UNNA ent. SHANTI
Yhdeltä tälläiseltä ulkoilureissultaan Shanti päätettiin ottaa kiinni ja viedä Hoiupaikkaan. Ehkäpä sen omistaja ottaisi opikseen, kun saisi kerran hakea koiransa tarhalta...
Tarhalla Shanti pysytteli kopissaan. Välillä sen saattoi nähdä kurkkaavan salaa oviaukosta ja hiljaisimpina aikoina jopa tutkiskelemassa häkkiään, mutta ihmisen havaitessaan se livahti heti takaisin koppinsa turvaan. Sen omistajaa vaan ei näkynyt.
Kului pari viikkoa, Hoiupaik oli tupaten täynnä, ja sisällä elämään tottunut Shanti joutui olemaan ulkohäkissä. Lopulta yksi paikka sisätiloissa vapautui ja niin vapautui Shantikin. Sillä hetkellä, kun tyttö tuotiin sisähäkkiin, oli poissa arka ja varovainen, ihmisiä piilotteleva koira. Sen ensimmäinen ajatus tuntui olevan päästä ihmisen syliin, mahdollisimman lähelle.
Tästä päivästä lähtien Shanti on käynyt reippaasti ulkoilemassa. Ilmeisesti sitä on jossakin välissä käytetty myös hihnassa, koska niin hienosti se osaa kulkea. Pyydettäessä neito myös istuu ja ojentaa tassunsa. Se rakastaa leikkikaluja ja juoksee onnellisena pallon perään ihmisen leikittäessä sitä. Sitä eivät jännitä tarhan liukkaat käytävätkään, pääasia on kunhan saa olla ihmisten kanssa sisällä lämpimässä.
Ikkunan takaa katsottuna kissat saavat Shantin haukkumaan, muuten se ei sisätiloissa ainakaan toistaiseksi haukuskele. Kerrostaloelämään tottuneena Shantin voisi ajatella elävän ongelmitta niin eteenpäinkin, kunhan sen nuoruuden energia saadaan puretuksi riittävällä aivo -ja käpäläjumpalla.
Neidolla on säkäkorkeutta noin 60 senttiä ja sen verissä virtaa selvästi saksanpaimenkoira.
Kuvia kodista 21.12.2007
Shanti tyttönen eli Lasnamäen kerrostaloalueella kaksi ensimmäistä ikävuottaan. Se oli tuttu näky juoksennellessaan vapaana ja yksin tässä asfalttiviidakossa. Shantilla oli kyllä koti, mutta omistaja katsoi koiranulkoiluttamisen tarkoittavan oven avaamista ja sanomista koiran perään "hei".
Shanti sai kodin joulukuussa 2007.
