Sharona tuntuu kotiutuneen hienosti, eikä oikeastaan mitään ihmeempiä ongelmia ole ollut. Oltuaan meillä muutaman viikon, Sharona tuntui hieman testaavaan meitä mm. haki ruokaa pöydältä salaa (kerran Sharona hotkaisi n. 10 lettua, jotka olivat jäähtymässä pöydällä:) ja lenkillä teki yllätysloikkia aina kun joku tuli vastaan. Varsinkin kaikki nelijalkaiset, sauvakävelijät mukaanlukien, kiinnosti kovasti. Ruuan ottamisen pöydältä lopetti oikeastaan kerrasta, kun jäi kiinni itseteossa ja kiellettiin. Muutenkin Sharona käyttäytyy nyt oikein kauniisti, tykkää myös lapsista kauheasti ja aina kun tullaan kotiin on iloinen pusutyttö vastassa. Toisten koirien kohtaamisessa ollaan edistytty hienosti, ohittaminen onnistuu jo hyvin vaikka Sharona mielellään kaikkiin tutustuisikin. Sharona ei myöskään vedä remmissä juuri ollenkaan. Koirapuistossa käydään usein, ja sielläkin on mennyt hyvin. Nuoria innokkaita uroksia Sharona komentaa aika herkästi jos käyvät liian tuttavallisiksi, ja muutenkaan ei pidä liian innokkaista leikkijöistä, mutta kovin aggressiivisesti ei silti käyttäydy.

Pari kertaa on puistossa on ollut pieniä arkoja tyttökoiria ja nekin Sharona on jättänyt rauhaan. Tullessaan meille Sharona ei hirveästi välittänyt leluista, mutta pallo on nyt ehdoton suosikki. Uimassa, tai oikeastaan kahlaamassa ollaan käyty lähes joka kerta lenkillä, kun täällä on useampikin järvi vieressä. Tässä on lähellä myös koirille sallittu pieni uimaranta, ja siellä käytiin pari kertaa koko perhe kun oli lämpimiä päiviä. Sharona saa paljon ihailijoita, mihin tahansa mennäänkin=) Kotona Sharona lähinnä lepäilee, tykkää seurasta ja tulee aina siihen huoneeseen jossa on ihmisiä. Välillä käy kerjäämässä rapsutuksia ja antamassa pusuja. Iltaisin Sharona tulee aina sohvalle syliin makoilemaan (ja muita ei sitten sohvalle mahdukkaan:).

Varsinkin muutaman viime viiikon aikana on tuntunut, että Sharona on alkanut ymmärtää jäävänsä tänne, ja luottamus ja yhteisymmärrys on saavutettu. Sen huomaa varsinkin lenkillä, Sharona kuuntelee ja ottaa kontaktia eikä sitä oikeastaan tarvitse komentaa, vaan ihan puhumalla ohjaaminen onnistuu. Oli kyllä hieno tunne, kun Sharona ohitti toisen koiran nätisti, vaikka sen selvästi teki mieli mennä moikkaamaan, niin jatkoi matkaa yhtään kiskomatta. Sharonallahan oli juoksut tullessaan meille ja silloin siinä oli kyllä pitelemistä.

Itselläni alkoi koulu viime tiistaina ja Sharona on hienosti jaksanut olla kotona, tosin yksinoloa ei ole tullut kuin muutama tunti, ja pahimmillaankin tulee olemaan max. 5-6 tuntia, jos itselläni ja miehellä on molemmilla pitkä päivä. Oikeastaan ainoa asia mikä on aiheuttanut päänvaivaa, on Sharonan vatsaongelmat. Tytöllä on ilmeisesti stressivatsa, ja aika helposti menee vatsa löysälle. Olimme kaksi päivää poissa ja sillä välin Sharona oli tutun hoitajan kanssa kotona, ja sen jälkeen oli ripulilla muutaman päivän. Samoin uudet herkut aiheuttavat ripulia, ja viime aikoina myös nappuloista on tullut. Yritämme tässä löytää sopivaa ruokaa tytölle. Mitään ihan vesiripulia ei ole ollut ruuasta mutta kuitenkin ihan löysää. Nyt on siis uudet nappulat kokeilussa, myös riisiä ja piimää on saanut ja niillä vatsa on ollut kunnossa. On hieman hankalaa, kun ei oikein uskalla millään herkuilla palkita ettei vatsa mene sekaisin. Muuten Sharona on kyllä loistokunnossa, turkki on hyvässä kunnossa eikä karvaa lähde normaalia enempää. On virkeä ja jaksaa hyvin liikkua.
Kaiken kaikkiaan siis hyvin on mennyt, ja Sharona on kyllä ottanut paikkansa perheessä. Naapuritkin ovat aivan ihastuneita Sharonaan:)
T. Jenni & Sharona & Jussi, Viivi ja Milo.

Takaisin