Nämä pienokaiset syntyivät arviolta huhti-toukokuun vaihteessa Kokkolaan erääseen navettaan.
Emo ja pennut saatiin loukutettua kesäkuun alkupuolella jonka jälkeen ne matkasivat
kotihoitoon Vihtiin. Pennut ovat sosiaalistuneet todella reippaiksi tuttujen ihmisten
joukossa, vieraita ihmisiä ne aristelevat edelleen ja saattavat hieman suhistakin
ja mennä piiloon mutta uteliaan luonteensa vuoksi ne eivät malta kauaa piilossa olla
vaan tulevat vähän ajan kuluttua tutkailemaan tulijaa. Pennut ovat voineet loistavasti
lukuunottamatta alussa ollutta silmätulehdusta joka sekin on saatu hoidettua. Pennut
on madotettu kahteen kertaan ja ne tullaan madottamaan vielä ennen uusiin koteihin
lähtöä. Pennut on myöskin rokotettu. Pennuille etsitään koteja joissa olisi
mielellään reipas kissakaveri koska tarvitsevat ehdottomasti tukea lajitoveristaan
aluksi sopeutumisessa. Pentujen luovutus uusiin koteihin alkaen 30.6.
Snow on tytöistä kaikista arin muttei kuitenkaan mikään mahdoton
ja tuttujen ihmisten se antaa itseään käsitellä hyvin ja liikkuu
paljon näiden läsnäollessakin. Se turvaa aika paljon siskoihinsa mutta
yksin jäätyään ei kuitenkaan hätäänny. Snow on tytöistä kaikista
pienikokoisin ja väritykseltään kaikista vaalein. Snow on väritykseltään
kilpikonnakuvioinen jossa on valjon valkoista. Snow osaa hienosti
tehdä hädät hiekkalaatikkoon.
16.9.06 Snow on hyvin kaunis ja kultainen tyttö joka on veljensä Icen kanssa jo
pitkään odotellut sitä oman kodin löytymistä. Snow on luonteeltaan hyvin
leikkisä ja energinen pentu mutta ihmisen sylissä se viihtyy todella paljon
johon se mielellään käpertyy ottamaan pienet päivänokoset kovan kehräyksen
säestämänä. Snow puuhastelee mielellään sekä muiden kissojen kanssa että
ihmisten luona katsellen mitä ihmiset tekevät. Hiekkalaatikon tunkeilijaa
(lue hiekkalapiota) se yrittää yhdessä veljensä Icen kanssa hätistää
laatikolta pois räppäämällä tassullaan, tosin ilman kynsiä.
Kuulumisia hoitopaikasta 12.10.06
Sisarukset Ice ja Snow saapuivat uuteen hoitopaikkaan kaksi viikkoa sitten. Vastassa oli koko joukko
uusia asioita, ihmeellisiä ja pelottaviakin.
Ensinnäkin kaksi isoa koiraa, vieras kissa, vieraat ihmiset, kerrostalon kaikki kummalliset äänet...
ensimmäisinä päivinä naapurin vetäessä vessan pikkukissit paineli sängyn alle pariks tunniks ;)
Vaan niinpä ovat sopeutuvaisia ja reippaita kullanmuruja nuo kaksi. Nyt, kahden viikon totuttelun
jälkeen ne elävät täällä ihan kuin olisivat aina olleet, koirien kanssa tulevat hienosti juttuun,
jopa hoitotäti ja hoitotätin kissakin ovat tulleet tutuiksi...
Snow tyttönen, kaunis, kultainen pirpana :) Tämä ihanuus nauttii sylittelystä ja hyväilyistä paljon
enemmän kuin veljensä, mutta ei kuitenkaan ole mikään sohvakissa, vaan reipas, joka paikkaan ehtivä
nöpönenä, kuten kissan kuuluu puolivuotiaana ollakin. Iltaisin leikit yltyvät välillä rajuiksikin
kolmen kissan "kuka rullaa matot tyylikkäimmin"-kisaksi, jolloin koirien hommaksi jää lähinnä väistellä ;)
Snow antaa jopa koirien välillä pestä itsensä muutamalla kunnon lipasulla, tytteli ei ole millänsäkään,
mikä on mielestäni kahden viikon jälkeen aika hyvin :)
Ei ole kyllä kummastakaan paljon jäljellä sisarusparven aroimmista kahdesta, ei uskoisi näistä kahdesta.
Sähinät ja murinatkin ovat taaksejäänyttä elämää, mitä nyt joskus pitää muistuttaa koiria pysymään
omalla tontillaan kun ei aina jaksa nyhjätä ihan vierekkäin :)
Ei ole hoitajalla muuta kuin hyvää sanottavaa kummastakaan ,ihania, valloittavia persoonia ovat molemmat :)
Ice ja Snow odottavat omiin koteihinsa pääsyä Pirkkalassa.
Täälläpäin kaikki hyvin. "lapsukaiset" ovat kotiutuneet hyvin ja
vieneet myös "isovanhempien" sydämet. Ei niin lyhyttä työ/koulupäivää
etteivätkö sattuisi ihan vain sattumalta kulkemaan ohi... Ainoa pieni
otsanrypistys on se, että Snowlla on aika useasti vatsa löysällä. Yritän
par'aikaa vähän seurata heidän ruokavaliotaan, josko sieltä löytyisi
joku tekijä joka mahaa härnäisi. Menohaluja se ei kuitenkaan tunnu
haittaavan. Vauhtia piisaa siinä missä veljelläänkin, ja ruoka maistuu.
Snow taas on samanlainen silkkiturkki kuin silloin pari kk sittenkin. Viime aikoina
on ollut havaittavissa entistä enemmän kaikenmoista painimista yms, eli
liekkö teineillä aika vähän ottaa mittaa siitä että kumpi onkaan se
"isosisko" tai -veli..
Snow taas on mukavuudenhaluisempi sikäli, että olohuoneen sohva ja
tuolit tuntuvat maittavan unipaikkoina.
Miulla ei ikävä kyllä ole tällä hetkellä kunnollista digikameraa eikä
skanneria, joten joudun lähettelemään tässä kohtaa vain noita
kamerakännykällä otettuja pikselipalloja. Kameran hitaudesta ja
salamanpuutteesta johtuu myös se, että liikkuvasta kissasta on turha
yrittää ottaa kuvaa, joten turha luulla että täällä jatkuvasti olisi
noin seesteistä kuin noissa kuvissa. :)
Sisarusten luonne-erot ovat alkaneet vähitellen myös tulemaan selviksi.
Ice on selvästi se uteliaampi ja toisaalta kuitenkin arempi. Tulee siis
ensimmäisenä lähelle jotain uutta asiaa tutkimaan, mutta helposti siitä
myös sitten säikähtää ja kirmaa kauemmaksi. Snow taas etenee hitaammin
mutta toisaalta myös varmemmin. Läheisyydenkaipuun iskiessä Ice on se
joka kömpii selkeästi syliin kehräämään ja nukkumaan, kun taas Snow käy
aikansa tepastelemassa ja puskemassa, mutta asettuu sitten johonkin
viereen torkkumaan. Ice tykkää enemmän selän ja kylkien silittämisestä,
kun taas Snowlle päälaen silittäminen on must. :P
Rauhallista joulua & Railakasta uutta vuotta
Ville
