Seamus on kuin ilmetty Snowshue. Pää on tumman suklaanruskea jota vasten valkoinen korostuu
hienosti. Vartalo on lämpimän kullanruskea. Jaloissa on tietenkin nuo valkoiset pienet sukat.
Kooltaan Seamus on keskivertoa kookkaampi. Poika on kadulta löydetty ja nyt kotihoidossa.
Seamus on kastroitu ja sen arvioitu ikä on siinä kolmen vuoden paikkeilla. Luonteeltaan Seamus
on melko rauhallinen. Leikkii kyllä mutta homma ei taida olla pojan lempparipuuhia. Seamus
tarkkailee mielellään toisen touhuja, niin ihmisten kuin eläintenkin. Alkuun saattaa tuntua
ettei Seamus arvosta ihmistä paljoakaan mutta tosiasiassa poika tarkkailee. Toki se
silloinkin nauttii silityksistä, kehrää ja tulee luoksekin. Mutta vasta kun Seamus
laskee sinut kuuluvaksi omaan ystäväpiiriinsä pääset tutustumaan syliin pyrkivään ja todella
sosiaaliseen Seamukseen. Poika tulee toisten kissojen kanssa hyvin toimeen mutta luultavasti poika
nauttisi olostaan ainoana kissana tai korkeintaan parin kissan kaverina. Koiriin Seamus tutustuu
pikkuhiljaa koska se ei näytä itse olevan juuri ollenkaan innostunut tekemään koiriin tuttavuutta.
Tarkkaileepahan vaan niitäkin jostain hyvästä ja mukavasta paikasta.
Kuulumisia kodista 29.4.07
Heissan
Seamus on ihan äidin poika :) ja toisinaan mulla on käsissä naarmuja kun poika protestoi rapsutuksen
loppumista tai sylistä pois nostamista, mutta eiköhän se tasaannu, kun tuo halipula alkaa tasaantua.
Vielä on kovasti huolissaan elämän jatkumosta. Pojalla on aina kova nälkä ja tuntuu, ettei mikään riitä.
Seamu on ollut nyt meillä vähän yli kuukauden ja sopeutuminen on mennyt nopeammalla tahdilla, kuin
uskalsin odottaakkaan. Nyt jo kaikki kolme kisua käyttävät samaa hiekkalaatikkoa ja ruokakuppeja,
eikä Seamu enää vahdi ruokakuppiaan. Seamu ei ole muuten kertaakaan tehnyt asioitaan muualle kuin
purkkiin tai tarhaan.
Koirien kanssa on vielä hivenen varuillaan. Kuljeskelee jo pitkin kämppää, mutta mieluiten korkealla
sijaitsevia pintoja pitkin. Jutin S sulattaa jo ihan kokonaan, mutta nämä virolaiset naiset
( Nadja ja Sheila) ovat niin kiinnostuneita S:sta, että vähän pelottaa. Ja kun meidän Nadjuska
on sellainen Justiina, että kaikkiin sihauksiin on mentävä tuomaroimaan, niin se ei hirveästi
auta tilannetta.
Kaikki kolme kisua tulevat jo toimeen ihan hyvin. Arttu ja Seamu tosin mittailivat toisiaan aluksi
ehkä hiukan liikaakin, mutta en mennyt väliin, kun rotevia kolleja ovat kumpikin. Ja pariin
läppäsyyn se sitten jäikin loppujen lopuksi.
Tuossa yhdessä valokuvassa yritän leventää housuja, mutta S oli sitä mieltä, että selllainen on
ihan turhaa, ja tuli sitten reippaana poikana auttelemaan, vaikka ompelukone surisi vieressä.
Kisutarha on yksi Seamun lempipaikoista, siellä on kiva löhöillä ja kiipeillä.
Mitäs vielä, ai niin.. jos Seamulle tehtäisiin gallup,
paras nukkumapaikka: mamma syli
paras pesupaikka: mamma syli
paras rapsuttaja: iskä
purulelu: mamman käsi
lempiruoka: whiskas katkarapu 100g tuorepussissa.
Niin tuosta puremisesta. Mä olen Seamun mielestä hänen yksin omaisuuttaan ja orjansa. Jos mä
en ihan juuri sillä hetkellä voisi ottaa syliin kun hän haluaa syystä tai toisesta, ja koitan
vähän kädellä estellä, ettei kiipeä, niin mulle annetaan tassusta ja purraan :))
Ihana vauva.. mamman kulta.
Kevät terkuin Kaisa
Kaverukset Seamus kissa ja Nadja koira Jouluna 2007:
