SAMBUCA
Sambucan omistaja ei ole ikinä huolehtinut koirastaan kunnolla, vaan Sambuca
on saanut pärjätä aika pitkälle omillaan. Omistaja tietää Sambucan olevan tarhalla
mutta ei tahdo koiraansa takaisin ja hyvä niin, Sambucan on varmasti parempi muualla.
Sambuca on joutunut pentuna auto-onnettomuuteen minkä takia Sambuca ontuu jonkun verran,
eikä herran jalat ole muutenkaan kovin vetreät.
Säännöllisellä liikunnalla lihaskunto varmasti parantuisi ja
lihakset antaisivat tukea herran hieman kankeille nivelille. Vanhalle koiralle
tasainen ja säännöllinen liikunta on todella tärkeää ja tähän tarhalla ei
valitettavasti ole resursseja. Sambuca on myös aliravittu, mutta herralla on
selkeästi vielä ruokahalua ja elämäniloa, se ei ole luovuttanut, niin kuin moni
koira sen osassa olisi varmaan tehnyt jo jokin aika sitten.
Sambuca on läheisyydenkipeä ja se pyytää ihmisen luokse raaputtaen tassuillaan
häkin ovea, lenkin jälkeen se jää itkemään perään, raasu ei tahtoisi jäädä taas
kerran yksin, oman onnensa nojaan. Sambuca käyttäytyy lenkillä hyvin, herra ei viitsi
enää turhasta alkaa temppuilemaan, niin moni asia on jo nähty ja koettu, että
nyt olisi vain tasaisen ja rauhallisen elämän vuoro.
Sambuca sopisi parhaiten kotiin, jossa ei ole pieniä lapsia eikä isoa eläinlaumaa,
jotta se saisi nukkua rauhassa eikä jäisi toisten jalkoihin ja taas kerran huomiotta.
Sambuca on erittäin ystävällinen ja hyväluonteinen, mikä kertoo todella vahvasta ja
hyvästä hermorakenteesta kovista kokemuksista huolimatta. Kokoa tällä herrasmiehellä on arviolta 60cm.
Rakas Sisu-vanhuksemme nukkui ikiuneen 2.1.2007 perheen ympäröimänä Hyvinkäällä.
Sisun, joka tarhalla totteli nimeä Sambuca, tie kotiimme oli turhan mutkikas ja
valitettavasti että se sai elää vain pienen osan elämästään huolehdittuna. Olemme
kuitenkin iloisia että saimme pitää vaarin edes nämä kaksi vuotta.
Elokuussa 2004 selasin PK:n nettisivuja ja katseeni osui Sisun elämää nähneeseen
olemukseen. Esittelytekstin mukaan se oli saanut tulla toimeen omillaan koko ikänsä
ja kaipasi eläkekotia. Tekstissä mainittiin että se ansaitsisi paikan arvostettuna
perheenjäsenenä, eikä kodissa tulisi olla muita eläimiä ettei se taas jäisi vaille
huomiota.
Sisu varattiin meille, vaikka meillä oli jo kolme koiraa. Ehkä ontuvalla vaarilla ei
ollut muita kysyjiä, tai sen kodin löytymisellä alkoi olla kiire.
Näiden kahden vuoden ja neljän kuukauden jälkeen voin todeta että Sisu todella
ansaitsi kaiken huomion ja hoivan minkä pystyimme antamaan. Muut koiramme
tunnustivat heti vaarin johtajakseen, ja fyysisestä raihnaisuudestaan huolimatta se
karismallaan hallitsi koko koirakoplaamme.
Sisu oli kova muille koirillemme, piti ne kurissa ja nuhteessa. Vieraita koiria
kohtaan se oli välinpitämätön. Koiralaumamme patriarkka oli kuitenkin ihmiselle mitä
kiltein, ja se oli myös liikuttavan pahoillaan jos sitä joskus torui muiden
komentelusta. Sisu käveli hitaita lenkkejä, viimeisiä viikkoja lukuunottamatta, ja
kesäaikaan se viihtyi ulkosalla tarkkailuasemissa auringossa lepäillen. Sisun
sydäntä lähellä olivat kaikenlaiset herkut, ja erityisesti joulukinkusta se nautti
aivan viimeisiin päiviin saakka.
Tällä hetkellä tunnelmat perheessä ovat kovin surulliset, tuntuu että suuri tyhjyys
on vallannut kodin kun Sisu on pois. Sen liikuttava olemus ja äly olivat jotain
ainutlaatuista. Sisu oli myös erityisen kaunis koira. Sisulla oli oma, mittojen
mukaan tehty sänky, joka oli sille suorastaan huvittavan tärkeä. Sänkyyn piti ulkoa
linkuttaa juoksujalkaa, ja voi sitä kiukkua jos sängystä löytyi vieraita karvoja.
Nyt sängyssä on vain vaarin panta ja sitä katsoessa tulee lohduton ikävä.
Kiitokset Pelastetaan Koirat Ry:lle toiminnastanne Tallinnan koirien hyväksi ja
Sisua kaivaten
Sambuca on jo vanhempi elämää nähnyt uros, arviolta yli kahdeksan vuotias.
Sambuca ansaitsisi rauhalliset eläkepäivät, hetkiä joina kokea olevansa ehkä
ensimmäistä kertaa rakastettu ja arvostettu, jonkun ikioma perheenjäsen.
Katarina Vallinille kiitokset siitä että luotit Sisu-aarteen hoitooni.
Tuovi Ahola
Takaisin