Sero sai siis oman kodin viimeinkin marraskuussa 2003. Poika kotiutui kerrassaan loistavasti heti ja leimautui naisomistajaansa kovasti. Pikkuinen kisuli oli ensin melkoinen hämmästys, koska sähisi kovasti Serolle, mutta Sero vain heilutti häntäänsä, että äläpäs nyt ollaan kavereita. Ja niin tämä karhuherraa muistuttava vanttera seefferisekoitus ja pikkuinen kisuli ystävystyivät niin, että parin päivän päästä syötiin kilpaa samalta kupilta ja nukuttiin samalla petillä.

Sero ei haukkunut yleensä olenkaan. Vain kerrostalorapun öiset kulkijat saivat pojan valppaaksi ja pitämään matalaa murinaa, ikäänkuin tiedottaen että täällä vahditaan rakkaimpia; emäntää ja kisulia.
Sero kulki emäntänsä mukana pitkin kylää joka paikassa ja mihin koiraherraa ei huolittu sisään, niin Sero odotti kiltisti ulkopuolella. Sero kulkee hihnassa innokkaasti eteenpäin kohti uusia seikkailuja hieman vetäenkin, mutta on kuitenkin käsissä pysyvä ja olisi pienellä hienosäädöllä opetettavissa, että vetäminen ei ole kivaa. Serolle on ilmeisesti kuitenkin aikaisemmassa elämässä opetettu tapoja, koska kun tuli ensimmäiset kurakelit ja tulivat lenkiltä sisään, poika paineli suoraa päätä ilman mitään kehotuksia kylpyhuoneeseen! Ja tämä toistui aina kun ulkona oli märkää! =) Kuivan kelin aikaan poika meni omalle petilleen tai keittiöön. Sero myös istuu ja käy maate käskystä, tietää oman paikkansa jne. Sänkyyn ei edes ole yrittänyt kertaakaan.
Minkä määrän viisautta ja rakkautta tämän koiraherran sydän kätkeekään sitä emme ole vielä edes ehtineet selvittää.

Toisten koira urosten kanssa Sero ei oikein tule juttuun, koska on hieman patsastelevaa tyyppiä ja jos toinen uros yhtyy haasteeseen, niin matsi on valmis. Nartut sen sijaan ovat oikein mukavia ja niiden kanssa Sero koittaa aina myös leikkiä. Vaikka Sero on selvästi itsenäinen herra, niin se nauttii suunattomasti rapsutuksista, seurasta ja pikku puuhastelusta. Autoon Sero ei olisi ihan ensimmäisellä kerralla Suomeen tullessaan halunnut mennä. Oli tietysti pelottavaa ja outoa, mutta kun nyt on jo useamman kerran matkustellut, menee kiltisti autoon, ja ottaa ihan rauhallisesti lähinnä pötkötellen.

Kaiken piti siis olla mallillaan, mutta joku ylempi taho päätti toisin. Seron emäntä sairastui äkillisesti vakavasti. Sero jouduttiin viemään Hartolan koiratarhalle hoitoon. Tosin Onni onnettomuudessa on se, että Hartolan koiratarhan olot ovat huippuluokkaa ja Sero ei näytä mitenkään kärsivän tästä tilanteesta. Tarhan omistaja mieltyi myös Seron olemukseen ja luonteeseen. Emäntänsä sairaalahoito voi kuitenkin kestää jopa kuukausia joten päätimme yhdessä tuumin, että on parempi että etsimme Herralle uuden kodin.

Kodilla tulisi olla kokemusta seefferityyppisistä koirista, koska Sero on kuintenkin jämäkkä luonteinen uros, joka tarvisee lauman johtajan itselleen, ettei poika ota itse sitä.
Erittäin tärkeää on myös miettiä tarkkaan se, että kyseessä on varmuudella pysyvä koti, koska tämä sympaattinen ties mitä kokenut koirapoika ei ansaitse enää ainuttakaan hylkäämistä!

Serosta voi kysellä minulta. Saatoin hänet Suomeen ja olen seurannut tiiviisti hänen kotiutumistaan ja vaiheitaan. Ottaisin pojan hoitooni heti, mutta meillä ei yksinkertaisesti ole enää tilaa ja yksi suloinen Varjupaikin orponi odottaa pienokaisia.

Joten voisitko sinä tarjota tälle Sero "karhuherralle" hyvän kodin sen loppuelämäksi, jota on todennäkoisesti vielä pitkälti jäljellä??

SERO JA MISU KISU

Pikkuinen Misu Kisu löytyi viime talvena lumihangesta Hartolan kirkonkylältä. Pikkuinen, ehkä vasta n.6-7 viikkoinen kissanpentu oli melkein hengiltä paleltunut. Seron emäntä oli pelastanut pikkuisen, jonka oli ehkä joku ihminen hylännyt tai sitten villikissa emo oli hylännyt poikasensa. Misu kisu on hurjan rohkea, vilkas, ja erittäin seurallinen kisuli, nyt siis liki vuoden ikäinen. Misu kisu jää ilmeisesti aika pieneksi ja sen liian pienenä hylkääminen näkyy sen haluna painautua syvälle kainaloon ja "tissittää" ja imeskellä vaikka villapaitaa. Misu kisu saattaa myös kesken hurjimman leikin hypätä syliin pusuttelemaan naamaa. =)

Nyt siis Misu Kisun emännän vakavasti sairastuttua etsimme hänelle uutta kotia ja koska Sero koira ja Misu Kisu ovat ylimmät ystävykset toivoisimme löytävämme heille yhteisen kodin mutta eri koteihinkin heidät voidaan antaa.

Misu Kisu oleilee nyt myös Hartolan koiratarhalla sisätiloissa. Kisuli on väriltään ruskean raidallinen ja tassut ja kaulanalus ovat valkeat, siis oikein klassinen maatiaisväritys.
Koiratarhan pitäjä on myös kovasti tykästynyt pikku kisuliin.

Lisätiedot Serosta:

Kati 050 5930474
riimikati@surfeu.fi

Seron varaus:

Katarina 040 731 2425
katarina@pelastetaankoirat.com

Takaisin