ALEXANDR "SASS" ERILAINEN HYMYPOIKA

Sass seisoo koppinsa edessä ylväänä, isona ja vaikuttavan näköisenä - Se tarkkailee tulijaa. Sen luokse ei tee vieraan mieli mennä, ei vaikka koiran suupielet tuntuvat kääntyvän hymyyn ja typistetty paksu hännäntöpö pyörittää koko koiran peppua, kun vieraan tulijan mukana on tuttu ihminen. Sass tietää olevansa vaikuttava ilmestys ja se tuntuu pilailevan arempien ihmisten kustannuksella, hymyssä suin.

Sass oli löydetty huonossa kunnossa kodittomien ihmisten alueelta. Sen kaulassa oli aivan liian pieni piikkipanta, joka oli tehnyt syvät haavat pojan kaulaan. Sass oli huonossa kunnossa, se ei uskaltanut luottaa kehenkään. Aluksi Sassin kipeät haavat hoidettiin nukutuksessa; Liian kireällä oleva piikkipanta katkaistiin kaulasta. Hiljalleen Sass alkoi luottamaan tarhan työntekijöihin. Se alkoi hakemaan itse kontaktia, omaa ystävää. Sassin hoito helpottui sitä myöten, kun poika ymmärsi, ettei kivulias hoito ole pojan satuttamista, vaan kaikki tehtiin pojan omaksi parhaakseen. Sass on arviolta 5-vuotias.

Tutustuimme Sassiin kesällä, sen vietettyä koiratarhalla jo lähes vuoden. Emme koskaan, mistään hinnasta olisi menneet sen luokse omalle kopilleen, mutta kun Sass käveli eräänä iltana toimiston ovesta sisään ja kellahti selälleen eteemme pyytäen hellyyttä, olimme myytyjä. Niin Sasskin :)

Annoimme Sassille rapsutuksista ja palkaksi saimme pusuja ja ikuisen ystävän, joka tuntuu muistavan kaikki kohtaamansa hyvät ihmiset. Meillä ei ollut pienintäkään epäilystä ettemmekö olisi olleet turvassa koiratarhan pihassa, kun Sass kömpi väliimme telttaan nukkumaan. Välillä se kiersi reviiriään arvokkaasti, hitain askelin ja seurasi meitä pihassa. Se ei aikonutkaan rähistä muille vahtikoirille, Sass tuntui ymmärtävän hyvin että ne isot koirat tekivät samaa työtä kuin Sass, vartioivat tarhaa.

Seuraavana päivänä matkustimme läheiseen markettiin ja Sass istui "varashälyyttimenä" autossa tehdessämme ostoksia. Kauppareissun jälkeen Hesburgerin "drive-innissä" poika esiintyi tyynesti ja odotteli rauhassa takapenkillä omia herkkujaan, ranskalaiset eivät kelvanneet, mutta Hesen mukista tarjoiltu raikas vesi teki kauppansa. Sass nosti välillä päänsä mukista, mihin sen valtava kuono mahtui juuri ja juuri, katsoi meitä ja hymyili. Auton ulkopuolella liikkuvat ihmiset ja koirat piti tarkistaa huolella, kenellekkään ei sanottu mitään, mutta pojasta huokui vartiointivietti ja -halu. Sass tahtoi suojella omia rakkaita ihmisiään ja autoa.

Valitettavasti Sass muistaa myös ne polulleen osuneet pahat ihmiset, eikä se voi siksi koskaan luottaa täysin vieraisiin ihmisiin. Sassin luottamus täytyy ansaita ennen korvien putsausta, kynsien leikkuuta ja muita normaaleja hoitotoimenpiteitä. Poika on kastroitu, mikä on vienyt uljaasta vahdista hitusen verran miestä, mutta luonnetta löytyy silti, mutta vain tarvittaessa. Sassin tulevan kodin pitäisi käydä pojan kanssa kouluttajalla, että koiran ja omistajan välille syntyisi varmasti oikeanlainen suhde.

Parhaimilleen Sass pääsisi, kun se saisi huolehtia jonkun ihmisen turvallisuudesta, seisoa oikeudenmukaisen, vahvan ja rakastavan omistajansa vierellä tai pitää silmällä vaikkapa tämän omakotitalon pihaa. Sassin omistajalla tulisi olla kokemusta suurista uroksista, mahdollisesti dominoimaan pyrkivistä koirista. Sass on kulkenut edellisessä elämässään "puoliasunnottomien" matkassa, pitänyt huolen näiden vähäisestä omaisuudesta ja turvannut omistajiensa elämän Tallinnan pimeillä kaduilla.

Tahtoisimme antaa tälle herralle mahdollisuuden oikeaan koiranelämään, ottaisimme sen molemmat itse, jos kotonamme ei olisi Varjupaikista pelastettuja uroksia, jotka eivät siedä toisia poikia.
Lyhyessä rottweilerin turkissaan Sass ei tule kestämään talven pakkasia.

Kuka antaisi pojalle maailman kauneimman joululahjan mitä hylätty, viluinen kulkija voi koskaan toivoa, oman kodin ja lämpöä, ripauksen rakkautta?

Mira ja Katarina

Takaisin