Olen elänyt koko elämäni eläinten keskellä. Vietin vapaa-aikani edesmenneen pappani maatilalla ensin lehmien ja sitten hevosten keskellä. Itselläni on ollut kaksi omaa hevosta, arapapukaija ja aina koiria. Herätys hylättyjen eläinten kovista kohtaloista iskeytyi tajuntaani lopullisesti vuoden 2002 lopussa nähdessäni lehdessä artikkelin yhdistyksestä. Tästä asti olen ollut mukana toiminnassa ja vannonut pyhästi antavani kodin vain hylätylle eläimelle niin kauan kuin niitä on lukuisana maailmassa kärsimässä. Tähän mennessä minulla, ja kaiken kestävällä avomiehelläni, on ollut kymmenen omaa virolaista koiraa sekä useita hoitokoiria ja kissoja. Omistamme Faro, Gandalf, Hades, Viivi ja B52 elävät ikuisesti rakkaissa muistoissa. Elävien kirjoissa kodissamme on tällä hetkellä kahdeksan koiraa ja yksi kissa. Kokemuksen ohella olen sivistänyt itseäni koulutusohjaaja- ja ongelmakoirakouluttajatutkinnoilla. Sydäntäni lähinnä ovat vanhat koirat ja aivan liian usein väärin ymmärretyt ja kohdellut alkukantaiset LGD:t eli laumanvartijakoirat. Laumanvartijoiden mielettömän sielunelämän hienouksiin sain kovan, mutta todella antoisan ja palkitsevan koulun, Hadeksen, kaltoinkohdellun keskiaasianpaimenkoiran, ansiosta. Ei koiriin liittyviä asioita on tullut harrastettua laskuvarjohypystä aina shakin pelaamiseen, mutta nykyään aikaa ja jaksamista työn ja eläinten ohella ei jää kuin lähinnä laitesukellukseen lomien yhteydessä.

Takaisin