"Sissi on nuori ja elämäniloinen tyttö, joka on joutunut auto-onnettomuuteen.
Sissin toisen takajalan lonkkanivel on pois paikaltaan, muuten jalassa ei näyttänyt olevan vikaa kuvausten perusteella.
Yleensä Sissi riiputtaa jalkaansa, mutta yrittää myös välillä ihan vähän varata sille.
Silti tyttö painattaa menemään lumikoissa sekä ruokahalu on hyvä.
Tyttö rakastaa ihmisten seuraa ja huomiota ja lähtee ulkoilemaankin mielellään jalastaan huolimatta.
Sissi on sosiaalinen myös eläinten parissa, se tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa ja jopa epäsosiaalisen kissan.

25.11.03 Sissin kuvat on lähetetty spesialistille joka vielä diagnosoi jalan paremmin ja
sen jälkeen Sissi olisi tarkoitus leikata ja hoitaa kuntoon. Operaatiosta tulee hintava, mutta Sissi on varmasti sen arvoinen.

Lämmin kiitos kaikille Sissiä avustaneille henkilöille.
Sissi on leikattu onnistuneesti Kai Skuttnabbin klinikalla 4.12.2003.
Leikkauksen hinnaksi tuli 380 euroa ja tähän lisäksi vielä eläinlääkäri Virossa, kipulääkitys ja kontrollikäynnit.
Sissi pääsee pian omaan kotiinsa, missä aloitetaan kuntoutus klinikalta saatujen
tarkkojen ohjeiden mukaisesti.

RESCUE SISSI

Marraskuussa 2003 heräsi kysymyksiä mm. keskustelupalstalla tarhalla jo kauan olleen, auto-onnettomuudessa loukkaantuneen nuoren nartun, Sissin, kohtalosta. Sen takajalka oli vaurioitunut, eikä sitä kukaan tullut hakemaan saatikka olisi kysellyt. Sanaa laitettiin kiertämään, ilmoitus PK:n sivuille ja pian oli joukko ihmisiä valmiina rahallisesti tukemaan Sissin leikkausta ym. eläinlääkärin kuluja ja hoitoa. Tässä vaiheessa kenelläkään ei ollut mitään tietoa mikä jalassa oli vikana.

Olin menossa tarhalle käymään seuraavana, joten lupauduin tuomaan Sissin Suomeen ja ottamaan hoitoon luokseni. Olin aika huolissani, miten selviytyisin sen kanssa ja kuinka äänekäs se päivisin olisi (meillä kun on haukuntakiintiö täynnä naapureiden osalta)…

Heti aamulla 23.11. olin reippaana hakemassa Sissiä. Se oli perimmäisessä huoneessa kahden pennun kanssa. Haju oli kamala (yön kakkapissa-jälkiä ei oltu ehditty siivota vielä). Pennut olivat ensimmäisinä innokkaina tulossa ulos, kun Sissi vähän arkana oli taka-alalla. Sissi tuli ulos ja käveli hihnassa arkana, mutta todella kiltisti, ketterästi pomppien kuin kenguru. Kipeästä jalasta oli lihakset surkastuneet ja se roikotti sitä toisen takajalan vieressä niin että varpaat välillä hipaisivat maata. Meillä oli Valdekun eläinlääkäriasemalle aika aamulla, joten ei ollut aikaa leikkiä pihalla irti olevan koiranpennun kanssa - sain siis kantaa sen autoon.

Eläinlääkäri otti röntgenkuvan lonkasta, joka oli hyvin selvää katsottavaa näin maallikollekin: Lonkkaluun pää oli iskun seurauksesta irronnut kuopastaan ja liikkunut melkein 5cm eteenpäin ”luuta pitkin”, johon oli ehtinyt kuluttamaan oman kuoppansa. Sillä oli ollut todella kovat kivut onnettomuuden jälkeen. Eläinlääkäri sanoi, etteivät he pystyisi tekemään jalalle Virossa oikein mitään, mutta uskoi Suomessa olevan mahdollisuus.

Tähän mennessä Sissi oli käyttäytynyt kuin unelma, valloittanut kaikki vaikka haisi hirveälle, ja hieno käytös jatkui myös laivalla. Yksi pissa tuli auton takapenkille (mieheni ei siitä tiedä vieläkään..), kun jätimme sen autoon käydessämme tarhalla uudestaan. Kannoin sitä, ettei se joutuisi tönittäväksi ja ettei jalkaa tarvitsisi rasittaa turhaan ja Sissillä oli maailman söpöin ujo ilme naamallaan :) Hytissä se haki haleja ja rapsutuksia kaikilta.

Kotona odotti pomo = Faron suhtautuminen pelotti, kun se on niin tavattoman mustis minusta. Mutta se oli pari murinaa ja Sissin valoisa pentumaisuus sulatti mörököllini. Seuraava koe oli heti seuraavan päivän yksinolo – onneksi Faro ja kissat seuranaan. Mieheni suostui käymään päivällä katsomassa, miten pärjäävät (onhan asunto hänenkin :) ) . Kaikki oli loistavasti lukuun ottamatta pissoja paperilla. Sisäsiisteys ei ollut Sissin vahvin puoli, enkä minä aina työssä olevana sitä pystynyt opettamaan. Onneksi Sissi on erittäin fiksu koira…

Sain PK:n Miialta suosituksen luuspesialistille eli Kai Skuttnabb Vihdissä. Laitoin samantien röntgenkuvan menemään hänelle ja soitin perään. Skuti epäröimättä sanoi, että reisiluun päätä lyhennetään. Tilasin siis ensimmäisen vapaan leikkausajan.

Leikkausta odotellessa

Sissi on mainio koira. Se oli oikea neiti aurinko meidän vanhojen herrojen keskellä. Pieni innostunut "wuf" oli ainoa sana sen suusta. Pystyin pitämään sitä irti ja se tuli heti kutsusta luokse. Tuhoamissaldona oli yksi vaivainen tv:n kaukosäädin (ja ei niin merkityksellinen kissojen hiiri-raapimapuu, jota eivät edes käyttäneet). Se innostui heti kissoista ja yritti saada niitä leikkimään - Juoksi perässä, kyttäsi, kun kissat olivat vessassa ja haastoi leikkiin pylly pystyssä. Sitä ei edes haitannut vaikka JiriPetteri–kissa yritti komentaa kynsillä. Ulkona Sissi juoksi kolmella jalalla kuin paraskin vinttikoira lujempaa kuin muut ja on tosi ketterä liikkeissään.

Sissi rakastaa rapsuttamista ja huomion osoituksia. Herkkänä koirana se kuitenkin vetäytyi aina taka-alalle, jos toinen koira oli ensin halittavana. Petillään maatessaan sen häntä alkoi vimmatusti heilua kun sinne päin vilkaisikin. Sänkyynkin tuli: Salamana viereen ettei edes ehtinyt huomata ja häntä taas heilui vimmatusti.

Leikkaus 4.12.2003

Leikkaus kesti yllättävän vähän aikaa ja haava oli pieni ja siisti Heräämisen jälkeen Sissi ei tehnyt elettäkään noustakseen, kun hoitaja yritti sitä houkutella ylös. Menin näyttäytymään ovelle ja johan alkoi hännän heilutus ja neiti kampesi itsensä ylös. Kyllä siihen sattui ja monet vinkumiset oli välissä ennen kuin päästiin takaisin Hyvinkäälle. Se oli niin surkea, että ihan itketti. Oli todella raskasta kuunnella sen tuskaa. Sissi oli paikallaan vain kun olin sen lähellä, joten nukuinkin Sissin vieressä meidän tosi puhtaalla lattialla.. ja JiriPetteri kanssa.

Seuraavana aamuna neiti oli jo ihan eri koira. Se oli kiinnostunut taas kissoista ja nälkä oli kova. Portaita myös ravattiin ylös alas. Jalkaan sattui ja vinkumista riitti, mutta menoa se ei haitannut.

Ell ohjeiden mukaan Sissiä ei saisi pitää irti kahteen viikkoon, eikä se saisi riehua. Jippii.. mitenköhän tuo onnistuisi... Jalka kuitenkin kesti hienosti ja tyttö toipui hyvin. Jopa pönttö päässä se kolisteli mennä kissojen perässä ja söi kissojen ruoat...

Ennen tätä kaikkea Sissille oli ilmaantunut omistajakin. Tyttö, joka halusi vain Sissin, eikä häntä haitannut mahdollinen parantumaton jalkakaan. Olin niin kiintynyt Sissiin, että epäilin tietenkin oliko (mikään) koti Sissille tarpeeksi hyvä. Pauliina kuitenkin kuulosti todella mukavalta. Sissille oli paljon lahjoja odottamassa joulua ja kaikki odottivat häntä. Epäilykset hälvenivät viimeistä myöten, kun Pauliina tuli Sissiä hakemaan. Sissi tietenkin oli vieraskorea ja murisi hieman Pauliinalle kainalostani, tökki minua kuonollaan kysyen miten hänen tuohon vieraaseen ihmiseen pitäisi suhtautua. Kävimme yhdessä jälkitarkastuksessa. Skuti oli jalkaan tyytyväinen ja antoi Pauliinalle jumppaohjeet, joita on noudatettava kaksi kertaa päivässä vähintään kaksi viikkoa. Ja niin lähti Sissi matkalle kotia kohti Turkuun...

Turussa: Sissi tykkäsi Pauliinan Leo-kanista, käyttäytyi alusta asti kuin enkeli ja kaikki ihastuivat Sissiin. Taitaa olla saluki, kun niin moni vastaan tullut kauniiksi salukiksi kehui. Lenkillä halusi leikkiä kaikkien koirien kanssa ja jäi itkemään perään jos koira ei leikkinytkään.

Sissi on tavattoman suloinen unelmakoira, jonka olisin pitänyt, jos minulla vain olisi ollut aikaa sille. Onneksi Sissi pääsi ainoaksi koiraksi hyvään kotiin.

Kiitos sinulle, joka nostit kohun Sissistä! Kiitos niille avuliaille ihmisille, jotka mahdollistivat tämän aurinkoisen koiran parantumisen! Kiitos PK:n väelle avusta! Kiitos Kai Skuttnabbille ja hoitohenkilökunnalle asiantuntevasta hoidosta!

Sini

Seuraavaksi Sissistä kuulemme Pauliinalta...

SISSIN TARINA

Kun pieni Sissi tuli luokseni Turkuun 19.12.2003 minun sydämeni sille suli lopullisesti. Niin ihana se oli. Olin miettinyt, että mitä jos se ei sopeudukaan ja mitä jos sen juuri leikattu jalka vaivaa sitä kovasti jatkossa. Mutta tämä epäilys kaikkosi samantien kun Sissi astui elämääni. Sanoin sille, että jalan eteen tehtäisiin kaikki tarvittava työ sen kuntoon saamiseksi. Ja pissalla käyminenkin opeteltaisiin rauhassa, koska Sissi ei ollut vielä oppinut sisäsiistiksi. Tähän ei kuitenkaan tarvittu kuin yksi hätäpissa olohuoneen matolle ja sen jälkeen Sissi oppi täysin sisäsiistiksi. Kävimme pikkuisen kanssa aluksi ulkona kahden tunnin välein ja lähdimme siitä pidentämään väliä kunnes Sissi jaksoi olla jo yön pissaamatta. Sissi hyppi vielä kolmella jalalla tullessaan luokseni perjantai-iltana, mutta särkylääkkeen voimalla Sissi uskalsi kuitenkin hieman astua jalalle. Muutaman päivän ja monien tuntien juoksulenkkien ja ahkeran ”jalkajumpan” jälkeen Sissi alkoi taas luottaa neljännenkin jalan olemassaoloon. Lääkärin neuvoman ”jalkajumpan” Sissi antoi tehdä ihan kiltisti. Se ymmärsi sen parhaakseen. Oli hienoa nähdä kun Sissi ei enää hyppinyt kuin kenguru häntä koipien välissä, vaan viiletti kahtasataa lumisella pellolla silminnähden nauttien olostaan. Mikään muu ei olisi voinut olla palkitsevampaa. Sissi tuli öisin viereeni nukkumaan ja laittoi päänsä samalle tyynylle ja nenänsä poskeani vasten. Siihen pikkuinen nukahti heti tyytyväisenä.

Muutaman päivän sisällä minulla ilmeni kuitenkin voimakas allergia ja hengitys alkoi vinkumaan. Lääkärin mukaan ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luopua Sissistä. Itkin koko joululomani ja mietin mitä tekisin. Sissistä luopuminen tuntui ihan mahdottomalta. Se oli oma pieni vauvani. Sissi hurmasi olemuksellaan kaikki ja ottajista ei olisi ollut puutetta. Mutta en halunut antaa Sissiä kenellekään. Yhtenä iltana yksi parhaimmista ystävistäni oli viereisilla luonani ja ihastui kovasti Sissiin. Seuraavana päivänä hän tulikin miehensä kanssa katsomaan Sissiä ja he ilmoittivat olevansa valmiita ottamaan Sissukan vauvakseen. Tämä tuntui hyvältä ajatukselta, koska me säilyisimme näin Sissin kanssa ikuisina ystävinä ja näkisimme toisemme usein ja vielä asuisimme ihan lähellä toisiamme. Ja mikä parasta – tiesin, että Sissi saisi mitä ihanimman ja rakastavimman kodin mitä toivoa voi.

Eli tämän jälkeen aloimme totutella Sissukkkaa hitaasti uuteen kotiinsa Sannan ja Teemun luokse. Kaikki menikin todella hienosti! Sissi koitiutui hyvin ja hänestä tuli heti täysveroinen perheenjäsen. Nyt Sissi saa nauttia täyttä koiranelämään kodissa, josta hänen ei enää koskaan tarvitse lähteä. Enkä tiedä itselleni mieluisampaa kyläpaikkaa, koska missään ei ole sellaista vastaanottoa kun astuu ovesta sisää. Sissi hyppii riemusta ja suukoilta ei tule loppua, joka kerta kun näemme toisemme. Sissin sydämeen mahduu uskomaton määrä rakkautta ja luottamusta, vaikka pikkuinen on lyhyen elämänsä aikana ehtinyt kokea kaikenlaista ikävää. Eikä Sissin tarvitse enää koskaan viettää rakkaudetonta elämää - koska me rakastamme sitä yli kaiken.
Emme voi koskaan kylliksi kiittää yhdistystä ja ihania ihmisiä, jotka antoivat rahaa Sissin leikkaukseen! Sissi voi nyt hyvin ja on onnellinen! Ilman teitä meidän tiemme eivät olisi koskaan kohdanneet!

Kiittäen:
Pauliina
Sanna&Teemu ja Sissukka