja joutuu nyt
hieman jakamaan rapsutuksia ja hellyydenosoituksia Ronjan kanssa. Ferdi-herra elää omaa
coolia elämäänsä jossa riittää kun saa päivittäin muutaman hellyysminuutin osakseen ja
paljon leikkiä pallon kanssa - ja tietysti herkkuja.
Sabine, Ferdi ja Ronja tekevät päivittäin
n. 5 kilometrin lenkkejä kanssamme kukin vapaana juosten. Emme olisi varmasti ikinä
uskoneet että sokea Ronjakin pärjää siinä missä muutkin, niin sisällä kuin ulkonakin.
Ronja on niin täynnä elämäniloa ja onnea että sydän on pakahtua.
Onnellinen perheemme odottelee kovasti kesää jolloin on tarkoitus viettää mahdollisimman
paljon mökkielämää luonnon helmassa. Toivottavasti tulee lämmin ja aurinkoinen kesä.
Toivotamme kaikille samalla aurinkoa, iloa ja onnea elämään!
t. Sabine, Ronja, Ferdi, Kiia ja Jukka
21.6.2007 Sabine eli kanssamme 2,5 onnellista vuotta, mutta lähti sateenkaarisillalle
toukokuussa. Sabinen muistosivut löytyvät alla olevan linkin takaa:
http://koti.phnet.fi/proanima/Sabinen%20muistosivu.htm
Olen kotiutunut erinomaisesti uuteen kotiini ja perheeseeni Heinolassa. Laivamatka Tallinnasta Helsinkiin alkoi huonosti kun äkäinen mies terminaalissa vaati laittamaan minulle kuonokopan, jota inhoan. Onneksi uusi emäntäni otti sen heti pois kun pääsimme laivaan eikä sitä sen koommin tarvinnut edes nähdä (toivottavasti emäntäni heitti sen mereen). Automatka Helsingistä Heinolaan oli ihana kun sai katsella uusia maisemia ja vielä monesta ikkunasta. Minulle hankitaan kuulema oma turvavyö, jotten pitkine koipineni heiluisi niin kamalasti penkillä.
26.04.2005