SISSIN TARINA
Tämä on kertomus Sissistä (ent. Candy) , joka tuotiin Suomeen 3.11.2002 Tallinnan löytökoiratarhalta.
Sissi, kunnon taistelija on nimensä todella ansainnut kun ottaa huomioon mitä Sissi on joutunut kestämään. Kaiken hän on kestänyt ilman pienintäkään vastaanpanemista. Täytyy ihailla kaverin sisua, kestävyyttä ja sitä, että Sissi vielä kerran pystyy luottamaan ihmiseen.
Itse olen dobberi-ihminen ja kerran kävin internetissä ja löysin sieltä Pelastetaan koirat ry:n sivun. Kieltämättä kauhistelin koirien oloja ja ajattelin että ottaisin sieltä dobberin itselleni. Harkitsin asiaa pitkään monelta eri kantilta ja lopulta rakkaus rotuun voitti.
Pian huomasin olevani ystäväni kanssa matkalla kohti Tallinnaa. Mukana ollut porukka oli aivan loistava ja haluaisinkin kiittää Katariinaa ja muita mukana olleita siitä, että hoitivat tarvittavat paperit kuntoon saadakseni Sissin pois sieltä. Kiitos Katariina ja kumppanit, te annatte eläimille mahdollisuuden parempaan elämään.
Tarhalle päästyämme kiertelimme ja jaoimme makupaloja hauvoille. Tuli sellainen olo, että olisi tehnyt mieli ottaa kaikki koirat mukaan. Sissi oli sairasosastolla, hyvä niin olihan se viimeisillään kantavana. Siellä tapasin kaverin ensi kerran.
Kauniista ruskeista silmistä paistoi huoli, hätä ja surullisuus. Menin Sissin luo ja sanoin sille, että nyt lähdetään kotiin, toinen katsoi pää kallellaan pyytäen silmillään lisää makupaloja.
Kun Sissi on ollut luonani hän ei ole koskaan syönyt samoja makupaloja mitä sai minulta tarhalla. Ne tuovat varmasti mieleen ikäviä muistoja. Tarhalta lähdettyämme laivassa Sissi oli rauhallinen ja väsynyt. Kotiin päästyämme Sissi söi ja söi, senhän ymmärtää sillä vauvathan tarvitsivat murkinaa ja emo myös.
Maanantaina 4.11.2002 käytin Sissiä Korsossa eläinlääkärillä ja sain tietää, että kuusi pientä on tulossa maailmaan minä hetkenä hyvänsä. Ei auttanut kuin ruveta tekemään pentulaatikkoa ja asioita valmiiksi synnytystä varten. Mitään ei kuitenkaan alkanut tapahtua, joten aloin huolestua kun Sissikin oli hirveän tuskainen.
Soitin 5.11.2002 Vantaan päivystävälle eläinlääkärille ja pyysin pystyisikö hän leikkaamaan koska näytti vahvasti siltä, ettei emo pysty omin avuin synnyttämään. Hän jostain syystä kieltäytyi. Soittelin hädissäni Pelastetaan koirat ry:lle kertoen tilanteen eli mitä teen kun eläinlääkäri viis veisaa ja näyttää siltä, että emo on jo todella avun tarpeessa.
Sitten alkoi tapahtua, apua saatiin, Aino tuli auttamaan ja Sissi vietiin Tuija Salmisen vastaanotolle Herttoniemeen, joka suoritti keisarinleikkauksen ja siten pelasti emon ja kuuden paaperon hengen.
Leikkauksen yhteydessä ilmeni, että emo pentuineen olisi menehtynyt synnytykseen, koska kohtu oli pahasti repeillyt. Sissiä on ilmeisesti käytetty pentutehtailuun, onhan Sissi puhdasrotuinen dobberi, törkeää. Samalla kertaa Sissiltä poistettiin kohtu, jotenka ei enää koskaan samalaisia kärsimyksiä.
Kotona alkoi toipuminen. Sissi oli alussa sekaisin, se ei tiennyt missä mennään. Katseli ihmeissään kuutta vauvaa, Sisillä oli sellainen katse: mistähän nuo ovat tuohon tupsahtaneet. Olin töistä pois viikon pentulomalla, jotenka pystyin keskittymään niiden hoitamiseen.
Näin alkoi pipetillä ruokkiminen, kun Sissi ei meinannut millään aloittaa imettämistä. Kahden tunnin välein piti syöttää ja helliä ym. Kaikki tarvikkeet sain Ainolta ja hän oli meitä auttamassa aamuyön tunteina. Suur kiitos Ainolle. Hän oli korvaamaton apu.
Kolme tyttöä ja kolme poikaa Sissi synnytti, mutta kaksi tytöistä menehtyi yrityksistä huolimatta, olivat liian heikkoja selvitäkseen. Heistä tuli koiraenkeleitä. Loput pennuista kasvoi ja kisaili keskenään.
Sissi on kokemuksistaan huolimatta pirteä ja iloinen ja elämänhaluinen vanha neiti. Koko poppoo Sissi-emo, Alma,Topi (Laku), Ruttu (Nero) ja Elmo (Babylon) voivat nyt hyvin. Lapset ovat uusilla omistajillaan ja uusissa jännissä seikailuissa. Hoidin pennut asianmukaisesti lähtökuntoon esim. madotukset. Pulskina ja elämän haluisina pennut lähtivät kohti uusia seikkailuja. Ikävähän niitä jäi, mutta yhteydessä ollaan uusien omistajien kanssa ja paljon tuli pentuajoilta otettua valokuvia.
Sissi-emo jäi itselleni ja ollaan yhdessä puuhasteltu kaikkea jännää. Käytiin mm. tottelevaisuuskurssi, jossa neiti olin kurssin priimus. Kaikesta huolimatta elämä voittaa. Jokainen hetki Sissin kanssa on korvaamaton.
Nykyisin Sissi on täysin eri kaveri kuin silloin kun hain hänet Tallinnasta, ei uskoisi samaksi. Sissi siis voi vallan mainiosti. Sissi tykkää etsimisestä, esim. piilotan makkaranpaloja ja Sissi etsii ja hän nauttii tästä leikistä. Sissi on uskomaton puuhastelija.
Olen saanut Tallinnan löytökoiratarhalta hyvin kallisarvoisen, uskollisen ja korvaamattoman ystävän. Sissi on aivan loistava.
En kadu päivääkään sitä, että otin yhteyttä Pelastetaan koirat ry:hyn. Olen siinä kannatusjäsen ja suosittelen muillekin.
Terveisin: Sissin onnellinen omistaja
Sissistä on tullut koiraenkeli.